Sähköherkkyys – uusia tieteellisiä artikkeleita ja hoitosuosituksia

Sähköherkkyydestä eli sähköyliherkkyydestä ei ole olemassa suomeksi ajantasaisia artikkeleita Duodecim-terveyskirjastossa tai Lääkärilehdessä eikä sähköherkkyydelle ole olemassa Käypä hoito -suositusta.

paansarky

Päänsärky ja unettomuus ovat tavallisia sähköherkkyyden oireita.

Ulkomaisissa tiedelehdissä on kuitenkin julkaistu parin, kolmen viime vuoden aikana merkittäviä ja mielenkiintoisia artikkeleita, jotka tuovat uutta valoa sähköherkkyyteen. Teen seuraavassa selkoa niistä mutta ensin kerron lyhyesti taustaa.

Tiedeyhteisön ja lääkärien suhtautuminen on kaksijakoista

Sähköherkkyyden syistä ja siihen suositeltavista hoidoista on lääketieteessä ja tutkijoiden keskuudessa vastakkaisia käsityksiä. Sellaiset tutkijat, joiden rahoitus on suoraan tai välillisesti riippuvaista mobiiliteollisuudesta, ovat usein kallistuneet kannattamaan psykogeenisia selitysmalleja, kuten noseboselitystä. Riippumattomat tutkijat puolestaan ovat useammin sitä mieltä, että sähköherkkyys johtuu pääasiassa ympäristön sähkömagneettisesta saasteesta.

Nosebohypoteesin mukaan henkilö ensin kuulee väitteen, että sähkömagneettiset kentät voivat aiheuttaa haittoja. Sen jälkeen henkilö alkaessaan pelätä niitä saa oireita, jotka hän tulkitsee sähkömagneettisten kenttien aiheuttamiksi.

Uudet viime vuosina julkaistut tutkimukset eivät kuitenkaan tue noseboselitystä sähköherkkyyden syynä, kuten seuraavassa kerron.

Tutkimuksen mukaan noseboselitys ei ole uskottava

Ranskalaisen Maël Dieudonnén kvalitatiivisen tutkimuksen mukaan sähköherkkyydestä kärsivät ovat alkaneet yleensä saada oireita ennen kuin ovat edes kuulleet sähköherkkyydestä sairautena. Kun he eivät ole edes tajunneet pelätä mitään, ei ole uskottavaa, että nosebovaikutus olisi aiheuttanut oireita. Tutkijan mukaan tapahtumien järjestys ei tue oletusta, että sähköherkkyys olisi alun perin noseboilmiön aiheuttamaa (Dieudonné 2015).

Dieudonné esittelee artikkelissaan sähköherkkyyden seitsemän attribuutiovaihetta. Ne kuvaavat sitä, miten sähköherkät tyypillisesti selittävät sairastumistaan.

1. Oireet alkavat
2. Epäonnistutaan (lääketieteellisen) ratkaisun löytämisessä
3. Sähköherkkyydestä kuullaan
4. Kerätään tietoa sähköherkkyydestä
5. Arvellaan, että ollaan sähköherkkiä
6. Kokeillaan
7. Vakuututaan tietoisesti omasta sähköherkkyydestä

Dieudonné kirjoittaa:

”Merkittävin piirre henkilöiden tyypitetyssä attribuutioprosessissa on se, että oireet alkoivat ennen kuin ympäristöä epäiltiin ja ennen kuin sähkömagneettisille kentille altistumista pidettiin haitallisena ja oireita aiheuttavana.”

”Siksi vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, että heidän sairautensa johtuisi sähkömagneettisiin kenttiin liitetyistä haitallisista odotuksista.

Eläimet saavat oireita sähkömagneettisesta altistuksesta

Nosebo-oletusta sähköherkkyyden syynä ei tue myöskään se, että eläimet saavat oireita, kun ne altistetaan sähkömagneettiselle säteilylle. Eläimethän eivät yleensä lue sähköherkkyydestä eivätkä ole kuulleet, että sähkömagneettiset kentät voisivat aiheuttaa oireita. Tutkimuskielellä ilmaistuna eläimet ovat siis naiiveja.

