Tuhti tietopaketti langattomasta säteilystä

Kännykät ja langattomia nettiyhteyksiä käyttävät tietokoneet on otettu kaikialla maailmassa käyttöön pelkästään teknologista ja taloudellisista lähtökohdista. Teollisuudelta ei ole vaadittu sen osoittamista, että sen valmistamat tuotteet ovat turvallisia ja haitattomia ihmiselle. Tutkimustiedon lisääntyessä näiden laitteiden levittämän mikroaaltosäteilyn haitat alkavat paljastua yhä selvemmin.

Tietokirjailija Erja Tamminen on toimittanut kirjan Langaton teknologia ja terveys (HouseProtector 2011). Se on  yllättävänkin kattava teos kännyköiden ja langattomien verkkojen aiheuttamista haitoista ja riskeistä terveydelle.  Kirja koostuu aihetta eri puolilta valottavista asiantuntija-artikkeleista, joista suuren osan ovat kirjoittaneet Tamminen ja ruotsalainen matkapuhelinsäteilyn haittoihin perehtynyt toimittaja Mona Nilsson. Lisäksi kirjoittajina on muun muassa lääkäreitä.

Matkapuhelinsäteilyllä on biologisia vaikutuksia

Yksi teoksen kirjoittajista on fysiologian emeritusprofessori Osmo Hänninen. Artikkelissaan hän luo hyvän yleiskatsauksen matkapuhelinteknologian vaikutuksiin. Hänninen kertoo, että WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC luokitteli vuonna 2011 matkapuhelinsäteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle, luokkaan 2B. Tähän samaan luokkaan kuuluvat esimerkiksi lyijy, pakokaasut ja jotkin torjunta-aineet. Kategoria 2B on riskiluokituksen keskivaiheilla.

Kirjoituksessaan Hänninen referoi myös ruotsalaisen Lennart Hardellin tutkimuksia, jotka osoittavat, että teini-iässä kännykänkäytön aloittavilla ja sitä yli vuosikymmenen ajan jatkavilla on suurempi kasvainriski. Heillä nähtiin pahanlaatuista aivokasvaintyyppi astrosytomaa 4,9-kertaisesti verrokkeihin nähden sillä puolella päätä, jolla kännykkää oli käytetty.

Aivokasvainriskin lisääntyminen ei ole ainoa kännykänkäyttöön liittyvä riski, vaan GSM-säteily vaikuttaa esimerkiksi geenien luentaan. Nykyinen 3G-teknologia on myös haitallisempaa kuin 2G, Hänninen kirjoittaa, ja jatkaa kertomalla aivosolujen kromosomien DNA-katkosten syntymisestä ja vaikutuksesta verisuonten endoteelisoluihin, joiden luennassa ja valkuaisaineiden tuotannossa tapahtuu muutoksia. Hänninen kertoo laajasti myös muista kännykkäsäteilyn ja langattomien WLAN-yhteyksien biofysikaalisista vaikutuksista ja vaikutuksesta esimerkiksi aivojen aineenvaihduntaan.

Matkapuhelinsäteilyllä on verenkierrollisia vaikutuksia aivoihin etenkin sillä puolella aivoja, jolla kännykkää käytetään. Sen lisäksi sillä on vaikutusta aivojen glukoosiaineenvaihduntaan ja sähkömagneettinen säteily myös heikentää aivoja suojaavaa veri-aivoestettä. Sen seurauksena niinkin isot molekyylit kuin veren albumiini ja fibrinogeeni ovat koe-eläimillä päässeet tunkeutumaan veri-aivoesteen läpi. ”Yhä enenevässä määrin tutkimukset osoittavat, että sähkömagneettisella säteilyllä on biologisesti merkittäviä vaikutuksia”, emeritusprofessori Hänninen tiivistää.

