Helsingin metrossa säteilee liikaa

Asiakaskyselytutkimuksissa tyytyväisyys metroon on ollut aiemmin korkeaa. Tilanne on kuitenkin muuttunut nopeasti. Tyytyväisyyttä ovat vähentäneet opasteiden väärät tiedot sekä uusien asetinlaitteiden ongelmat. Metrot eivät ole pysyneet aikatauluissa ja vuoroja on jäänyt ajamatta. Metroa on täytynyt pahimmillaan odottaa laiturilla puolikin tuntia ja matka-ajat ovat venyneet.

Aiemmin hyvin sujunut metroliikenne on liian korkeiden tukiasematehojen vuoksi muuttunut stressaavaksi.

Näiden tunnettujen ongelmien lisäksi metroa riivaa nykyisin myös uusi piina. Älypuhelimien ja muun langattoman teknologian tulon myötä tukiasemien tehoja metromatkan varrella on nostettu tuntuvasti. Sen seurauksena metrossa, metroasemilla ja asemille johtavilla tunneleilla säteilee rajusti.

Mittaus osoittaa korkeita säteilytasoja

Mittasin säteilytasoja 8.4.2013 tekemälläni edestakaisella metromatkalla Cornet ED75 -mittarillani.

Rastilan ja Puotilan välisellä osuudella mittari meni punaiselle: metrossa oli radiotaajuista säteilyä hätkähdyttävästi 24,03 mW/m2. Tavalliselle maallikolle lukema tuskin kertoo mitään mutta sitä voi verrata esimerkiksi BioInitiative 2007 -ohjearvoon, joka on 1 mW/m2. Ohjearvo siis ylittyi 24-kertaisesti.

Kaisaniemen metroasemalta maan pinnalle johtavalla Opintoputki-käytävällä säteilyä oli 32,5 mW/m2. Lukema ei ollut hetkellinen vaan aika pysyvä.

Paluumatkalla kolmisen tuntia myöhemmin mittasin Opintoputki-käytävästä vielä korkeamman lukeman: 48,07 mW/m2.

Nämä jo sinänsä erittäin korkeat lukemat kalpenivat sen rinnalla, että hetkeä myöhemmin mittasin Kaisaniemen ja Hakaniemen väliltä todella korkeita säteilylukemia, pahimmillaan hetkellisesti 138 mW/m2.

Paluumatkalla Puotilan ja Rastilan välillä oli 24,08 mW/m2 eli lähes samat lukemat kuin menomatkallakin.

Kaiken kaikkiaan mitatut arvot kertovat siitä, että metromatkalla altistuu todella runsaalle säteilylle, vaikka sitä ei haluaisikaan.

Haittaa runsaasta säteilystä

Pahiten metron runsas säteily piinaa sähköherkkiä. Oireet ovat yksilöllisiä mutta sähköherkkä voi tuntea metromatkan hyvin stressaavaksi ja siitä toipumiseen voi kulua paljon aikaa. Säteily voi tuntua välittömästi päässä ikään kuin terävänä energiana (parempaakaan sanaa on vaikeaa löytää) tai pistemäisenä kipuna. Kasvojen ihoa voi pistellä ja kuumottaa. Jälkeenpäin olo voi olla stressaantunut ja väsynyt ja seuraavan yön uni voi kärsiä.

Myös ei-sähköherkkä voi kärsiä säteilyn aiheuttamista oireista, vaikka ei osaisikaan ajatella metromatkan olevan niiden syy. Runsaalla tukiasemasäteilyllä on osoitettu useissa tutkimuksissa olevan yhteyttä neurologisiin oireisiin. Olo voi tuntua  stressaantuneemmalta ja väsyneemmältä metromatkan säteilyn vuoksi ja myös mieliala voi laskea, vaikka näitä tuntemuksia ei osaisi yhdistää metromatkalla saatuun runsaaseen säteilyyn.

Riippumatta siitä, koetaanko oireita vai ei, radiotaajuisen säteilyn on havaittu aiheuttavan haittoja solu- ja kudostasoilla. Näitä vaikutuksia on havaittu lukuisissa tutkimuksissa paljon tässä mitattuja alemmilla säteilytasoilla.

Kannatan periaatteessa julkista liikennettä ja olen ollut kiinnostunut ympäristönsuojelusta jo vuosikymmenten ajan. Siitä huolimatta suosittelen korkeiden säteilytasojen vuoksi metron välttämistä ja oman auton käyttöä kaikille, jotka haluavat välttää altistumista runsaalle säteilylle.

Metron ja asemien säteilytasoja pitäisi alentaa

Metron ja metroasemien tämänhetkiset korkeat säteilytasot ovat terveyshaitta ja kansanterveydellinen riski. Runsas säteily metroissa lisää neurologisten oireiden määrää ja kasvattaa metroa käyttävien päivittäistä radiotaajuisen säteilyn kokonaisaltistusta.

