Sähköherkkyys – uusia tieteellisiä artikkeleita ja hoitosuosituksia

Sähköherkkyydestä eli sähköyliherkkyydestä ei ole olemassa suomeksi ajantasaisia artikkeleita Duodecim-terveyskirjastossa tai Lääkärilehdessä eikä sähköherkkyydelle ole olemassa Käypä hoito -suositusta.

paansarky

Päänsärky ja unettomuus ovat tavallisia sähköherkkyyden oireita.

Ulkomaisissa tiedelehdissä on kuitenkin julkaistu parin, kolmen viime vuoden aikana merkittäviä ja mielenkiintoisia artikkeleita, jotka tuovat uutta valoa sähköherkkyyteen. Teen seuraavassa selkoa niistä mutta ensin kerron lyhyesti taustaa.

Tiedeyhteisön ja lääkärien suhtautuminen on kaksijakoista

Sähköherkkyyden syistä ja siihen suositeltavista hoidoista on lääketieteessä ja tutkijoiden keskuudessa vastakkaisia käsityksiä. Sellaiset tutkijat, joiden rahoitus on suoraan tai välillisesti riippuvaista mobiiliteollisuudesta, ovat usein kallistuneet kannattamaan psykogeenisia selitysmalleja, kuten noseboselitystä. Riippumattomat tutkijat puolestaan ovat useammin sitä mieltä, että sähköherkkyys johtuu pääasiassa ympäristön sähkömagneettisesta saasteesta.

Nosebohypoteesin mukaan henkilö ensin kuulee väitteen, että sähkömagneettiset kentät voivat aiheuttaa haittoja. Sen jälkeen henkilö alkaessaan pelätä niitä saa oireita, jotka hän tulkitsee sähkömagneettisten kenttien aiheuttamiksi.

Uudet viime vuosina julkaistut tutkimukset eivät kuitenkaan tue noseboselitystä sähköherkkyyden syynä, kuten seuraavassa kerron.

Tutkimuksen mukaan noseboselitys ei ole uskottava

Ranskalaisen Maël Dieudonnén kvalitatiivisen tutkimuksen mukaan sähköherkkyydestä kärsivät ovat alkaneet yleensä saada oireita ennen kuin ovat edes kuulleet sähköherkkyydestä sairautena. Kun he eivät ole edes tajunneet pelätä mitään, ei ole uskottavaa, että nosebovaikutus olisi aiheuttanut oireita. Tutkijan mukaan tapahtumien järjestys ei tue oletusta, että sähköherkkyys olisi alun perin noseboilmiön aiheuttamaa (Dieudonné 2015).

Dieudonné esittelee artikkelissaan sähköherkkyyden seitsemän attribuutiovaihetta. Ne kuvaavat sitä, miten sähköherkät tyypillisesti selittävät sairastumistaan.

1. Oireet alkavat
2. Epäonnistutaan (lääketieteellisen) ratkaisun löytämisessä
3. Sähköherkkyydestä kuullaan
4. Kerätään tietoa sähköherkkyydestä
5. Arvellaan, että ollaan sähköherkkiä
6. Kokeillaan
7. Vakuututaan tietoisesti omasta sähköherkkyydestä

Dieudonné kirjoittaa:

”Merkittävin piirre henkilöiden tyypitetyssä attribuutioprosessissa on se, että oireet alkoivat ennen kuin ympäristöä epäiltiin ja ennen kuin sähkömagneettisille kentille altistumista pidettiin haitallisena ja oireita aiheuttavana.”

”Siksi vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, että heidän sairautensa johtuisi sähkömagneettisiin kenttiin liitetyistä haitallisista odotuksista.

Eläimet saavat oireita sähkömagneettisesta altistuksesta

Nosebo-oletusta sähköherkkyyden syynä ei tue myöskään se, että eläimet saavat oireita, kun ne altistetaan sähkömagneettiselle säteilylle. Eläimethän eivät yleensä lue sähköherkkyydestä eivätkä ole kuulleet, että sähkömagneettiset kentät voisivat aiheuttaa oireita. Tutkimuskielellä ilmaistuna eläimet ovat siis naiiveja.

Kaneilla tehdyssä tutkimuksessa on havaittu, että WiFin mikroaaltotaajuinen (2,45 GHz) säteily kiihdytti sydämen sykettä 22 prosentilla, kohotti valtimopainetta 14 prosentilla sekä aiheutti EKG:ssa havaittavia poikkeavuuksia (Saili 2015).

Tällaiset tulokset eivät ole mitään satunnaista kohinaa. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että sähkömagneettinen altistus aiheuttaa tutkimuksissa haitallisia biologisia vaikutuksia.

Sähköherkillä fyysis-kemiallisten stressitekijöiden detoksikaatio heikentynyt

Italialaisen Chiara De Lucan johtaman kansainvälisen tutkijaryhmän tutkimus koostui sähköherkkyydestä ja monikemikaaliherkkyydestä kärsivistä ihmisistä sekä terveistä verrokeista.