Kaneilla tehdyssä tutkimuksessa on havaittu, että WiFin mikroaaltotaajuinen (2,45 GHz) säteily kiihdytti sydämen sykettä 22 prosentilla, kohotti valtimopainetta 14 prosentilla sekä aiheutti EKG:ssa havaittavia poikkeavuuksia (Saili 2015).

Tällaiset tulokset eivät ole mitään satunnaista kohinaa. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että sähkömagneettinen altistus aiheuttaa tutkimuksissa haitallisia biologisia vaikutuksia.

Sähköherkillä fyysis-kemiallisten stressitekijöiden detoksikaatio heikentynyt

Italialaisen Chiara De Lucan johtaman kansainvälisen tutkijaryhmän tutkimus koostui sähköherkkyydestä ja monikemikaaliherkkyydestä kärsivistä ihmisistä sekä terveistä verrokeista.

Tutkimuksen taustatietoja kerättäessä kävi ilmi, että sähköherkkyydestä kärsivillä ihmisillä oli lähes neljä kertaa terveitä verrokkeja useammin akuuttia tai kroonista ihottumaa.

Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että sähköherkillä elimistön kyky tavallisten fyysis-kemiallisten stressitekijöiden detoksikaatioon on heikentynyt. Sähköherkillä havaittiin terveitä verrokkeja enemmän oksidatiiviseen stressiin ja inflammaatioon viittaavia tekijöitä. Kerron niistä tarkemmin seuraavassa.

Glutationi-S-transferaasin aktiivisuus oli sähköherkillä verrokkeihin verrattuna selvästi heikentynyt. (Glutationi-S-transferaasit ovat ryhmä entsyymeitä, jotka ovat tärkeitä myrkyllisten aineiden poistamisessa elimistöstä ja myös lääkeainemetabolian kannalta.) Lisäksi punasolujen glutationiperoksidaasin aktiivisuus oli koholla sähköherkillä verrattuna verrokkeihin. Katalaasin aktiivisuus oli sähköherkillä jonkin verran vähentynyt kontrolleihin verrattuna.

Myös pelkistetyn glutationin ja hapettuneen glutationin tasot olivat vahvasti alentuneet sähköherkillä. Lisäksi plasman ubikinonin ja alfatokoferolin tasot olivat sähköherkillä alentuneet. Hapettuneen ubikinonin suhde kokonaisubikinoniin oli sähköherkillä kohonnut verrattuna verrokkeihin.

Mielenkiintoisesti samassa tutkimuksessa havaittiin myös, että terveiden ihmisten ja sähköherkkien välillä on merkittäviä geneettisiä eroja. Tietyn geenivariantin omaavilla oli peräti 9,7-kertainen sähköherkkyyden riski (De Luca 2014). Tämä tukee aiempaa anekdotaalista tietoa siitä, että samassa sukuhaarassa voi esiintyä useita sähköherkkyystapauksia.

Sähköherkkyyden biomarkkereita

Ranskalaisprofessori Dominique Belpomme on kehittänyt sähköherkkyyden diagnostiikkaa ja hoitoa. Hänellä on klinikka Pariisissa, jossa hän on hoitanut yli tuhatta sähköherkkää.

Belpomme

Ranskalaislääkäri Dominique Belpomme on kehittänyt sähköherkkyyden diagnostiikkaa ja hoitoa.

Noin vuosi sitten Belpomme julkaisi kollegoidensa kanssa tieteellisen artikkelin, jossa hän kertoo biomarkkereista, jotka auttavat erottamaan sähköherkkyyden. Samassa artikkelissa hän käsittelee myös monikemikaaliherkkyyttä, josta monet sähköherkät myös kärsivät.

Artikkelin mukaan sähköherkistä noin 40 prosentilla histamiiniarvot ovat koholla, mikä kertoo kroonisesta inflammaatiovasteesta näillä potilailla.

Nitrotyrosiini on peroksinitriitin ja veri-aivoesteen avautumisen markkeri. Sen havaittiin olevan koholla 30 prosentilla sähköherkistä potilaista. Myös proteiini S100B, joka myös on veri-aivoesteen avautumisen markkeri, oli koholla 15 prosentilla sähköherkistä.

