Sähköherkkyys ja mikroaaltoteknologiat (vieraskirjoitus)

Tämän kirjoituksen on laatinut tietokirjailija Erja Tamminen. Hän on mm. toimittanut kirjan Langaton teknologia ja terveys.

Säteilyä asuinalueella

Asuinalueiden voimakas tukiasemasäteily häiritsee sähköherkkiä ja on väestötutkimuksissa yhdistetty neurologisiin oireisiin, kuten unettomuuteen ja stressiin.

Ranskalainen lääkäri Dominique Belpomme on sähköherkkyyden asiantuntija. Hän hoitaa ECERI-klinikallaan (European Cancer and Environment Research Institute) sähköherkkiä ja muita ympäristösairaita. Belpomme on laajentanut ympäristösairauden käsitettä myös syöpäpotilaisiin sekä Alzheimerin taudista ja autismista kärsiviin. Belpomme korostaa, että sairauksien taustalta löytyy yhä useammin altistava elinympäristö.

Belpomme on klinikallaan tutkinut yli tuhatta sähköherkkää. Heiltä on löytynyt jopa 2-10-kertaisia veren histamiinipitoisuuksia normaaliarvoihin nähden. Lisäksi on viitteitä veriaivoesteen läpäisevyyden lisääntymisestä, melatoniinitasojen madaltumisesta, aivoverenkierron häiriöitä sekä poikkeavuutta stressiproteiini- ja myeliinitasoja osoittavissa parametreissa. Belpomme korostaa, että kyse on objektiivisista löydöksistä.

Sähköherkkyys yleistyy nopeasti ja syyksi ilmiöön Belpomme näkee sähkömagneettisten kenttien, erityisesti langattomien verkkojen, laajenemisen: ”Langattoman teknologian vaikutus terveyteen kiistetään puhtaasti taloudellisista syistä. Verkkoja myös laajennetaan puhtaasti taloudellisista syistä, vaikka suuri osa tiedemiehistä katsoo teknologiaan liittyvän riskejä.” Myös vallan kabineteissa nähdään riskit.

Bernardo Hernández Batallerin lausunto

Syksyllä 2014 Brysselissä järjestettiin Euroopan Unionissa kuulemistilaisuus, jonka seurauksena erityisjaosto nimeltään ”Liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” antoi sähköherkkyydestä lausunnon Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle käsiteltäväksi tammikuussa 2015.

Otteita Bernardo Hernández Batallerin lausunnosta:

  • Sähköherkkyys on yleistynyt ja johtuu teknologian kasvusta. Sähköherkkien elinpiiri on kaventunut, teknologiaa on kaikkialla – kodeissa, työpaikoilla, kirjastoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Se, että sähköherkät eivät voi oleskella vapaasti kaikkialla, on ristiriidassa EU:n peruskirjaan kirjattujen oikeuksien kanssa.
  • Myös säteilyvapaita vyöhykkeitä tarvitaan. Mikroaaltoteknologialla toimivat matkapuhelinmastot ja langaton WiFi (Wlan) aiheuttavat julkisissa tiloissa sähköherkille oireita: sydämen rytmihäiriöitä, iho-oireita, päänsärkyä, huimausta, unettomuutta ja neurologisia oireita.
  • Päättävien elinten jäsenillä voi olla eturistiriitoja, joten heidän riippumattomuutensa on varmistettava.
  • Sähköherkkyyden ratkaiseminen edellyttää monitasoisia toimenpiteitä. Perusoikeuksien tasolla vallitsee ristiriitaa koskien ruumiillista koskemattomuutta, terveydentilaa ja toisaalta tiedonvälityksen vapautta.
  • Euroopan Unionin on tunnustettava se tosiasia, että sähköherkkyys aiheutuu ympäristön sähkömagneettisista kentistä. Itävallan lääkäriliiton suosituksessa vuodelta 2012 kehotetaan rajoittamaan ympäristön sähkömagneettista altistusta.
  • Lainsäädäntöä on muutettava, ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn biologiset vaikutukset on hyväksyttävä. Ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn raja-arvot ovat vanhentuneet ja niitä on uudistettava.
  • Työperäisen altistuksen lainsäädännön aukot on tutkittava, jotta kukaan ei altistu turhaan esimerkiksi toimistoympäristössä langattomille laitejärjestelmille. Useimmat sähköherkkyystapaukset ovat työperäisiä. Työntekijöitä on suojeltava pitkän aikavälin riskeiltä, koska lopullista näyttöä vaikutuksista ei ole.
  • On perustettava tietokanta, jossa informoitaisiin sähkömagneettisista kentistä, tukiasemien lähetystehoista ja niiden tuottaman mikroaaltosäteilyn terveysriskeistä.
  • Alle 14-vuotiaisiin kohdistuvaa matkapuhelinten mainontaa olisi rajoitettava, kuten myös langattoman laajakaistan (Wi-Fi) käyttöä opetustiloissa.
  • Matkapuhelimen käyttö oppituntien aikana pitäisi kieltää.
  • Langattomien laitteiden oletustilaksi olisi määrättävä ”pois päältä”.