Tutkimuksen taustatietoja kerättäessä kävi ilmi, että sähköherkkyydestä kärsivillä ihmisillä oli lähes neljä kertaa terveitä verrokkeja useammin akuuttia tai kroonista ihottumaa.

Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että sähköherkillä elimistön kyky tavallisten fyysis-kemiallisten stressitekijöiden detoksikaatioon on heikentynyt. Sähköherkillä havaittiin terveitä verrokkeja enemmän oksidatiiviseen stressiin ja inflammaatioon viittaavia tekijöitä. Kerron niistä tarkemmin seuraavassa.

Glutationi-S-transferaasin aktiivisuus oli sähköherkillä verrokkeihin verrattuna selvästi heikentynyt. (Glutationi-S-transferaasit ovat ryhmä entsyymeitä, jotka ovat tärkeitä myrkyllisten aineiden poistamisessa elimistöstä ja myös lääkeainemetabolian kannalta.) Lisäksi punasolujen glutationiperoksidaasin aktiivisuus oli koholla sähköherkillä verrattuna verrokkeihin. Katalaasin aktiivisuus oli sähköherkillä jonkin verran vähentynyt kontrolleihin verrattuna.

Myös pelkistetyn glutationin ja hapettuneen glutationin tasot olivat vahvasti alentuneet sähköherkillä. Lisäksi plasman ubikinonin ja alfatokoferolin tasot olivat sähköherkillä alentuneet. Hapettuneen ubikinonin suhde kokonaisubikinoniin oli sähköherkillä kohonnut verrattuna verrokkeihin.

Mielenkiintoisesti samassa tutkimuksessa havaittiin myös, että terveiden ihmisten ja sähköherkkien välillä on merkittäviä geneettisiä eroja. Tietyn geenivariantin omaavilla oli peräti 9,7-kertainen sähköherkkyyden riski (De Luca 2014). Tämä tukee aiempaa anekdotaalista tietoa siitä, että samassa sukuhaarassa voi esiintyä useita sähköherkkyystapauksia.

Sähköherkkyyden biomarkkereita

Ranskalaisprofessori Dominique Belpomme on kehittänyt sähköherkkyyden diagnostiikkaa ja hoitoa. Hänellä on klinikka Pariisissa, jossa hän on hoitanut yli tuhatta sähköherkkää.

Belpomme

Ranskalaislääkäri Dominique Belpomme on kehittänyt sähköherkkyyden diagnostiikkaa ja hoitoa.

Noin vuosi sitten Belpomme julkaisi kollegoidensa kanssa tieteellisen artikkelin, jossa hän kertoo biomarkkereista, jotka auttavat erottamaan sähköherkkyyden. Samassa artikkelissa hän käsittelee myös monikemikaaliherkkyyttä, josta monet sähköherkät myös kärsivät.

Artikkelin mukaan sähköherkistä noin 40 prosentilla histamiiniarvot ovat koholla, mikä kertoo kroonisesta inflammaatiovasteesta näillä potilailla.

Nitrotyrosiini on peroksinitriitin ja veri-aivoesteen avautumisen markkeri. Sen havaittiin olevan koholla 30 prosentilla sähköherkistä potilaista. Myös proteiini S100B, joka myös on veri-aivoesteen avautumisen markkeri, oli koholla 15 prosentilla sähköherkistä.

Lisäksi havaittiin veressä kiertävien O-myeliinin vasta-aineiden olevan koholla 29 prosentilla sähköherkistä. Sen katsottiin kertovan siitä, että sähköherkkyys voi olla yhteydessä autoimmuunireaktioon. Tutkijat tekivät havaintoja myös muista biomarkkereista, jotka sähköherkillä poikkesivat verrokeista.

Kaiken kaikkiaan Belpomme kollegoineen katsoi tietojensa viittaavan vahvasti siihen, että sähköherkkyys ja monikemikaaliherkkyys voidaan kuvata objektiivisesti ja diagnosoida rutiininomaisesti kaupallisesti saatavissa olevilla testeillä. Molemmat sairaudet näyttävät pitävän sisällään mm. inflammaatioon liittyvän histamiinitasojen kohoamisen, oksidatiivisen stressin, autoimmuunivasteen ja veri-aivoesteen avautumisen sekä puutteen melatoniinin metabolisessa saatavuudessa, mitkä yhdessä viittaavat kroonisen hermoston rappeutumissairauden riskiin. Lopuksi se, että sähköherkkyys ja monikemikaaliherkkyys usein esiintyvät yhdessä, viittaavat yhteiseen patologiseen mekanismiin.

Artikkelinsa lopuksi kirjoittajat kuvaavat sähköherkkyyttä ja monikemikaaliherkkyyttä kasvaviksi globaaleiksi terveysongelmiksi. He moittivat sitä, että nykyisin tutkimus suuntautuu ”turhamaisesti” näiden sairauksien kausaalisten syiden selvittämiseen eikä siihen, että huolehdittaisiin kärsivien potilaiden todellisista tarpeista saada asianmukaista terveydenhoitoa (Belpomme 2015)

Ruotsalaisen tutkijaryhmän artikkeli

Ruotsalainen syöpälääkäri Lennart Hardell on tullut tunnetuksi laadukkaiksi arvioiduista tutkimuksista, joissa on havaittu kännykän pitkäaikaisen käytön olevan selvässä yhteydessä aivosyöpien riskiin.

