Entä jos älyteknologia onkin tyhmää?

Langattoman teknologian laitteita ja sovelluksia kutsutaan nykyisellä orwellilaisella kielellä älyteknologiaksi ja älysovelluksiksi. On kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan, onko sellainen teknologia pohjimmiltaan älykästä, joka aiheuttaa meille ja muille lajeille biologisia ja terveydellisiä haittoja. Seuraavassa vain pari esimerkkiä tuoreesta tieteellisestä kirjallisuudesta.
Radiotaajuinen säteily vähentää hedelmällisyyttä

Uudessa eläinkokeessa havaittiin, että käytännössä kaikki radiotaajuisen säteilyn lähteet, esimerkiksi kännykät, langattomat DECT-puhelimet, Bluetooth, WLAN-reitittimet ja itkuhälyttimet, vähensivät hedelmällisyyttä. Tällainen olisi ehkä helppo kuitata vain alkeellisilla eläimillä tehtynä kokeena. Tutkijat kuitenkin ovat sitä mieltä, että banaanikärpäsiä voidaan pitää sähkömagneettisen säteilyn haittojen hyvinä biomarkkereina.

Tulokset pitäisi siis ottaa vakavasti tai ainakin niihin pitäisi suhtautua varoitusmerkkinä, punaisena lippuna. Näin tuskin tulee käymään, sillä valtakunnassa kaikki, opetusministeri Krista Kiurusta alkaen, ovat täysin älyteknologiahuuman lyhytaikaisen taloudellisen potentiaalin sokaisemia. Kaikelta vallitsevaa trendiä kyseenalaistavalta halutaan sulkea silmät.

Kännykkäsäteily, aikuisen vs. lapsen aivot

Kännykkäsäteily on luokan 1 karsinogeeni

Ruotsalainen onkologi, tohtori Lennart Hardell on kirjoittanut tieteellisen artikkelin, jonka viimeistään pitäisi havahduttaa hereille. Käyttäen tiedemaailmassa arvostettua Bradford Hillin kriteeristöä, jolla arvioidaan näytön kausaalisuutta eli syy-seuraussuhdetta, Hardell tuli siihen tulokseen, että näyttöä kännyköiden ja langattomien puhelimien säteilyn syöpävaarallisuudesta on niin paljon, että näiden laitteiden radiotaajuista säteilyä tulee pitää luokan 1 karsinogeenina.

Luokan 1 karsinogeenisuus merkitsee sitä, että näyttö on jo riittävää. Samaan luokkaan WHO:n alaisen Maailman syöpätutkimusinstituutin IARC:n luokittelussa kuuluvat mm. arseeni, asbesti, kadmium, sinappikaasu, plutonium, radon ja röntgensäteily.

Hardellin johtopäätökselle antaa erityistä painoa se, että hän on tutkija, jonka kännykkätutkimuksia on tieteellisissä arvioissa pidetty metodologisesti laadukkaimpiin kuuluvina (Myung 2009).

Jatkammeko edelleen business-as-usual -tyyliin vai olisiko nyt syytä pysähtyä ja rehellisesti arvioida uudelleen yhteiskuntiemme suhdetta langattomaan teknologiaan?

Viitteet:

Hardell L, Carlberg M. Using the Hill viewpoints from 1965 for evaluating strengths of evidence of the risk for brain tumors associated with use of mobile and cordless phones. Rev Environ Health. 2013-0006, De Gruyter; DOI 10.1515.

Makker K, et al. Cell phones: modern man’s nemesis? Reprod Biomed Online. 2009 Jan;18(1):148-57.

Margaritis LH, et al. Drosophila oogenesis as a bio-marker responding to EMF sources. Electromagn Biol Med. 2013 Aug 5.

Myung SK, et al. Mobile phone use and risk of tumors: A meta‑analysis. J Clin Oncol. 2009. (27/33) 5 565–5 572.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s