Radiotaajuisen säteilyn määrää pitäisi vähentää jo senkin vuoksi, että Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut vuonna 2011 radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi.  Lisäksi Euroopan neuvosto ja Euroopan ympäristökeskus EEA ovat suositelleet varovaisuusperiaatteen käyttöönottoa ja väestön radiotaajuiselle säteilylle altistumisen vähentämistä – ei siis lisäämistä, vaikka Suomessa on tehty niin viime aikoina.

Säteilyn määrää metrossa ja asemilla pitäisi laskea tuntuvasti BioInitiative 2007 -ohjearvoon 1mW/m2. Tämän raja-arvon realistisuutta osoittaa se, että useat ranskalaiset kaupungit ottivat sen käyttöön vuonna 2009. (Myöhempi BioInitiative 2012 -raja-arvo on huomattavasti tiukempi, vain 3 µW/m2, mutta en pidä sitä realistisena suurten kaupunkien keskustoissa sovellettavaksi. Se on sopivampi asuinalueille ja kouluihin.)

Sen lisäksi, että raja-arvoa lasketaan, metroissa tulisi erikseen ottaa huomioon sähköherkät. Metroissa tarvittaisiin sähköherkkien suojaamiseksi vaunuosastoja, joissa ei ole WLAN-reitittimiä eikä muita langattoman säteilyn lähteitä. Tällaiset osastot palvelisivat sähköherkkien lisäksi myös sellaisia matkustajia, jotka haluavat levätä rankan työpäivän jälkeen ilman pakkoa kuunnella kanssamatkustajien kännykkäpuheluita.

Raja-arvon käyttöönoton myötä metron käyttö voisi taas muuttua yhtä stressittömäksi kuin se oli joskus aiemmin.

Viitteitä:

FRANCE BioInitiative and Relay Antennas: 16 towns chosen for the experimental reduction of the maximum EM radiation level to 0.6V/m. Next-up.org.

Late lessons from early warnings: science, precaution, innovation. European Environment Agency. EEA Report No 1/2013.

Leszczynski: FCC, IEEE and ICNIRP should tighten safety standards. The Washington Times Communities. April 9, 2013.

Levitt BB, Lai H. Biological effects from exposure to electromagnetic radiation emitted by cell tower base stations and other antenna arrays. Environmental Reviews. 2010;18:369-395.

The potential dangers of electromagnetic fields and their effect on the environment. Resolution 1815 (2011), Council of Europe.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Helsingin metrossa säteilee liikaa

  1. Juhana Harju sanoo:

    Jos sähköherkkyyttä koskeva tieteellinen näyttö kiinnostaa, suosittelen tämän näyttöön perustuvan tieteellisen katsauksen huolellista lukemista:

    Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.

    Katsauksessa käsitellään myös provokaatiotutkimusten lukuisia metodologisia ongelmia.

  2. Harri Karviala sanoo:

    Eipä mennyt kirjoittajalla ihan nuo yksikkömuunnokset oikein. 0.003uW/cm^2 ei pyöristy 3uW/m^2:een.
    Eipä tosin olisi ensimmäinen kerta kun säteilyn vaaroista kohtaajalla on faktat hukassa.

  3. Juhana Harju sanoo:

    En ole väittänyt, että 0,003µW/cm2 olisi 3µW/m2. Kyse onkin siitä, että BioInititive 2012 -raportti suosittelee varovaisuusrajaa, joka on 0,0003 μW/cm2 – 0,0006 μW/cm2. 0,0003 μW/cm2 on blogitekstissä mainitsemani 3µW/m2.

    Koko kirjoituksen kannalta tämä detalji on lisäksi toisarvoinen.

    Pyydän neutraalimpaa ja ystävällisempää sävyä mahdollisiin jatkokommentteihin.

  4. Jal sanoo:

    Mut eikös BioInitiative raportti ole ihan höhää itsessään ilman mitään itsekritiikkiä?

    • Juhana Harju sanoo:

      Ei mielestäni. BioInitiative-raportin laatijoiden joukossa on monia kovan luokan tiedemiehiä, esimerkiksi ruotsalainen onkologian professori Lennart Hardell, jonka tutkimuksia on pidetty laadukkaampina kuin Interphone-tutkimusta. Olen itse lukenut osia BioInitiative 2012 -raportista.