Viime vuonna ruotsalainen tutkimusryhmä, jossa Hardell oli mukana, julkaisi uuden tieteellisen artikkelin sähköherkkyydestä. Artikkeli pitää sisällään mm. tapausselostuksia sähköherkkyydestä kärsivistä potilaista, joilla sähkömagneettisen altistuksen vähentäminen, kuten WiFin välttäminen, on vähentänyt oireita ja johtanut potilaiden tilan paranemiseen.

Merkille pantavaa on, että artikkelissa pidetään ihmisen aikaansaamia sähkömagneettisia kenttiä ja säteilyä saasteena:

”On aika alkaa suhtautua erittäin matalataajuisiin sähkömagneettisiin kenttiin ja radiotaajuiseen säteilyyn ympäristösaasteena, jota on tarpeen kontrolloida.”

Artikkelin loppupuolen johtopäätöksissään kirjoittajat tulevat siihen tulokseen, että olisi välttämätöntä antaa sähköherkkyydelle ICD-luokitus kansainvälisessä tautiluokitusjärjestelmässä, jotta sairaus tulisi hyväksytyksi sähkömagneettisiin kenttiin liittyvänä terveysongelmana.

Ruotsalaistutkijat pitävät johtopäätöksissään koulujen radiotaajuisen sähkömagneettisen altistuksen kasvua erittäin huolestuttavana. He toteavat, että vanhempien, opettajien ja koulujen johdon velvollisuutena on suojella lapsia tarpeettomalta altistukselta (Hedendahl 2015).

Euroopan ympäristölääketieteen järjestön hoitosuositus

EUROPAEM on Euroopan ympäristölääketieteen järjestö, jonka jäsenet ovat pääasiassa lääkäreitä. Järjestö on vajaa vuosi sitten julkaissut tiedelehdessä uudet hoitosuositukset sellaisten sairauksien hoitamiseksi, jotka liittyvät sähkömagneettisiin kenttiin. Enimmäkseen suositus käsittelee sähköherkkyyttä.

Suosituksessa suositellaan ensinnäkin, että sähköherkkyyttä tulisi kliinisesti hoitaa osana kroonisia monisysteemisiä sairauksia (CMI) mutta silti tunnustaen, että taustalla oleva syy on ympäristössä.

EUROPAEM-hoitosuosituksen mukaan sähköherkkyyden hoidon tulisi ensisijaisesti keskittyä sähkömagneettisen altistuksen ehkäisemiseen tai vähentämiseen. Se merkitsee sitä, että kotoa ja työpaikalta tulisi poistaa kaikki runsaan sähkömagneettisen säteilyn lähteet tai ainakin niitä tulisi vähentää.

Hoitosuosituksen mukaan sähkömagneettisen altistuksen vähentäminen tulisi ulottaa myös julkisiin tiloihin, kuten kouluihin, sairaaloihin, julkiseen liikenteeseen ja kirjastoihin, jotta sähköherkkyydestä kärsiville voidaan taata niiden esteetön käyttö.

Jos haitallista sähkömagneettista altistusta vähennetään riittävästi, keholla on mahdollisuus toipua ja sähköherkkyysoireet vähenevät tai katoavat, hoitosuosituksessa todetaan.

Hoitosuosituksessa katsotaan lisääntyvän tieteellisen näytön osoittavan, että sähkömagneettisella altistuksella on suuri vaikutus altistuneiden henkilöiden kykyyn säädellä oksidatiivista ja nitrosatiivista stressiä:

”Nykyisen ymmärryksemme perusteella sellainen lähestymistapa hoidossa, joka minimoi peroksinitriitin haitalliset vaikutukset – kuten yhä useammin tehdään monisysteemisiä sairauksia hoidettaessa – toimii parhaiten.” (Belyaev 2016)

Tiedelehdissä kritisoidaan terveydenhuollon suhtautumista sähköherkkyyteen

Psykologian alaan kuuluvassa vertaisarvioidussa artikkelissa kuvataan sitä, miten ympäristöherkkyyksistä kärsivät henkilöt muodostavat kätketyn, marginalisoidun ryhmän, joka maksaa kovan hinnan teollistuneesta elämäntyylistämme. Tohtori Pamela Gibsonin mukaan ympäristöherkkyyksistä kärsivät ihmiset ovat joutuneet terveydenhuollon marginalisoimiksi ja heidät on sysätty mielenterveyskategorioihin. Näin on tapahtunut vain siksi, että nykyiset terveysparadigmat eivät kykene käsittelemään ongelmia, jotka johtuvat ympäristöhaittoja tuottavasta teollisesta elämäntyylistä (Reed 2016).