Tietoa lääkäreille matkapuhelimen kasvainriskeistä

Kirjaan sisältyy myös työterveyshuollon erikoislääkäri Seppo Kinnusen artikkeli. Myös hän toteaa kirjoituksessaan Suomen Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Darius Leszczynskiä lainaten, että matkapuhelinsäteilyllä on myös lämpövaikutuksesta riippumattomia biofysikaalisia vaikutuksia ja ”niiden sivuuttaminen on nykytieteen vastaista.”

Kinnunen tarkastelee kirjoituksessaan pääasiassa matkapuhelinsäteilyn yhteyttä aivokasvainriskiin ja lainaa professori Hügo Rüdigeria, joka sanoo radiotaajuisen säteilyn aiheuttamista DNA-vaurioista olevan lukuisia tieteellisiä julkaisuja:

”Radiotaajuisen säteilyn karsinogeenisuudesta on olemassa laaja määrä todisteita. Genotoksiset vaikutukset voivat muodostua vapaiden radikaalien kautta ja radiotaajuinen säteily voi vaikuttaa solujen luontaiseen korjausmekanismiin.”

Lääkäri Kinnunen tarkastelee myös kasvainriskiä koskevaa epidemiologista näyttöä ja viittaa amerikkalais-korealaiseen Seung-Kwon Myungin vuonna 2009 julkaistuun 23 tutkimusta käsittäneeseen meta-analyysiin, jossa nähtiin kohonnut riski matkapuhelimia runsaasti käyttäneillä. Kinnunen arvioi myös teollisuuden rahoittamaa Interphone-hanketta ja ruotsalaisen epidemiologin Lennart Hardellin tutkimuksia:

”Hardellin tutkimukset ovat rahoitustaustaltaan riippumattomia ja havaittu Interphone-tutkimusta metodologisesti laadukkaammiksi. Hardellin tutkimuksissa on nähty yli kaksinkertainen gliooma-riski sekä kuulohermokasvainriski pitkäaikaiskäytössä.”

Kinnunen summaa, että Interphone-tutkimuksen yhteenveto kuulohermokasvaimen osalta osoittaa 2,8-kertaista riskiä, syöpälääkäri Lennart Hardellin kooste 2,9-kertaista riskiä ja viimeisin yksittäinen tuore tutkimus Japanista 3,1-kertaista riskiä.

Artikkelin lopussa tarkastellaan vielä sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksia EEG-tutkimuksiin ja viitataan Lebrecht von Klitzingin ja Andrew A. Marinon tutkimuksiin. von Klintzin tutkimuksissa muutokset aivosähkökäyrässä ilmaantuivat hiljalleen useiden minuuttien kuluessa ja vähenivät myös hiljalleen altistuksen loputtua. Marino puolestaan on kehittänyt ärsyke-vaste-testin sähkömagneettisen säteilyn EEG-vaikutusten selvittämiseksi. Vaikutuksia aivosähkökäyrään siis on.

Lasten aivoihin pääsee paljon enemmän kännykkäsäteilyä kuin aikuisten aivoihin. Kuva ei sisälly tässä arvioitavaan kirjaan.

Näyttöä epidemiologisista tutkimuksista

Matkapuhelintukiasemia on kaupungeissa on hyvin taajassa, muutaman sadan metrin välein ellei tiheämmässäkin. Altistumme niiden säteilylle vuorokauden kaikkina tunteina seitsemänä päivänä viikossa. Siksi on tärkeää tutkia sitä, voiko niillä olla yhteyttä sairastuvuuteen.

Ruotsalainen toimittaja Mona Nilssonilta on julkaistu kirjassa monia artikkeleita. Ehkä tärkein niistä on kirjoitus, jossa hän referoi tutkimuksia, joissa on havaittu matkapuhelintukiasemien lisäävään neurologisia oireita niiden lähellä asuvilla. Tässä joitakin poimintoja Nilssonin kirjoituksesta.