Tuleeko Bernardo Hernández Batallerin kannanotto sähköherkkien kannalta liian myöhään? Parhaillaan olemme todistamassa ympäristömuutosta, joka mittasuhteiltaan on laajin lyhyessä ajassa koskaan aiemmin maapallolla tapahtunut. Mikroaallot ovat kaupallistuneet ja mikroaalloilla toimivista kännyköistä on tullut maailman vaikutusvaltaisin bisnes. Näin on käynyt, vaikka haitallisista vaikutuksista on tiedetty jo kauan.

Mikroaaltoteknologiat ja mikroaaltosyndrooma

Palataan ajassa taaksepäin. Mikroaaltosyndrooma tai sähköherkkyys, miten vain haluatte sitä kutsua, on tunnettu jo vuosikymmeniä. Amerikkalainen, merivoimien tutkijana 1970-luvulla vaikuttanut Zorach L. Glaser, lukeutuu mikroaaltoteknologian vaikutusten pioneeritutkijoihin.

Glaser rikastutti tiedettä kokoamalla laajan rekisterin noin – 2300 viitettä – vuosien 1920–1972 aikana tehdyistä tutkimuksista liittyen erityisesti mikroaaltosäteilyn biologisiin vaikutuksiin ja mikroaaltosyndroomaan (sähköherkkyys). Havaittiin, että sähkömiehet, antenniasentajat, radioamatöörit, voimalaitostyöntekijät ja tutkatyöntekijät olivat riskiryhmässä. Arviolta noin 15 prosenttia antenniasentajista kärsi mikroaaltosyndroomasta.

USA:n hallitus varoittelikin 1970-luvulla: ”Matalien mikroaaltosäteilytasojen pitkäaikaisvaikutusten aliarvioimisella tai väheksymisellä voi olla vakavia kansanterveydellisiä seurauksia.”

WHO järjesti 1973 Varsovassa aihepiiristä seminaarin yhdessä Yhdysvaltojen ja Puolan säteilyasiantuntijoiden kanssa. Tuohon aikaan WHO kantoi suurta huolta siitä, että mikroaaltoteknologioiden käyttöä suunniteltiin laajennettavan voimakkaasti teollisuuden, armeijan, lääketieteen ja kotitalouksien käyttöön.

Varsovan seminaarissa esitelmöinyt Neuvostoliiton lääketieteellisen akatemian tutkija Maria N. Sadčikova kommentoi:

”Hermostossa ja aivoverenkierrossa sekä muissa elintoiminnoissa voi tapahtua muutoksia pitkäaikaisen, työperäisen mikroaalloille altistumisen seurauksena, mikä myöhemmin johtaa syndroomalle tyypillisten monimuotoisten oireiden syntyyn…”

Sadčikovan potilailla esiintyi verenpaineen vaihtelua, päänsärkyä, voimattomuutta, muistiongelmia, unihäiriöitä, sydämen rytmihäiriötä sekä poikkeavia laboratoriolöydöksiä sisäeritystoiminnoissa, entsyymiaineenvaihdunnassa ja aivosähkökäyrässä (EEG).

Sairausloma ja säteilyn välttäminen helpottivat potilaiden tilannetta. Oireet kuitenkin palasivat kun altistus jatkui, erityisesti henkilöillä, joiden oireet olivat hermostoperäisiä. Elimistöllä tiedettiin olevan kyky tiettyyn rajaan asti sopeutua tilanteeseen.