Aiemmassa saksalaiskirjoittajien sähköherkkyyttä käsittelevässä artikkelissa puolestaan todetaan:

”Sähkömagneettisesta yliherkkyydestä kärsivää haavoittuvaista ihmisryhmää ei pitäisi enää laiminlyödä tai stigmatisoida vain sen vuoksi, että ei ole olemassa hyväksyttyä vaikutusmallia tällä tilalle. Suhtautumisessa sähkömagneettiseen yliherkkyyteen tarvitaan Stirlingiä lainataksemme ‘tervetullutta kannustinta kohti suurempaa nöyryyttä’.” (Tuengler 2013)

Suomalaistutkijat peräävät sähköherkkien ihmisarvoa kunnioittavaa kohtelua

Turun Ammattikorkeakoulun ja työterveyslaitoksen tutkijoiden kirjasessa Kymmenen vastausta sähköherkkyydestä on vedetty sähköherkkyyttä koskevaa tietoa yhteen. Myös suomalaistutkijat nostavat esille sen ongelman, että sähköherkät kokevat usein epäasiallista suhtautumista:

”Sähköherkät kohtaavat usein ikävää suhtautumista ja heidän ongelmiaan käsitellään epäasialliseen sävyyn etenkin sosiaalisessa mediassa, koska sähköherkkyyden aiheuttajasta ei vallitse yksimielisyyttä.”

”Arjen sujumiseen liittyviä käytännön ongelmia pahentaa sähköherkkien usein eri yhteyksissä kokema empatian puute.”

Julkaisussa todetaan, että tällä hetkellä on olemassa vasta niukasti muita hoitokeinoja sähköherkkyyteen kuin sähkömagneettisen altistuksen hallinta. ”Kysyttäessä avoimella kysymyksellä sitä, mikä on johtanut oireiden helpottamiseen, sähköherkistä 76 % listasi tärkeimmäksi keinoksi sähkömagneettisille kentille altistumisen ja vähentämisen.”

Lisäksi julkaisussa tuodaan esille, että potilaskokemusten mukaan sähköherkkyyden oireita ovat lievittäneet myös terveellinen ruokavalio ja liikunnan lisääminen, varsinkin puhtaassa luonnossa.

Julkaisun keskeisen sanoman voi tiivistää potilaslain säännökseen, jonka mukaan jokaisella on oikeus hyvään, ihmisarvoa ja vakaumusta kunnioittavaan kohteluun (Hagström 2015).

Viitteet:

Belpomme D, et al. Reliable disease biomarkers characterizing and identifying electrohypersensitivity and multiple chemical sensitivity as two etiopathogenic aspects of a unique pathological disorder. Rev Environ Health. 2015;30(4):251-71.

Belyaev I, et al. EUROPAEM EMF Guideline 2016 for the prevention, diagnosis and treatment of EMF-related health problems and illnesses. Rev Environ Health. 2016 Sep 1;31(3):363-97.

De Luca C, et al. Metabolic and genetic screening of electromagnetic hypersensitive subjects as a feasible tool for diagnostics and intervention. Mediators Inflamm. 2014;2014:924184.

Dieudonné M. Does electromagnetic hypersensitivity originate from nocebo responses? Indications from a qualitative study. Bioelectromagnetics. 2015 Sep 15. doi: 10.1002/bem.21937.

Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.

Hagström M, et al. Electromagnetic hypersensitive Finns: Symptoms, perceived sources and treatments, a questionnaire study. Pathophysiology. 2013 Apr;20(2):117-22.

Hagström M, et al. Kymmenen vastausta sähköherkkyydestä. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 221. Turun ammattikorkeakoulu. Turku 2015.

Hagström M, et al. Reducing electromagnetic irradiation and fields alleviates experienced health hazards of VDU work. Pathophysiology. 2012 Apr;19(2):81-7.

Havas M. Radiation from wireless technology affects the blood, the heart, and the autonomic nervous system. Rev Environ Health. 2013;28(2-3):75-84.

Hedendahl L, et al. Electromagnetic hypersensitivity – an increasing challenge to the medical profession. Rev Environ Health. 2015 Sep 15.

Karinen A, et al. Mobile phone radiation might alter protein expression in human skin. BMC Genomics. 2008 Feb 11;9:77.

Kato Y, et al. Reported functional impairments of electrohypersensitive Japanese: A questionnaire survey. Pathophysiology. 2012 Apr;19(2):95-100.

Khurana VG, et al. Epidemiological evidence for a health risk from mobile phone base stations. Int J Occup Environ Health. 2010 Jul-Sep;16(3):263-7.

Leitlinie der ÖÄK zur Abklärung und Therapie EMF-bezogener Beschwerden und Krankheiten (EMF-Syndrom). Österreichischen Ärztekammer am 3. März 2012, Wien.

Lowden A, et al. Sleep after mobile phone exposure in subjects with mobile phone-related symptoms. Bioelectromagnetics. 2011 Jan;32(1):4-14.

McCarty DE, et al. Electromagnetic hypersensitivity: evidence for a novel neurological syndrome. Int J Neurosci. 2011 Dec;121(12):670-6.

Reed PM. The hidden marginalization of persons with environmental sensitivities. Ecopsychology. June 2016;8(2):131-137.

Saili L, et al. Effects of acute exposure to WIFI signals (2.45 GHz) on heart variability and blood pressure in Albinos rabbit. Environ Toxicol Pharmacol. 2015 Sep;40(2):600-5.