Lisäksi havaittiin veressä kiertävien O-myeliinin vasta-aineiden olevan koholla 29 prosentilla sähköherkistä. Sen katsottiin kertovan siitä, että sähköherkkyys voi olla yhteydessä autoimmuunireaktioon. Tutkijat tekivät havaintoja myös muista biomarkkereista, jotka sähköherkillä poikkesivat verrokeista.

Kaiken kaikkiaan Belpomme kollegoineen katsoi tietojensa viittaavan vahvasti siihen, että sähköherkkyys ja monikemikaaliherkkyys voidaan kuvata objektiivisesti ja diagnosoida rutiininomaisesti kaupallisesti saatavissa olevilla testeillä. Molemmat sairaudet näyttävät pitävän sisällään mm. inflammaatioon liittyvän histamiinitasojen kohoamisen, oksidatiivisen stressin, autoimmuunivasteen ja veri-aivoesteen avautumisen sekä puutteen melatoniinin metabolisessa saatavuudessa, mitkä yhdessä viittaavat kroonisen hermoston rappeutumissairauden riskiin. Lopuksi se, että sähköherkkyys ja monikemikaaliherkkyys usein esiintyvät yhdessä, viittaavat yhteiseen patologiseen mekanismiin.

Artikkelinsa lopuksi kirjoittajat kuvaavat sähköherkkyyttä ja monikemikaaliherkkyyttä kasvaviksi globaaleiksi terveysongelmiksi. He moittivat sitä, että nykyisin tutkimus suuntautuu ”turhamaisesti” näiden sairauksien kausaalisten syiden selvittämiseen eikä siihen, että huolehdittaisiin kärsivien potilaiden todellisista tarpeista saada asianmukaista terveydenhoitoa (Belpomme 2015)

Ruotsalaisen tutkijaryhmän artikkeli

Ruotsalainen syöpälääkäri Lennart Hardell on tullut tunnetuksi laadukkaiksi arvioiduista tutkimuksista, joissa on havaittu kännykän pitkäaikaisen käytön olevan selvässä yhteydessä aivosyöpien riskiin.

Viime vuonna ruotsalainen tutkimusryhmä, jossa Hardell oli mukana, julkaisi uuden tieteellisen artikkelin sähköherkkyydestä. Artikkeli pitää sisällään mm. tapausselostuksia sähköherkkyydestä kärsivistä potilaista, joilla sähkömagneettisen altistuksen vähentäminen, kuten WiFin välttäminen, on vähentänyt oireita ja johtanut potilaiden tilan paranemiseen.

Merkille pantavaa on, että artikkelissa pidetään ihmisen aikaansaamia sähkömagneettisia kenttiä ja säteilyä saasteena:

”On aika alkaa suhtautua erittäin matalataajuisiin sähkömagneettisiin kenttiin ja radiotaajuiseen säteilyyn ympäristösaasteena, jota on tarpeen kontrolloida.”

Artikkelin loppupuolen johtopäätöksissään kirjoittajat tulevat siihen tulokseen, että olisi välttämätöntä antaa sähköherkkyydelle ICD-luokitus kansainvälisessä tautiluokitusjärjestelmässä, jotta sairaus tulisi hyväksytyksi sähkömagneettisiin kenttiin liittyvänä terveysongelmana.

Ruotsalaistutkijat pitävät johtopäätöksissään koulujen radiotaajuisen sähkömagneettisen altistuksen kasvua erittäin huolestuttavana. He toteavat, että vanhempien, opettajien ja koulujen johdon velvollisuutena on suojella lapsia tarpeettomalta altistukselta (Hedendahl 2015).

Euroopan ympäristölääketieteen järjestön hoitosuositus

EUROPAEM on Euroopan ympäristölääketieteen järjestö, jonka jäsenet ovat pääasiassa lääkäreitä. Järjestö on vajaa vuosi sitten julkaissut tiedelehdessä uudet hoitosuositukset sellaisten sairauksien hoitamiseksi, jotka liittyvät sähkömagneettisiin kenttiin. Enimmäkseen suositus käsittelee sähköherkkyyttä.

Suosituksessa suositellaan ensinnäkin, että sähköherkkyyttä tulisi kliinisesti hoitaa osana kroonisia monisysteemisiä sairauksia (CMI) mutta silti tunnustaen, että taustalla oleva syy on ympäristössä.