Sähköherkkyyteen suhtautumista eri maissa

Myös Venäjällä on langatonta teknologiaa laajamittaisessa käytössä, mutta siellä sen biologiset vaikutukset ja sähköherkkyys hyväksytään. Korkeimman säteilyviranomaisen edustajan, Oleg Grigorievin, nykyinen luokitus herkistyneistä on seuraavanlainen. He ovat:

1. henkilöitä, jotka ovat työssään altistuneet sähkömagneettisille kentille tai

2. joille on kehittynyt yksilöllinen yliherkkyys sähkömagneettisille kentille tai

3. joille on kehittynyt normaali herkistyminen sähkömagneettisille kentille tai

4. joille on kehittynyt normaali herkistyminen sähkömagneettisille kentille ja joilla on lisäksi psykosomaattisia reaktioita, jotka eivät ole seurausta sähkömagneettisista kentistä.

Sähköherkkien oikeudet ja asema vaihtelevat. Ruotsissa, USA:ssa ja Kanadassa sähköherkkyys on hyväksytty toimintarajoitteeksi tai alentuneeksi toimintakyvyksi. Australiassa, Italiassa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa sähköherkät ovat saaneet korvauksia sairaudestaan ainakin jollain tasolla tuomioistuimen päätöksellä.

Suomessa SOTERKO-työryhmä (Säteilyturvakeskus, Sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) tiedotti 2014:

”Ympäristöyliherkkyys on lisätty suomalaiseen ICD-10 -tautiluokitukseen nimikkeellä R68.81: Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille. Ympäristöherkkyydeksi kutsutaan tilaa, jossa ihminen saa terveyttä haittaavia oireita tietyssä työ- tai elinympäristössä, vaikka sama ympäristö ei aiheuta oireita valtaosalle muita ihmisiä. Oireet yhdistetään mm. erilaisiin kemikaaleihin, hajusteisiin, mikrobiologisiin tekijöihin sekä sähkömagneettisiin kenttiin. Tautinimikkeen käyttöön ottaminen edistää potilaiden ohjaamista hoitoon sekä ympäristöherkkyyden tilastointia ja tutkimusta.”

Hoitona sähköherkille Työterveyslaitos suosittelee kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Perusteluna terapian suosittelemiselle on esitetty näkemys, että sähkömagneettiset kentät eivät aiheuttaisi sähköherkkyyttä, koska ihmisen kehoon vaikuttavia mekanismeja ei tunnettaisi. Todellisuudessa vaikutustavoista on kuitenkin monipuolista tietoa:

Uzbekistanilaistutkimuksessa Khamidova (2014) raportoi 119 koehenkilön verihiutaleissa matkapuhelinaltistuksessa tapahtuvista muutoksista:

”Tiedetään, että solut tuottavat sähkömagneettisia kenttiä, joita tarvitaan muun muassa solujen väliseen kommunikaatioon ja solujensisäiseen säätelyyn. Sähkömagneettisen säteilyn altistuksessa tapahtuu ionien siirtymistä, sähköisten varausten uudelleenohjautumista sekä polarisaatiota. Varautuneiden hiukkasten värähtelevä liike johtaa solujen toiminnallisiin muutoksiin, joita havaitaan myös verihiutaleissa. Seurauksena verihiutaleissa esiintyy jatkuvaa yliaktiivisuutta ja asettumista tiettyyn muodostelmaan. Tämän johdosta solukalvon rakenne muuttuu, kalvo tuhoutuu ja molekyylienväliset sidokset vaurioituvat. Verihiutaleiden paakkuuntumista edistävät aineet vapautuvat, ja paakkuuntuminen kiihtyy. Tämä häiritsee veren virtausta ja pienten verisuonien verenkiertoa, mikä johtaa elinten ja järjestelmien häiriintyneeseen toimintaan. On myös huomattavaa, että keho tuottaa erilaisia biotaajuuksia; sydän saa aikaan sähköistä virtausta taajuuksilla 30–700 Hz ja aivot taajuuksilla 200–500Hz. Jos sähkömagneettisen säteilyn altisteet ovat yhteneväisiä näiden taajuuksien kanssa, kehon taajuudet häiriintyvät, ja samalla sen normaali toiminta. Pienten suonien verenkierron ongelmat sekä verihiutaleiden paakkuuntuminen voimistavat ongelmia.”