Ranskalainen tutkija Roger Santini on havainnut, että matkapuhelintukiaseman läheisyydellä on yhteys niin sanottuun mikroaaltosyndromaan, jonka oireita ovat muun muassa väsymys, päänsärky, ärtyneisyys, univaikeudet ja eräät muutkin oireet. Santinin mukaan nykyisin sallitut säteilytasot eivät mitenkään takaa sitä, etteikö altistuville ihmisille voisi muodostua ongelmia.

”Vaikutukset aivotoimintoihin, kuten unihäiriöt, väsymys ja päänsärky, on osoitettu jo kenttävoimakkuuksilla 1 mW/m2.”

Myös vuonna 2003 julkaistussa espanjalaistutkimuksessa havaittiin yhteys säteilytasojen ja ihmisten oireiden välillä. Tässä tutkimuksessa ei arvioitu etäisyyttä tukiasemiin vaan tutkimuksen vahvuutena oli se, että tutkijat mittasivat todelliset säteilytasot ihmisten kodeissa. Tulosten mukaan säteilyn kenttävoimakkuudella oli selvä yhteys epämiellyttävään oloon, ruokahaluttomuuteen ja päänsärkyyn, mutta myös keskittymisvaikeuksia ja unihäiriöitä oli enemmän.

Nilssonin referoimista tutkimuksista vakuuttavimmalta vaikuttaa saksalaisista lääkäreistä koostuneen tutkijaryhmän Bambergin kaupungissa tehty tutkimus. Samoin kuin edelllä kerrotussa espanjalaistutkimuksessa, myös tässä tutkimuksessa henkilöiden kotona käytiin mittaamassa aktuaalisia säteilytasoja. Tuloksissa oli hälyyttävää se, että suurimmille kenttävoimakkuuksille altistuneiden joukossa, joita oli runsas neljännes 356 hengen ryhmästä, oli vain joitakin oireettomia henkilöitä. Sitä vastoin 80 prosenttia kärsi unihäiriöistä, väsymyksestä tai masennuksesta ja 70 prosenttia muisti- ja keskittymisvaikeuksista. Tutkijat havaitsivat lisäksi lineaarisen yhteyden altistuksen ja oireiden välillä, mikä lisää tulosten uskottavuutta.

Huomionarvoista on, että Bambergin kaupungissa tehdyssä tutkimuksessa henkilöt altistuivat kodeissaan säteilytasoille, jotka olivat 10 000 kertaa alempia kuin ICINIRP:n raja-arvo 3G-järjestelmälle. Se viittaa vahvasti siihen, että nykyiset säteilyn raja-arvot ovat täysin riittämättömiä suojaamaan ihmisiä neurologisilta oireilta. Lisäksi on paikallaan huomata, että kun oireita saa 80 prosenttia kohderyhmästä, joukko on niin suuri, että he eivät ole vain sähköyliherkkiä vaan matkapuhelintukiasemat aiheuttavat ikäviä neurologisia oireita myös normaaliväestössä.

Saksalaisessa Naila-tutkimuksessa puolestaan viisi lääkäriä selvitti, onko tukiaseman läheisyydellä yhteyttä syöpäriskiin. Saksalaisessa tiedelehdessä julkaistujen tulosten mukaan alle 400 metrin säteellä matkapuhelintukiasemasta asuvilla oli kolminkertainen syöpäriski verrattuna 400-1000 metrin päässä asuviin. Myös artikkelissa referoidulla israelilaistutkimuksessa on havaittu vastaava yhteys tukiaseman läheisyyden ja syöpäriskin välillä.

Nilsson kertoo myös siitä, että kun oireiden ja riskien kasvua on nähty jo tavallisten GSM-verkkojen taajuuksilla, uudet 3G- ja 4G-verkot aiheuttavat oireita vielä enemmän. Voidaankin siis ennakoida, että neurologisia oireita saavien määrä vain kasvaa näiden uusien verkkojen  yleistyessä.