EUROPAEM-hoitosuosituksen mukaan sähköherkkyyden hoidon tulisi ensisijaisesti keskittyä sähkömagneettisen altistuksen ehkäisemiseen tai vähentämiseen. Se merkitsee sitä, että kotoa ja työpaikalta tulisi poistaa kaikki runsaan sähkömagneettisen säteilyn lähteet tai ainakin niitä tulisi vähentää.

Hoitosuosituksen mukaan sähkömagneettisen altistuksen vähentäminen tulisi ulottaa myös julkisiin tiloihin, kuten kouluihin, sairaaloihin, julkiseen liikenteeseen ja kirjastoihin, jotta sähköherkkyydestä kärsiville voidaan taata niiden esteetön käyttö.

Jos haitallista sähkömagneettista altistusta vähennetään riittävästi, keholla on mahdollisuus toipua ja sähköherkkyysoireet vähenevät tai katoavat, hoitosuosituksessa todetaan.

Hoitosuosituksessa katsotaan lisääntyvän tieteellisen näytön osoittavan, että sähkömagneettisella altistuksella on suuri vaikutus altistuneiden henkilöiden kykyyn säädellä oksidatiivista ja nitrosatiivista stressiä:

”Nykyisen ymmärryksemme perusteella sellainen lähestymistapa hoidossa, joka minimoi peroksinitriitin haitalliset vaikutukset – kuten yhä useammin tehdään monisysteemisiä sairauksia hoidettaessa – toimii parhaiten.” (Belyaev 2016)

Tiedelehdissä kritisoidaan terveydenhuollon suhtautumista sähköherkkyyteen

Psykologian alaan kuuluvassa vertaisarvioidussa artikkelissa kuvataan sitä, miten ympäristöherkkyyksistä kärsivät henkilöt muodostavat kätketyn, marginalisoidun ryhmän, joka maksaa kovan hinnan teollistuneesta elämäntyylistämme. Tohtori Pamela Gibsonin mukaan ympäristöherkkyyksistä kärsivät ihmiset ovat joutuneet terveydenhuollon marginalisoimiksi ja heidät on sysätty mielenterveyskategorioihin. Näin on tapahtunut vain siksi, että nykyiset terveysparadigmat eivät kykene käsittelemään ongelmia, jotka johtuvat ympäristöhaittoja tuottavasta teollisesta elämäntyylistä (Reed 2016).

Aiemmassa saksalaiskirjoittajien sähköherkkyyttä käsittelevässä artikkelissa puolestaan todetaan:

”Sähkömagneettisesta yliherkkyydestä kärsivää haavoittuvaista ihmisryhmää ei pitäisi enää laiminlyödä tai stigmatisoida vain sen vuoksi, että ei ole olemassa hyväksyttyä vaikutusmallia tällä tilalle. Suhtautumisessa sähkömagneettiseen yliherkkyyteen tarvitaan Stirlingiä lainataksemme ‘tervetullutta kannustinta kohti suurempaa nöyryyttä’.” (Tuengler 2013)

Suomalaistutkijat peräävät sähköherkkien ihmisarvoa kunnioittavaa kohtelua

Turun Ammattikorkeakoulun ja työterveyslaitoksen tutkijoiden kirjasessa Kymmenen vastausta sähköherkkyydestä on vedetty sähköherkkyyttä koskevaa tietoa yhteen. Myös suomalaistutkijat nostavat esille sen ongelman, että sähköherkät kokevat usein epäasiallista suhtautumista:

”Sähköherkät kohtaavat usein ikävää suhtautumista ja heidän ongelmiaan käsitellään epäasialliseen sävyyn etenkin sosiaalisessa mediassa, koska sähköherkkyyden aiheuttajasta ei vallitse yksimielisyyttä.”

”Arjen sujumiseen liittyviä käytännön ongelmia pahentaa sähköherkkien usein eri yhteyksissä kokema empatian puute.”

Julkaisussa todetaan, että tällä hetkellä on olemassa vasta niukasti muita hoitokeinoja sähköherkkyyteen kuin sähkömagneettisen altistuksen hallinta. ”Kysyttäessä avoimella kysymyksellä sitä, mikä on johtanut oireiden helpottamiseen, sähköherkistä 76 % listasi tärkeimmäksi keinoksi sähkömagneettisille kentille altistumisen ja vähentämisen.”