Emeritusprofessori Martin L. Pall Washingtonin yliopistosta on esittänyt, että sähkömagneettisilla kentillä on sekä terapeuttisia että haitallisia vaikutuksia. Hän perustelee vaikutusmekanismeja ihmisen kehoon: ”Jänniteherkkien kalsiumkanavien stimuloiminen tuottaa ei-termisiä eli biologisia vasteita sekä ihmisissä että kehittyneissä eläimissä erilaisten tapahtumaketjujen kautta. Tämä voi selittää sekä säteilyn terapeuttisia että patofysiologisia vaikutuksia.”

Lääketiede onkin kehittänyt sähkömagneettisia hoitoja, jotka vaikuttavat jo hyvin vaatimattomilla tehoilla ihmisen elimistössä. Mikroaaltoja käytetään lievittämään lihas- ja nivelkipuja ja niiden avulla kuljetetaan hermostoon vaikuttavia lääkeaineita veriaivoesteen läpi. Sähkömagneettisilla kentillä voidaan hoitaa myös syöpää, masennusta, neurologisia sairauksia ja lisääntynyttä hieneritystä. Hoitojen toimivuus on mielestäni osoitus siitä, että teknologioilla voi myös olla mahdollisia haitallisia vaikutuksia.

???????????????????????????????

Kaukojunat ovat vaikeita paikkoja sähköherkille. Mittaus osoittaa hätkähdyttävän korkeita radiotaajuisen säteilyn lukemia kaukojunassa. VR ei ole lukuisista aloitteista huolimatta suostunut järjestämään juniin langattoman teknologian säteilystä vapaita osastoja.

Maailman vaikutusvaltaisin hyvä veli ja sisar -verkosto

Vielä Varsovan seminaarissa 70-luvulla WHO esitti huolensa mikroaaltoteknologioiden laajenemisesta. Laajeneminen onkin toteutunut yli odotusten ja itsensä WHO:n tuella.

Vuonna 1996 perustettiin WHO:n EMF-projekti sähkömagneettisten kenttien vaikutusmekanismien tutkimiseksi. Matkapuhelinteollisuus on lähes alusta asti rahoittanut tätä projektia. WHO aloitti yhteistyön myös ICNIRP-komission (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) kanssa. Organisaation jäseniä on syytetty liian läheisistä suhteista elektroniikkateollisuuteen. Tämä järjestö on vuonna 1998 asettanut nykyiset, teollisuudelle myönteiset raja-arvot, joita monissa maissa noudatetaan.

ICNIRP:n normit perustuvat yksipuolisesti lyhytkestoiseen lämpövaikutukseen, joka huomioi vain kudoksen lämpenemisen ja akuutit vaikutukset kuten palovammat. Biologisia vaikutuksia, joita tapahtuu jo hyvin alhaisilla tasoilla, ei huomioida. ICNIRP:n jäsenistä monet toimivat elimissä, joissa arvioidaan järjestön jäsenten omien tutkimusraporttien luotettavuutta. Komissio valitsee jäsenensä kutsumenettelyllä. Sähköherkkyys on ongelmallinen asia komission jäsenille.

WHO (2005) puolestaan tunnustaa sähköherkkyyden oireet työkykyä alentaviksi ja todellisiksi, mutta katsoo taustalla vaikuttavina tekijöinä sähkömagneettisten kenttien sijaan muun muassa huonon sisäilman, loisteputkien välkevalon tai psyyken häiriöiden kaltaiset ongelmat.

WHO joutui kiusalliseen tilanteeseen 2002, kun sen pääsihteerinä toiminut norjalainen lääkäri Gro Harlem Brundtland kertoi tiedotusvälineissä: ”Olen yliherkkä kännyköille.” Brundtland kärsi päänsärystä, huimauksesta, ihon pistelystä ja polttelusta. Kaikki, jotka tulivat WHO:n tiloissa samaan neuvottelupöytään, joutuivat sulkemaan matkapuhelimensa.