Sunnuntaisuomalainen: Sähköherkkyys ei ole psyykkinen sairaus. Helsingin Sanomat. 17.2.2013.

Tuengler A, von Klitzing L. Hypothesis on how to measure electromagnetic hypersensitivity. Electromagn Biol Med. 2013 Sep;32(3):281-90.

Tuengler A, von Klitzing L, Gross D.. Mobile Phones, Electromagnetic Hypersensitivity, and the Precautionary Principle. Bioelectromagnetics. 2013.

Mainokset
Kategoria(t): Sähköherkkyys | Avainsanat: , , , , , , | 2 kommenttia

Kännyköiden säteily on haitallista miehen hedelmällisyydelle

Sähkömagneettisen säteilyn vaikutukset ovat vielä monelta osin kiistanalaisia. Tieteellisen näytön valossa yksi asia on kuitenkin varma: kännyköiden mikroaaltosäteily on haitallista kivesten kudokselle ja heikentää sperman laatua.

Meta-analyysit eli monien tutkimusten koostetutkimukset ovat tieteellisen näytön hierarkiassa korkealla. Huomionarvoista on, että on olemassa jo koostetutkimustasoista näyttöä siitä, että matkapuhelinten säteily heikentää sperman laatua.

Spermaa

Kännykkäsäteily heikentää sperman laatua.

Vuonna 2014 julkaistiin meta-analyysi, jossa selvitettiin kännykkäsäteilyn vaikutusta siittiöiden liikkuvuuteen ja elinvoimaan sekä siittiöiden määrään siemennesteessä. Yhdeksään aiempaan tutkimukseen perustuvan koostetutkimuksen mukaan matkapuhelinten säteily heikentää sperman liikkuvuutta 8 prosentilla ja elävyyttä 9 prosentilla (Adams 2014). Tutkimuksessa oli lisäksi viitteitä siitä, että matkapuhelinten säteily vähentää siittiöiden määrää siemennesteessä. Tältä osin tulokset olivat kuitenkin vähemmän selviä.

Koostetutkimuksessa arvioitiin, että haitallinen vaikutus spermaan ei enimmäkseen johdu lämpövaikutuksesta. Kännyköiden säteilyn arvioitiin vaikuttavan spermaan haitallisesti pääasiassa sillä mekanismilla, että se lisää oksidatiivista stressiä ja edelleen DNA-vaurioita.

Kuvassa on kuvattu erilaisia solutason mekanismeja, joiden välityksellä kännykän mikroaaltosäteilyn haitat välittyvät. Kännyköiden säteily mm. aiheuttaa kalsiumin vuotoa ulos soluista ja lisää oksidatiivista stressiä. Lähde: Center for Reproductive Medicine, Cleveland Clinic, USA.

Kuvassa on kuvattu erilaisia solutason mekanismeja, joiden välityksellä kännykän mikroaaltosäteilyn haitat välittyvät. Kännyköiden säteily mm. aiheuttaa kalsiumin vuotoa ulos soluista ja lisää oksidatiivista stressiä. Lähde: Center for Reproductive Medicine, Cleveland Clinic, USA.

Asiantuntijat: kännyköiden säteily haitallista spermalle

Kännyköiden säteilyn on arvioitu olevan haitallista jo ennen tämän meta-analyysin julkaisua. Stanton Glantz on kalifornialaisen yliopiston (UCSF) lääketieteellisen tiedekunnan professori. Vuonna 2012 julkaistussa, jatko-opiskelijoille tarkoitetussa Primer of Biostatistics -kirjassa hän toteaa:

”Ottaen huomioon kaiken sen informaation, jota olemme käsitelleet matkapuhelimiin ja spermaan liittyen, voimme luottavaisesti todeta, että matkapuhelimet vaikuttavat haitallisesti spermaan.” (Glantz 2012).

Arvostettu epidemiologi, tohtori Devra Davis on puolestaan sanonut marraskuussa 2015 Melbournen yliopistossa pitämässään luennossa:

”Meillä on paljon epävarmuutta tällä alueella, mutta ei spermaa koskien. Siltä osin näyttö alkaa olla aika vahvaa ja on alkanut tulla niin selväksi, että Intian hallitus on antanut varoituksia tästä. Sen seurauksena klinikat, joilla työskennellään hedelmällisyysongelmien kanssa, rutiininomaisesti neuvovat nuoria miehiä ottamaan puhelimet pois taskuistaan tunnustaen, että tämä on piilevä riski terveelle lisääntymiselle.” (Davis 2015)

Kännyköiden lisäksi myös WiFi-yhteydellä varustetun kannettavan tietokoneen on havaittu olevan haitallista miehen hedelmällisyydelle. WiFi-yhteydellä varustetun kannettavan tietokoneen on havaittu vähentävän siittiöiden liikkuvuutta ja aiheuttavan katkeilua niiden DNA:ssa (Avendaño 2010).