      Mutta BioInitiative-raportti tai sen suosittelemat raja-arvot ei ole tässä se pääasia vaan se, että biologisesti ja terveydellisesti haitallisia vaikutuksia on havaittu lukemattomissa tieteellissä tutkimuksissa sellaisilla säteilyn kenttävoimakkuksilla, joita voi metron lisäksi mitata kaikissa Suomen taajamissa ja muuallakin matkapuhelinantennien ja -tukiasemien läheisyydessä. Näitä biologisia vaikutuksia on summattu hyvin BioInitiative-raportin värillisiin taulukoihin. Niissä mainittuihin tutkimuksiin tutustumalla voi sitten tehdä itse johtopäätöksiä, onko varovaisuusperiaatteen noudattamiseen aihetta.

      Varovaisuusperiaatteella en tarkoita mitään pelonsekaista suhtautumista vaan järkiperusteisiin pohjautuvaa väestön säteilyaltistuksen konkreettista ja tosiasiallista vähentämistä. Sitä on Euroopan ympäristövirasto EEA suositellut, mutta STUK tai suomalaiset päättäjät eivät tee mitään.

  5. Mikko Ahonen sanoo:

    Juhana, nostit esille todellisen kansanterveydellisen ongelman. Kiitos.

    Metrojen osalta nostin esille mikroaaltosäteilyn hotspotit metrovaunun metallikuoren sisällä ja siihen liittyvät tutkimukset:

    http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131788-miten-tekisimme-joukkoliikenteesta-terveellisempaa-mikroaaltokuormituksesta

    Sähköyliherkkyys on jäävuoren huippu. Vahva mikroaaltokuormitus metroissa, junissa, busseissa ja lentokoneissa koskee nykyään jokaista kansalaista.

    • Juhana Harju sanoo:

      Kiitos, Mikko. Uuden Suomen blogikirjoituksessasi toit esille hyvin kirjoitustani täydentäviä seikkoja.

      Jollekin voi tulla mieleen, että metrossa mittaamani korkeat lukemat saattoivat olla seurausta minun tai lähellä istuvien kanssamatkustajien kännyköiden säteilystä, eivätkä esimerkiksi tukiasemasäteilystä. Näin ei ollut ainakaan menomatkalla, sillä lähistölläni ei istunut ketään, ja koko metrovaunussa oli siihen aikaan vain muutama matkustaja. Se osoittaa, että metrossa on erittäin runsaasti säteilyä vaikka lähistöllä ei olisi matkustajia puhumassa kännykkään.

      Ruuhka-aikoina suurin osa matkustajista käyttää älypuhelimia joko selaamiseen tai puhumiseen. On totta, että säteilytasot kohoavat tällöin vielä entisestäänkin, koska metrovaunu toimii puolittaisena Faradayn häkkinä, jolloin kännykät nostavat tehoaan. Lisäksi kännyköiden mikroaaltosäteily sinkoilee metron metalliseinistä takaisin vaunuun.

      Euroopan neuvosto on päätöslauselmassaan 1815
      vaatinut herkkien väestöryhmien erityistä suojaamista sekä sellaisten alueiden perustamista sähköherkkiä varten, joilla langattomat verkot eivät toimi. Sen mukaista olisi perustaa joukkoliikennevälineisiin säteilystä vapaita osastoja, mitä Mikko Ahonenkin kirjoituksessaan esitti.

  6. Ari Harjunmaa sanoo:

    Ulkona päiväsaikaan altistumme jopa 1000 W/m2:n säteilytiheydelle pelkästään auringonvalosta. Auringonvalo on näkyvää sähkömagneettista säteilyä, jonka energia per fotoni on useita elektronivoltteja. Radiotaajuuksilla fotonien energia on puolestaan mikroelektronivolttien suuruusluokkaa – siis miljoonasosa näkyvän valon fotonien energiasta – annoksilla, jotka tutkimuksesi mukaan ovat myös ”pahimmillaan” sadastuhannesosia auringonpaisteesta. Metrotunnelissa saamasi säteilyannos energiana mitattuna on siis suuruusluokkaa miljoonasosan miljoonasosa siitä annoksesta, jonka saat käveltyäsi metroasemalta takaisin kotiisi – matkalla, jolla todennäköisesti et paljoa rusketu. Tietenkin tämä on merkityksetöntä, sillä mitä pienempienergiaisia fotoneita, sitä pienempi vaikutus niillä on törmätessään esineisiin.

    Tämän perusteella en oikein ymmärrä pelkoasi.

    • Juhana Harju sanoo:

      Tuohan on sellainen fyysikoiden argumentti, joka esitettiin hiljattain eräässä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessakin. On mielestäni naivia olettaa, että kaikilla säteilyn aallonpituuksilla olisi yhtäläisiä biologisia vaikutuksia. Melko heikon radiotaajuisen säteilyn on havaittu esimerkiksi johtavan aivoja suojaavan veri-aivoesteen vuotamiseen, ja se edelleen on johtanut aivojen vaurioihin vuotokohdissa, kuten tri Leif Salford tällä videolla vakuuttavasti kuvaa:

      Jos on kysymys radiotaajuisesta säteilystä, tulisi tutkia sen spesifejä vaikutuksia eikä tehdä yleisluontoisia (ja paikkansapitämättömiä) olettamuksia pelkän säteilyn tehon perusteella.