”Säteilyn haittavaikutukset olisi selvitettävä ajoissa ja perusteellisesti. Tästä asiasta voi muuten muodostua suuria terveydellisiä ongelmia”, kommentoi Brundtland.

Brundtlandin toive toteutui vasta 2011, kun WHO:n syöväntutkimuslaitos (IARC) luokitteli radiotaajuisen säteilyn, myös kännykkäteknologian, ”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”, kategoriaan 2B. Työryhmään kuului 30 asiantuntijaa, joiden joukossa oli monia kansainvälisesti arvostettuja, riippumattomia tiedemiehiä. ICNIRP-komissio oli aiempien, teollisuudelle väljempien arvioiden taustalla. Moni tulkitsi, että syöväntutkimuslaitos tunnusti luokittelun myötä myös biologiset vaikutukset. Sähköherkissä, kuten Brundtlandissa, tämä herätti (ennenaikaisia) toiveita.

Tutkimustuloksia sähköherkkyydestä

WHO:n sähköherkkyysasiantuntijana on toiminut James Rubin Isosta-Britanniasta. Rubinin provokaatiotutkimuksiin viitataan ja matkapuhelinteollisuus osin rahoittaa niitä. Koehenkilöiden pitäisi Rubinin testeissä kyetä tunnistamaan, onko matkapuhelin kytketty päälle vai pois. Nämä tutkimukset ovat saaneet osakseen kritiikkiä niiden epätieteellisten käytäntöjen vuoksi. Laboratoriotilassa on esiintynyt taustasäteilyä eikä vaikeasti oireilevien, kokeen keskeyttäneiden henkilöiden tuloksia ole huomioitu lopullisessa koosteessa. Itse altistus ei myöskään ole sisältänyt biologisesti vaikuttavia, alle 100 Hz:n, taajuuksia, joita langattoman mikroaaltoteknologian käyttö tavallisesti tuottaa. Rubinin mallia on jäljitelty Suomessakin.

Turun neurotieteen laitoksella Myoung Kwon tutkimuksessa koehenkilöille luvattiin jopa palkkio, mikäli he tunnistaisivat 75 prosenttia kokeen altistustoistoista oikein. Toistot seurasivat toisiaan yhden ja 2,5 sekunnin välein, eli aivan liian tiheään, jotta edellinen ei olisi vaikeuttanut seuraavan tunnistamista. Testi esiteltiin sähköherkkyystutkimuksena, vaikka ainoastaan kaksi henkilöä 84:stä arvioi olevansa sähköherkkiä. Lisäksi tutkimustilassa oli runsaasti tunnistusta vaikeuttavia ulkopuolisia kenttiä. Nokia toimitti tutkimukseen kännykät ja rahoitti hanketta TEKES:n kautta yhdessä Finnet-verkkojen, Elisan ja Soneran kanssa. Teollisuuden edustajat istuivat tutkimuksen johtoryhmässä, kuten kaikissa muissakin WHO:n käynnistämissä vastaavissa hankkeissa.

On toki olemassa testejä, joissa sähköherkät kykenevät tunnistamaan sähkömagneettiset kentät. Professori Andrew Marinon ryhmä on kehittänyt ärsyke-vaste-testin, jossa tuloksia analysoitiin epälineaarisin menetelmin. Reaktiot näkyivät altistettaessa koehenkilöitä sekä matalataajuisille kentille että radiotaajuuksille. Viimeisimmässä tutkimuksessa altistettiin sähköherkkää naislääkäriä 60 Hz:n sähkökentälle (300 V/m). Kaksoissokkoutetussa kokeessa ilmeni lihasten nykimistä, päänsärkyä ja väliin jääneitä sydämenlyöntejä 100 sekunnin sisällä kentän kytkeytymisestä päälle. Kun verrattiin vaikutusten lukumäärää ja astetta pulssimoduloidulla ja jatkuvalla säteilyllä lumeärsykkeeseen, havaittiin, että oireita aiheutti ensisijaisesti kenttätyypin muutos.