Kännyköiden säteily on haitallista kiveskudokselle

Kännyköiden säteilyn haitallisuus miesten hedelmällisyydelle ei rajoitu pelkästään spermaan vaan kännykät ovat myös muilla tavoin haitallisia kiveskudokselle, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

Poikkileikkauskuvassa on kuvattu kännyköiden radiotaajuisen säteilyn vaikutuksia kivesten kudokseen. Klikkaa suuremmaksi tarkastellaksesi lähemmin. Lähde: Center for Reproductive Medicine, Cleveland Clinic, USA.

Poikkileikkauskuvassa on kuvattu kännyköiden radiotaajuisen säteilyn vaikutuksia kivesten kudokseen. Lähde: Center for Reproductive Medicine, Cleveland Clinic, USA.

Mahdollisesti haitallista myös naisten hedelmällisyydelle

Kännyköiden säteilyn vaikutuksesta spermaan on saatu kohtalaisen hyvää näyttöä siksi, että spermaa ja siittiöitä on helppo tutkia. Kännyköiden säteily on kuitenkin mahdollisesti haitallista myös naisten hedelmällisyydelle. On esimerkiksi havaittu, että kännyköiden säteily on vähentänyt munarakkuloiden määrää rotilla (Gul 2009).

Haitallisuus spermalle implikoi biologista haitallisuutta

Kännykän säteilyllä on vaikutuksia kehon eri osiin ja järjestelmiin. Lähde: Center for Reproductive Medicine, Cleveland Clinic, USA.

Kännykän säteilyllä on vaikutuksia kehon eri osiin ja järjestelmiin. Lähde: Center for Reproductive Medicine, Cleveland Clinic, USA.

Spermaa, siittiöitä ja kiveskudosta tutkittaessa on havaittu vaikutuksia, jotka eivät ole spesifejä vain näille solu- ja kudostyypeille. Esimerkiksi oksidatiivinen stressi ja kalsiumin vuoto soluista on haitallista myös muualla kehossa. Sitä, että kännyköiden säteily on haitallista miehen hedelmällisyydelle, tulisikin pitää biologisena indikaattorina sen yleisestä haitallisuudesta.

Ratkaisut

Pidän periaatteellisena virheenä sitä, että matkapuhelimet ja muu langaton teknologia otettiin käyttöön varmistamatta ensin sen turvallisuutta eläville olennoille. Kun nyt kuitenkin olemme tilanteessa, jossa tätä haitallista teknologiaa käytetään, on hyvä pohtia keinoja, joilla voi vähentää terveysriskejä ja -haittoja.

Yksi mahdollisuus olisi toimia kuten itse teen: en käytä kännykkää, tablettia tai WLAN-reititintä vaan kommunikoin muilla tavoin. Järjestelyni ansiosta altistun ainoastaan passiiviselle säteilylle eli muiden ihmisten langattomille laitteille sekä tukiasemien ja reitittimien säteilylle. Pidän kuitenkin tätä passiivistakin altistusta huomattavana ja liiallisena.

Asiakkaita varten järjestettyj Ethernet-portti Amsterdamin julkisessa kirjastossa.

Ethernet-portti asiakkaita varten Amsterdamin julkisessa kirjastossa.

Lapset ovat erityisen herkkiä säteilyn vaikutuksille. Olisikin tärkeintä suojata heitä sähkömagneettiselta säteilyltä. Varsinkaan kouluissa ei tulisi käyttää langatonta teknologiaa vaan sen sijaan voidaan käyttää muita oppimismenetelmiä sekä kaapeloituja tietoliikenneyhteyksiä (valokaapeli, Ethernet-kaapeli), jotka tarjoavat sitä paitsi langatonta teknologiaa nopeammat ja luotettavammat tietoliikenneyhteydet.

Silloin kun kännyköitä kuitenkin käytetään, on hyvä käyttää puhuessa handsfree-laitetta. Tällöin kännykän ei pitäisi olla taskussa eikä mielellään myöskään kädessä vaan mieluummin esimerkiksi vierellä sohvalla, jolloin kehon ja säteilylähteen välillä on välimatkaa.

Viitteet:

Adams JA, et al. Effect of mobile telephones on sperm quality: a systematic review and meta-analysis. Environ Int. 2014 Sep;70:106-12.

Avendaño C, et al. Use of laptop computers connected to internet through Wi-Fi decreases human sperm motility and increases sperm DNA fragmentation. Fertil Steril. 2012 Jan;97(1):39-45.e2.

Davis D. ”The truth about mobile phone and wireless radiation: what we know, what we need to find out, and what you can do now.” Lecture at Melbourne University on Nov. 30, 2015. Katsottavissa tällä sivulla.

Glantz SA. Primer of biostatistics. 7th ed. San Francisco: The McGrawHill Companies; 2011. p. 247.

Gorpinchenko I, et al. The influence of direct mobile phone radiation on sperm quality. Cent European J Urol. 2014;67(1):65-71.

Gul A, et al. The effects of microwave emitted by cellular phones on ovarian follicles in rats. Arch Gynecol Obstet. 2009

Hamada AJ, et al. Cell Phones and their Impact on Male Fertility: Fact or Fiction. Open Reprod Sci J. 2011 Jan;3:125-137.