  7. Mara sanoo:

    Oletko koskaan kokeillut Inssider nimistä ohjelmaa ja seurannut avoimien WLAN yhteyksien määrää? Tai esim kerrostaloissa.

    Viestintäviraston mukaan suurin sallittu säteilyteho tällä taajuusalueella toimiville langattomille lähiverkkolähettimille on 100 mW EIRP. Tätä on pakko noudattaa. Oletko koskaan miettinyt paljon esim. kännykkäsi säteilee <- nämä tehot ylittyy varmasti.

    http://www.stuk.fi/sateilyn-hyodyntaminen/kodin_laitteet/fi_FI/wlan/_print/

  8. Juhana Harju sanoo:

    Hei Mara,

    Kiitos kommentista. En ole kokeillut ehdottamaasi ohjelmaa eikä se ole tuttu. Avoimien WLAN-verkkojen määrän kerrostaloissa voi nähdä omalta tietokoneeltakin, ja niitähän on usein kymmenkunta, mikä kertoo käytännössä sen, että WLAN-säteily ulottuu asuntoon aika kaukaakin eikä jää vain oman asunnon seinien sisään.

    Mainitsemasi suurin lähetysteho perustuu oletukseen, että radiotaajuisen säteilyn ainoat haitalliset vaikutukset olisivat termaalisia eli lämpövaikutukseen perustuvia. Termaalista paradigmaa pidetään tiedemaailmassa kuitenkin laajalti vanhentuneena, koska radiotaajuisella säteilyllä on runsaasti lämpövaikutuksesta riippumattomia haitallisia vaikutuksia, jotka ilmenevät paljon alemmilla säteilytasoilla kuin lämpövaikutuksesta johtuvat. STUK, jonka sivulle linkitit, noudattaa näitä tieteellisesti vanhentuneita raja-arvoja. Suurin ongelma lämpövaikutukseen perustuvissa raja-arvoissa on siinä, että ne eivät ota huomioon heikompitehoisen mutta hyvin pitkäaikaisen radiotaajuisen altistuksen vaikutusta. 6 minuutissa tai 30 minuutissa ei havaita kaikkia niitä biologisia ja terveydellisiä haittoja, jotka voivat ilmetä altistuksen jatkuttua vuosia.

    Kännykän säteilyä korvan läheisyydessä kuvataan yleensä SAR-arvolla. Noin kuukausi sitten halusin kuitenkin vertailun vuoksi nähdä, miten voimakkaasti kännykkä säteilee puhelun aikana, jos sitä mittaa milliwatteina neliömetriä kohden (halusin vertailutiedon verratakseni kännykkäsäteilyä passiiviseen altistukseen). Pidin säteilymittaria kiinni kännykässä toisen henkilön puhuessa ja sain tulokseksi, että säteily vaihteli puhelun aikana välillä 200–350 mW/m2. Huomionarvoista on kuitenkin se, että kännykänkäyttöä jokainen voi säädellä itse mutta passiiviselle säteilylle altistutaan myös omasta tahdosta riippumatta. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon se, että kännykkäpuhelut ovat tyypillisesti lyhyitä mutta tukiasemien ja WLAN-verkkojen säteilylle altistumme 24/7 – jokaisena tuntina viikon jokaisena päivänä vuodesta toiseen.

    Matkustin 6.6.2014 Pendolino-junalla Helsingistä Tampereelle. Mittasin junasta passiivista säteilyä enimmillään 230,1 mW/m2. Mittauslukema osoittaa, että pahimmillaan passiivinen altistus on yhtä voimakasta kuin jos itse käyttäisi kännykkää korvalla. Kannattaa huomata, että sain näin korkeita lukemia, vaikka junassa ei edes mittaushetkellä istunut ketään vieressäni käyttämässä langattomia laitteita. Myöskään itselläni ei mittausta tehdessäni ollut mitään langattomia laitteita päällä vaan mittaus on tehty rehellisesti ja manipuloimatta.

  9. Toni sanoo:

    Taitavat suuryhtiöt pitää kynsin ja hampain kiinni
    siitä ettei WIFIT sun muut vaan lipsahda kategoriasta ’mahdollisesti syöpää aiheuttava’.
    Sen jälkeen miljoonat investoinnit kaatuvat näppärästi viemäristä alas.
    Raha määrää toistaiseksi tätä hidastelua. Mutta jossain vaiheessa… poks…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s