Itse haluaisin kirjan ulkopuolelta kiinnittää huomiota vuonna 2010 julkaistuun epidemiologisten tutkimusten meta-analyysiin. Siinä tutkijat löysivät 10 epidemiologista tutkimusta, joissa oli selvitetty matkapuhelintukiasemien yhteyttä terveysvaikutuksiin. Kahdeksassa kymmenestä tutkimuksesta havaittiin yhteys lisääntyneisiin neurologisiin oireisiin tai syöpään.

Haittaa myös eläimille ja kasveille

Sähkömagneettisen säteilyn haitat eivät rajoitu vain ihmisiin vaan kirjassa on myös useita artikkeleita, joissa kerrotaan sähkömagneettisen säteilyn haitoista luonnolle. Tukiasemasäteilyn on havaittu aiheuttavan koordinaatio-ongelmia  ja epänormaalia kasvua ja kuolemia sammakonpoikasilla, ja hiirillä puolestaan se on aiheuttanut muutoksia  käyttäytymisessä sekä lisännyt kasvainten muodostumista ja kuolleisuutta. Mehiläisillä sähkömagneettiset kentät ovat aiheuttaneet paniikinomaista käyttäytymistä. Linnuilla puolestaan tukiasemasäteily on heikentänyt pesänrakentamiskykyä, vähentänyt munimiskykyä, lisännyt poikasten kuolleisuutta ja vähentänyt lintulajien määrää. Matkapuhelinmastojen ja WLAN-säteilyn on havaittu vahingoittavan puiden kuorta ja lehtiä, ja myös maissintähkien kasvussa on havaittu vaurioita langattoman verkon vaikutuksesta.

Näiden haittojen vuoksi myös ympäristöjärjestöjen olisi aiheellista kiinnostua sähkömagneettisen säteilyn rajoittamisesta. Esimerkiksi Luontoliitto, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace voisivat tarttua aiheeseen.

Kouluissa ja kodeissa tulisi suosia langallisia yhteyksiä

Tieteellistä näyttöä matkapuhelinsäteilyn ja langattomien verkkojen haitoista on siis runsaasti. Terveydellisten haittojen vähentämiseksi ja riskien minimoimiseksi meidän ei ole tarpeen ruveta koneita rikkoviksi luddiiteiksi. Ratkaisuna on pikemminkin se, että otamme tietotekniikassa entistä enemmän huomioon myös vaikutukset luontoon ja ihmisiin ja alamme suosia langallisia tietoliikenneratkaisuja.

Nykytilanne on valitettavasti päinvastainen. Huolimatta jatkuvasti laajenevasta tieteellisestä näytöstä, joka osoittaa matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien nettiyhteyksien haittoja, edes herkimpiä ryhmiä, kuten lapsia ja nuoria ei ole pyritty suojaamaan säteilyltä vaan kouluissa on käytöissä langattomia verkkoja ja koulujen katoille on asennettu jopa useita matkapuhelintukiasemia.

Yksi kirjan artikkeleista on espoolaisen luokanopettajan Jarno Kukkosen kirjoittama,  ja hän kertoo mitanneensa espoolaiskouluista korkeita radiotaajuisen säteilyn lukemia. Ne ylittivät moninkertaisesti BioInitiative-asiantuntijaelimen antamat suositukset. Esimerkiksi Matinlahden koulussa hän mittasi 2 000-45 000 µW/m2 lukemia, kun BioInitiativen suositus ulkotiloihin on korkeintaan 1000 µW/m2 ja sisätiloihin 100 µW/m2. Myös muutamista muista kouluista saatiin tulokseksi korkeita lukemia.