Uusista laboratoriotutkimuksista italialaisraportti (Luca et al. 2014) on kiinnostava. Sen mukaan sähköherkkyydessä voi olla kyse elimistön fyysis-kemiallisesta stressireaktiosta, mikä ilmeni selvitettäessä hapettuneen ubikinonin ja ubikinonin välistä suhdetta. Sähköherkillä hapettunutta ubikinonia oli merkittävästi enemmän kontrolliryhmään nähden. Ubikinoni on tärkeä ihon suojaamisessa fyysis-kemiallisia stressitekijöitä vastaan. Toinen havainto liittyi genotyyppianalyysiin, jossa nähtiin mutaatio tietynlaisissa geenien muodoissa, mikä ennusti sähköherkkyyden kehittymisen riskin jopa 9,7-kertaiseksi kontrolliryhmään nähden.

Australialaistutkija Rodney Croft Wollongongin yliopistosta osoitti, että matkapuhelinsäteily voi joillakin yksilöillä vaikuttaa aivoaaltoihin enemmän kuin toisilla. Altistuksen jälkeiset EEG-vaikutukset vaihtelivat voimakkuudeltaan yksilöllisesti, ja toistetuissa altistuskokeissa muutokset ilmenivät samoilla koehenkilöillä kuin aiemmassakin kokeessa, mikä Croftin mukaan tukee käsitystä, että keskuudessamme saattaa olla herkemmin sähkömagneettisille kentille reagoiva alaryhmä.

BMC-Genomics-tiedelehdessä vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa Dariusz Leszczynski altisti kymmenen koehenkilön käsivarren ihoa matkapuhelinsäteilylle (SAR 1.3 W/kg). Altistetulta ja altistamattomalta ihoalueelta otettiin biopsiat, jotka tutkittiin. Tulosten kannalta mielenkiintoista oli se, että samat kahdeksan proteiinia, jotka reagoivat myös aiemmissa solututkimuksissa, osoittivat tilastollisesti merkitseviä muutoksia koehenkilöiden altistetulla iholla (Karinen et al. 2008).

”Sähköherkkyyttä täytyy olla olemassa. Muutoin olisi kyse yhdestä ja ainoasta ympäristöfaktorista, jonka vaikutuksille ei olisi olemassa herkemmin reagoivaa alaryhmää. Kaikilla vastaavilla alueilla alaryhmä esiintyy. Miksi sähkömagneettiset kentät olisivat poikkeus? Tarvitsemme tasokasta tieteellistä tutkimusta alaryhmän laajuuden selvittämiseksi ja tietoa siitä, minkä tasoiset sähkömagneettiset kentät oireita aiheuttavat”, kommentoi Helsingin yliopiston dosentti Dariusz Leszczynski. Leszczynski tutki 15 vuoden ajan matkapuhelinsäteilyn biologisia vaikutuksia Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessorina ja laboratorion johtajana.

Eikö teidänkin mielestänne, ja lukemanne perusteella, olisi korkea aika jo tunnustaa tosiasiat?

Viitteitä:

The American Academy of Environmental Medicine.

Bernardo Hernández Bataller ”Liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaoston lausuntoluonnos. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea. Bryssel 19. joulukuuta 2014.

Bioinitiative 2012.

Biologic Effects & Health Hazards of Microwave Radiation. Proceedings of an International Symposium Warsaw, 15-18 October, 1973.

De Luca C, et al. Metabolic and genetic screening of electromagnetic hypersensitive
subjects as a feasible tool for diagnostics and intervention. Mediators Inflamm. 2014;2014:924184.

Electromagnetic fields and public health. Electromagnetic hypersensitivity. WHO December 2005.

Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total
Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.

International Doctors’ Appeal 2012.

Karinen A, et al. Mobile phone radiation might alter protein expression in human skin. BMC Genomics. 2008 Feb 11;9:77.

Kato Y, et al. Reported functional impairments of electrohypersensitive Japanese: A
questionnaire survey. Pathophysiology. 2012 Apr;19(2):95-100.

McCarty DE, et al. Electromagnetic hypersensitivity: evidence for a novel
neurological syndrome. Int J Neurosci. 2011 Dec;121(12):670-6.

Mainokset
Kategoria(t): Sähköherkkyys Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Sähköherkkyys ja mikroaaltoteknologiat (vieraskirjoitus)

  1. Eva Jansson sanoo:

    Erja Tammisen tieteelliset kirjotukset vakuuttavat. Kaikki on dokumentoitu kunnollisesti. Tutkimusta langattoman teknologian haitoista on jo niin paljon, että jokaisen älyllisen ihmisen pitäisi tajuta tämä koko imiskuntaa uhkaava terveysvaara.