Houston BJ, et al. The effects of radiofrequency electromagnetic radiation on sperm function. Reproduction. 2016 Dec;152(6):R263-R276.

Liu K, et al. Association between mobile phone use and semen quality: a systemic review and meta-analysis. Andrology. 2014 Jul;2(4):491-501.

Makker K, et al. Cell phones: modern man’s nemesis? Reprod Biomed Online.Reprod Biomed Online. 2009 Jan;18(1):148-57.

Zalata A, et al. In vitro effect of cell phone radiation on motility, DNA fragmentation and clusterin gene expression in human sperm. Int J Fertil Steril. 2015 Apr-Jun;9(1):129-36.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Sähköherkkyys ja mikroaaltoteknologiat (vieraskirjoitus)

Tämän kirjoituksen on laatinut tietokirjailija Erja Tamminen. Hän on mm. toimittanut kirjan Langaton teknologia ja terveys.

Säteilyä asuinalueella

Asuinalueiden voimakas tukiasemasäteily häiritsee sähköherkkiä ja on väestötutkimuksissa yhdistetty neurologisiin oireisiin, kuten unettomuuteen ja stressiin.

Ranskalainen lääkäri Dominique Belpomme on sähköherkkyyden asiantuntija. Hän hoitaa ECERI-klinikallaan (European Cancer and Environment Research Institute) sähköherkkiä ja muita ympäristösairaita. Belpomme on laajentanut ympäristösairauden käsitettä myös syöpäpotilaisiin sekä Alzheimerin taudista ja autismista kärsiviin. Belpomme korostaa, että sairauksien taustalta löytyy yhä useammin altistava elinympäristö.

Belpomme on klinikallaan tutkinut yli tuhatta sähköherkkää. Heiltä on löytynyt jopa 2-10-kertaisia veren histamiinipitoisuuksia normaaliarvoihin nähden. Lisäksi on viitteitä veriaivoesteen läpäisevyyden lisääntymisestä, melatoniinitasojen madaltumisesta, aivoverenkierron häiriöitä sekä poikkeavuutta stressiproteiini- ja myeliinitasoja osoittavissa parametreissa. Belpomme korostaa, että kyse on objektiivisista löydöksistä.

Sähköherkkyys yleistyy nopeasti ja syyksi ilmiöön Belpomme näkee sähkömagneettisten kenttien, erityisesti langattomien verkkojen, laajenemisen: ”Langattoman teknologian vaikutus terveyteen kiistetään puhtaasti taloudellisista syistä. Verkkoja myös laajennetaan puhtaasti taloudellisista syistä, vaikka suuri osa tiedemiehistä katsoo teknologiaan liittyvän riskejä.” Myös vallan kabineteissa nähdään riskit.

Bernardo Hernández Batallerin lausunto

Syksyllä 2014 Brysselissä järjestettiin Euroopan Unionissa kuulemistilaisuus, jonka seurauksena erityisjaosto nimeltään ”Liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” antoi sähköherkkyydestä lausunnon Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle käsiteltäväksi tammikuussa 2015.

Otteita Bernardo Hernández Batallerin lausunnosta:

  • Sähköherkkyys on yleistynyt ja johtuu teknologian kasvusta. Sähköherkkien elinpiiri on kaventunut, teknologiaa on kaikkialla – kodeissa, työpaikoilla, kirjastoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Se, että sähköherkät eivät voi oleskella vapaasti kaikkialla, on ristiriidassa EU:n peruskirjaan kirjattujen oikeuksien kanssa.
  • Myös säteilyvapaita vyöhykkeitä tarvitaan. Mikroaaltoteknologialla toimivat matkapuhelinmastot ja langaton WiFi (Wlan) aiheuttavat julkisissa tiloissa sähköherkille oireita: sydämen rytmihäiriöitä, iho-oireita, päänsärkyä, huimausta, unettomuutta ja neurologisia oireita.
  • Päättävien elinten jäsenillä voi olla eturistiriitoja, joten heidän riippumattomuutensa on varmistettava.
  • Sähköherkkyyden ratkaiseminen edellyttää monitasoisia toimenpiteitä. Perusoikeuksien tasolla vallitsee ristiriitaa koskien ruumiillista koskemattomuutta, terveydentilaa ja toisaalta tiedonvälityksen vapautta.
  • Euroopan Unionin on tunnustettava se tosiasia, että sähköherkkyys aiheutuu ympäristön sähkömagneettisista kentistä. Itävallan lääkäriliiton suosituksessa vuodelta 2012 kehotetaan rajoittamaan ympäristön sähkömagneettista altistusta.
  • Lainsäädäntöä on muutettava, ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn biologiset vaikutukset on hyväksyttävä. Ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn raja-arvot ovat vanhentuneet ja niitä on uudistettava.
  • Työperäisen altistuksen lainsäädännön aukot on tutkittava, jotta kukaan ei altistu turhaan esimerkiksi toimistoympäristössä langattomille laitejärjestelmille. Useimmat sähköherkkyystapaukset ovat työperäisiä. Työntekijöitä on suojeltava pitkän aikavälin riskeiltä, koska lopullista näyttöä vaikutuksista ei ole.
  • On perustettava tietokanta, jossa informoitaisiin sähkömagneettisista kentistä, tukiasemien lähetystehoista ja niiden tuottaman mikroaaltosäteilyn terveysriskeistä.
  • Alle 14-vuotiaisiin kohdistuvaa matkapuhelinten mainontaa olisi rajoitettava, kuten myös langattoman laajakaistan (Wi-Fi) käyttöä opetustiloissa.
  • Matkapuhelimen käyttö oppituntien aikana pitäisi kieltää.
  • Langattomien laitteiden oletustilaksi olisi määrättävä ”pois päältä”.