Tietokirjailija Erja Tamminen on kirjoittanut toimittamaansa Langaton teknologia ja terveys -kirjaan lukuisia artikkeleita. Niissä hän tuo esille sen valitettavan tosiasian, että laajakaistaratkaisuja on pohdittu kapea-alaisesti pitkälti kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän näkökuomasta. Terveydelliset näkökohdat on jätetty lähes täysin huomiotta. Tamminen pitää tärkeänä, että suosimme langattomien WLAN-yhteyksien sijaan langallisia yhteyksiä niin kouluissa kuin kodeissakin. Langalliset yhteydet olisi tärkeää ulottaa aina loppukäyttäjälle saakka.

Tammisen artikkelissa siteerattu Aalto-yliopiston professori Heikki Hämmäinen sanoo, että olemme todennäköisesti sivuraiteilla päästäessämme kiinteät verkot kuihtumaan. Hämmäinen on päinvastoin sitä mieltä, että optinen valokuitu pitäisi saada perille koteihin asti. Tammisen mukaan valokuitu mahdollistaisi adapterin avulla myös lankapuhelimet.

Vähennä omaa altistustasi

Yksittäinen ihminen ei voi tehdä paljonkaan esimerkiksi tukiasemien sijoittelun muuttamiseksi, kun ne on jo rakennettu. Sen sijaan kirjassa kerrotaan paljon muita hyviä keinoja vähentää altistusta. Näistä tärkeimpiä ovat:

  • Hanki lankapuhelin ja käytä sitä pääasiallisena puhelimena
  • Älä käytä langatonta, niin sanottua DECT-puhelinta
  • Käytä aina handsfreetä kännykkään puhuessasi
  • Vaihda langaton nettiyhteys langalliseen

Itse lisäisin, että kannattaa pitäytyä 2G-verkossa toimivassa ”vanhanaikaisessa” GSM-puhelimessa, joka säteilee vähemmän haitallisesti kuin uudet 3G- ja 4G-verkoissa toimivat älypuhelimet. On myös hyvä huomata, että lapsiperheessä pitäisi olla aina lankapuhelin, koska lasten ei pitäisi käyttää kännykkää muuten kuin hätätilanteessa. Vaihtaessasi langattoman nettiyhteyden langalliseen teet itsesi lisäksi palveluksen myös naapureillesi, koska langattomat verkot säteilevät voimakkaasti myös naapuriasuntoihin.

Painava kirja

Kokonaisuudessaan Erja Tammisen kirja on painava teos kännyköiden, tukiasemien ja langattoman säteilyn haitoista. Se ei ole yhtä vetävästi kirjoitettu kuin aiemmin arvioimani Devra Davisin kirja, mutta toisaalta teoksessa on sellaista tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa, jota Davisin kirjaa lukiessa jäi välillä kaipaamaan.  Langaton teknologia ja terveys -kirja on painava myös konkreettisesti: sen painopaperiksi on valittu turhankin hyvä ja painava paperi, joka sopisi paremmin esimerkiksi esitteen paperiksi. Tästä pienestä kömmähdyksestä huolimatta Tammisen toimittama kirja on laadukas ja tarpeellinen kirja tärkeästä aiheesta. Koostuessaan pääasiassa suomalaisten asiantuntijoiden artikkeleista sen tiedot ovat lähellä suomalaisia.

Lopuksi

Tekee mieli sanoa tässä yhteydessä muutama sana lainsäätäjän ja viranomaisten roolista. Nämä eivät mielestäni ole huolehtineet riittävästi siitä, että väestöä suojattaisiin matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien verkkojen säteilyltä. Nykyisillä altistustasoilla herkät ihmiset kärsivät ikävistä oireista. Samalla koko väestö altistetaan niin runsaalle mikroaaltosäteilylle, että se todennäköisesti lisää neurologisia oireita, kuten stressiä, päänsärkyä ja unettomuutta sekä kohottaa aivokasvainriskiä. Kohottaessaan verenpainetta ja vaikuttaessaan endoteeliin matkapuhelinsäteily saattaa lisäksi suurentaa sydäntautiriskiä. Myös eräät epidemiologiset tutkimukset viittaavat sydänoireiden kasvuun altistuneilla.