    FM Eva Jansson

  2. Lauri Paatero sanoo:

    Leszxzynskin ja aikanaan prof. O Hännisen filosofis-looginenkin päättely on pätevää. Tyhmää olisi olla rahoittamatta tutkimusalaa, joka koskee merkittävien riskien selvittämistä – etenkin lasten ja sukuajatkavien kannalta. Vastuu asiassa on aikuisilla. Mikroaaltosäteilyn vaikutusten tutkiminen on ilmeisesti keskeisimpiä tutkimusaloja ylipäätäänkin ja asiaan liittyvistä riskeistä asiallisesti tiedottaminen on tärkeää siksikin että voitaisin ennalta ehkäistä mahdollisia massiivisia kansanterveysuhkia ja samalla kansantaloudelle itse aiheutettuja ehkä rankkojakin tappioita. Lainsäädäntökin tuntee periaatteen, jonka mukaan ennalta odotettavissa olevat haitat ym. tulee niistä tietoisten ehkäistä. Juridiselta kannalta vastuussa olevien reagoimattomuus aiheuttanee tulevaisuudessa raskaita oikeusprosesseja, jotka nekin syövät merkittävästi yhteistä pääomaa ja inhimillisiä resursseja. Puhtaasti taloudellisillakin muuttujilla tehty kylmän oloinen päättely antaa vain tietynsuuntaisen lopputuleman. Tietenkin on mahdollista antaa tilanteen vain ajautua ja toistella hokemaa, ettei ollut riittävää yms. tutkimustietoa. Miksi ei ollut?

  3. Hieno kirjoitus ja pätevää asiaa. Päättäjillä ja viranomaisilla olisi jo korkea aika ottaa asia käsittelyyn ja ryhtyä toimenpiteisiin turvallisemman teknologian puolesta (valokuituteknologia) etenkin koulujen, päiväkotien suhteen ja aikaansaada säännöksiä mastojen sijoittelussa. Nyt niitä on koulujen, päiväkotien, sairaaloiden katoilla. Olisi tärkeä saada myös julkinen tieto tukiasemien sijoittelusta. Niitä löytyy myös piilotettuna rakennuksen rakenteisiin.
    Vaikuta asiaan ja käy allekirjoittamassa adressi: http://www.adressit.com/tukiasemat_julkiseen_tietoon

  4. Juhana Harju sanoo:

    Blogin ylläpitäjänä ja moderaattorina olen jättänyt julkaisematta pari tähän vieraskirjoitukseen tullutta kommenttia. Niiden hylkääminen johtuu epäystävällisestä ja ylimielisestä tyylistä.

    Haluan säilyttää blogissa myönteisen ilmapiirin. Kommenteissa saa esittää kriittisiäkin ajatuksia, mutta töykeät, loukkaavat ja jankkaavat kommentit poistetaan tai niitä ei julkaista. Tervetuloa siis keskustelemaan hyvässä hengessä.

  5. Juhana Harju sanoo:

    Kansainvälisessä Lääkärien Vetoomuksessa vuodelta 2012 (International Doctor’s Appeal 2012) kerrotaan sähköherkkyyttä välittävistä mekanismeista näin:

    ”Tieteelliset tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että sähkömagneettiset kentät voivat haitata [elimistön] itsesäätelyä ja aiheuttaa haitallisia biologisia vaikutuksia, kuten lisääntynyttä veri-aivoesteen läpäisevyyttä, muutoksia aivoaaltoaktiviteetissa, tasapainotonta hermovälittäjäaineiden ja hormonien vapautumista (erityisesti stressihormonien lisääntymistä), immuunijärjestelmän heikentymistä, vaurioita perimälle ja heikentynyttä hedelmällisyyttä – nimetäksemme vain eräitä hyvin osoitetuista vaikutuksista. Solujen hapetusstressin, joka on merkittävä monien sairauksien syy, on osoitettu olevan säteilyaltistuksen keskeinen vaikutusmekanismi.” http://ow.ly/PaDts

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s