Lisäksi julkaisussa tuodaan esille, että potilaskokemusten mukaan sähköherkkyyden oireita ovat lievittäneet myös terveellinen ruokavalio ja liikunnan lisääminen, varsinkin puhtaassa luonnossa.

Julkaisun keskeisen sanoman voi tiivistää potilaslain säännökseen, jonka mukaan jokaisella on oikeus hyvään, ihmisarvoa ja vakaumusta kunnioittavaan kohteluun (Hagström 2015).

Viitteet:

Belpomme D, et al. Reliable disease biomarkers characterizing and identifying electrohypersensitivity and multiple chemical sensitivity as two etiopathogenic aspects of a unique pathological disorder. Rev Environ Health. 2015;30(4):251-71.

Belyaev I, et al. EUROPAEM EMF Guideline 2016 for the prevention, diagnosis and treatment of EMF-related health problems and illnesses. Rev Environ Health. 2016 Sep 1;31(3):363-97.

De Luca C, et al. Metabolic and genetic screening of electromagnetic hypersensitive subjects as a feasible tool for diagnostics and intervention. Mediators Inflamm. 2014;2014:924184.

Dieudonné M. Does electromagnetic hypersensitivity originate from nocebo responses? Indications from a qualitative study. Bioelectromagnetics. 2015 Sep 15. doi: 10.1002/bem.21937.

Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.

Hagström M, et al. Electromagnetic hypersensitive Finns: Symptoms, perceived sources and treatments, a questionnaire study. Pathophysiology. 2013 Apr;20(2):117-22.

Hagström M, et al. Kymmenen vastausta sähköherkkyydestä. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 221. Turun ammattikorkeakoulu. Turku 2015.

Hagström M, et al. Reducing electromagnetic irradiation and fields alleviates experienced health hazards of VDU work. Pathophysiology. 2012 Apr;19(2):81-7.

Havas M. Radiation from wireless technology affects the blood, the heart, and the autonomic nervous system. Rev Environ Health. 2013;28(2-3):75-84.

Hedendahl L, et al. Electromagnetic hypersensitivity – an increasing challenge to the medical profession. Rev Environ Health. 2015 Sep 15.

Karinen A, et al. Mobile phone radiation might alter protein expression in human skin. BMC Genomics. 2008 Feb 11;9:77.

Kato Y, et al. Reported functional impairments of electrohypersensitive Japanese: A questionnaire survey. Pathophysiology. 2012 Apr;19(2):95-100.

Khurana VG, et al. Epidemiological evidence for a health risk from mobile phone base stations. Int J Occup Environ Health. 2010 Jul-Sep;16(3):263-7.

Leitlinie der ÖÄK zur Abklärung und Therapie EMF-bezogener Beschwerden und Krankheiten (EMF-Syndrom). Österreichischen Ärztekammer am 3. März 2012, Wien.

Lowden A, et al. Sleep after mobile phone exposure in subjects with mobile phone-related symptoms. Bioelectromagnetics. 2011 Jan;32(1):4-14.

McCarty DE, et al. Electromagnetic hypersensitivity: evidence for a novel neurological syndrome. Int J Neurosci. 2011 Dec;121(12):670-6.

Reed PM. The hidden marginalization of persons with environmental sensitivities. Ecopsychology. June 2016;8(2):131-137.

Saili L, et al. Effects of acute exposure to WIFI signals (2.45 GHz) on heart variability and blood pressure in Albinos rabbit. Environ Toxicol Pharmacol. 2015 Sep;40(2):600-5.

Sunnuntaisuomalainen: Sähköherkkyys ei ole psyykkinen sairaus. Helsingin Sanomat. 17.2.2013.

Tuengler A, von Klitzing L. Hypothesis on how to measure electromagnetic hypersensitivity. Electromagn Biol Med. 2013 Sep;32(3):281-90.

Tuengler A, von Klitzing L, Gross D.. Mobile Phones, Electromagnetic Hypersensitivity, and the Precautionary Principle. Bioelectromagnetics. 2013.

Mainokset
Kategoria(t): Sähköherkkyys Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Sähköherkkyys – uusia tieteellisiä artikkeleita ja hoitosuosituksia

  1. Wilma Miles sanoo:

    Could we please have an English translation. Thank you.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s