Lainsäätäjän ja viranomaisten tulisi paneutua esimerkiksi WHO:n kantaan matkapuhelinsäteilystä mahdollisesti karsinogeenisena sekä Euroopan Neuvoston kannanottoon asiassa, ja niiden tulisi soveltaa varovaisuusperiaatetta, jonka noudattamista monet alan tiedemiehet kannattavat. Myös EU-lainsäädäntö antaa jäsenvaltioilleen mahdollisuuden varovaisuusperiaatteen käyttämisen, kuten tässä tieteellisessä artikkelissa ruotsalaistutkijat hyvin selvittävät.

Varovaisuusperiaatteen mukaisesti väestön altistusta sähkömagneettiselle säteilylle tulisi vähentää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi myös huolehtia matkapuhelinteknologiaan ja langattomiin verkkoihin liittyvästä riittävästä tiedottamisesta koko väestölle. Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä sairauksien ehkäiseminen ovat THL:n tehtäviä, ja jos laitos ei huolehdi riittävästä tiedottamisesta, se ei tältä osin huolehdi tehtävistään. Asia on niin tärkeä, että sitä ei voi ulkoistaa vain Säteilyturvakeskukselle.

Viitteitä:

Abdel-Rassoul G, et al. Neurobehavioral effects among inhabitants around mobile phone base stations. Neurotoxicology. 2007 Mar;28(2):434-40.

Diem E, et al. Non-thermal DNA breakage by mobile-phone radiation (1800 MHz) in human fibroblasts and in transformed GFSH-R17 rat granulosa cells in vitro. Mutat Res. 2005 Jun 6;583(2):178-83.

Dämvik M, Johansson O. Health risk assessment of electromagnetic fields: a conflict between the precautionary principle and environmental medicine methodology. Rev Environ Health. 2010 Oct-Dec;25(4):325-33.

Eger H, Jahn M. Specific Health Symptoms and Cell Phone Radiation in Selbitz (Bavaria, Germany)—Evidence of a Dose-Response Relationship. [Käännös alkuperäisestä saksalaistutkimuksesta nimeltään Spezifische Symptome und Mobilfunkstrahlung in Selbitz (Bayern) – Evidenz für eine Dosiswirkungsbeziehung.] Umwelt-Medizin-Gesellschaft, Feb 2010, 130-139

Extremely low frequency fields and cancer. WHO Fact Sheet N° 263, October 2001.

Gandhi OP, et al. Exposure limits: the underestimation of absorbed cell phone radiation, especially in children. Electromagn Biol Med. 2012 Mar;31(1):34-51.

Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.

Hardell L, et al. Re-analysis of risk for glioma in relation to mobile telephone use: comparison with the results of the Interphone international case-control study. Int J Epidemiol. 2011 Aug;40(4):1126-8.

Myung SK, et al. Mobile phone use and risk of tumors: a meta-analysis. J Clin Oncol. 2009 Nov 20;27(33):5565-72.

Khurana VG, et al. Epidemiological evidence for a health risk from mobile phone base stations. Int J Occup Environ Health. 2010 Jul-Sep;16(3):263-7.

Navarro EA, et al. The microwave syndrome: a preliminary study in Spain. Electromagn Biol Med. 2003 Oct; 22(2):161-9.

Ruediger HW. Genotoxic effects of radiofrequency electromagnetic fields. Pathophysiology. 2009 Aug;16(2-3):89-102.

Santini R, et al. Enquête sur la santé de riverains de stations relais de téléphonie mobile [Symptoms experienced by people in vicinity of base stations: II/ Incidences of age, duration of exposure, location of subjects in relation to the antennas and other electromagnetic factors]. Pathol Biol (Paris). 2003 Sep;51(7):412-5.

Sato Y, et al. A case-case study of mobile phone use and acoustic neuroma risk in Japan. Bioelectromagnetics. 2011 Feb;32(2):85-93.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s