Tuleeko Bernardo Hernández Batallerin kannanotto sähköherkkien kannalta liian myöhään? Parhaillaan olemme todistamassa ympäristömuutosta, joka mittasuhteiltaan on laajin lyhyessä ajassa koskaan aiemmin maapallolla tapahtunut. Mikroaallot ovat kaupallistuneet ja mikroaalloilla toimivista kännyköistä on tullut maailman vaikutusvaltaisin bisnes. Näin on käynyt, vaikka haitallisista vaikutuksista on tiedetty jo kauan.

Mikroaaltoteknologiat ja mikroaaltosyndrooma

Palataan ajassa taaksepäin. Mikroaaltosyndrooma tai sähköherkkyys, miten vain haluatte sitä kutsua, on tunnettu jo vuosikymmeniä. Amerikkalainen, merivoimien tutkijana 1970-luvulla vaikuttanut Zorach L. Glaser, lukeutuu mikroaaltoteknologian vaikutusten pioneeritutkijoihin.

Glaser rikastutti tiedettä kokoamalla laajan rekisterin noin – 2300 viitettä – vuosien 1920–1972 aikana tehdyistä tutkimuksista liittyen erityisesti mikroaaltosäteilyn biologisiin vaikutuksiin ja mikroaaltosyndroomaan (sähköherkkyys). Havaittiin, että sähkömiehet, antenniasentajat, radioamatöörit, voimalaitostyöntekijät ja tutkatyöntekijät olivat riskiryhmässä. Arviolta noin 15 prosenttia antenniasentajista kärsi mikroaaltosyndroomasta.

USA:n hallitus varoittelikin 1970-luvulla: ”Matalien mikroaaltosäteilytasojen pitkäaikaisvaikutusten aliarvioimisella tai väheksymisellä voi olla vakavia kansanterveydellisiä seurauksia.”

WHO järjesti 1973 Varsovassa aihepiiristä seminaarin yhdessä Yhdysvaltojen ja Puolan säteilyasiantuntijoiden kanssa. Tuohon aikaan WHO kantoi suurta huolta siitä, että mikroaaltoteknologioiden käyttöä suunniteltiin laajennettavan voimakkaasti teollisuuden, armeijan, lääketieteen ja kotitalouksien käyttöön.

Varsovan seminaarissa esitelmöinyt Neuvostoliiton lääketieteellisen akatemian tutkija Maria N. Sadčikova kommentoi:

”Hermostossa ja aivoverenkierrossa sekä muissa elintoiminnoissa voi tapahtua muutoksia pitkäaikaisen, työperäisen mikroaalloille altistumisen seurauksena, mikä myöhemmin johtaa syndroomalle tyypillisten monimuotoisten oireiden syntyyn…”

Sadčikovan potilailla esiintyi verenpaineen vaihtelua, päänsärkyä, voimattomuutta, muistiongelmia, unihäiriöitä, sydämen rytmihäiriötä sekä poikkeavia laboratoriolöydöksiä sisäeritystoiminnoissa, entsyymiaineenvaihdunnassa ja aivosähkökäyrässä (EEG).

Sairausloma ja säteilyn välttäminen helpottivat potilaiden tilannetta. Oireet kuitenkin palasivat kun altistus jatkui, erityisesti henkilöillä, joiden oireet olivat hermostoperäisiä. Elimistöllä tiedettiin olevan kyky tiettyyn rajaan asti sopeutua tilanteeseen.

Sähköherkkyyteen suhtautumista eri maissa

Myös Venäjällä on langatonta teknologiaa laajamittaisessa käytössä, mutta siellä sen biologiset vaikutukset ja sähköherkkyys hyväksytään. Korkeimman säteilyviranomaisen edustajan, Oleg Grigorievin, nykyinen luokitus herkistyneistä on seuraavanlainen. He ovat:

1. henkilöitä, jotka ovat työssään altistuneet sähkömagneettisille kentille tai

2. joille on kehittynyt yksilöllinen yliherkkyys sähkömagneettisille kentille tai

3. joille on kehittynyt normaali herkistyminen sähkömagneettisille kentille tai

4. joille on kehittynyt normaali herkistyminen sähkömagneettisille kentille ja joilla on lisäksi psykosomaattisia reaktioita, jotka eivät ole seurausta sähkömagneettisista kentistä.

Sähköherkkien oikeudet ja asema vaihtelevat. Ruotsissa, USA:ssa ja Kanadassa sähköherkkyys on hyväksytty toimintarajoitteeksi tai alentuneeksi toimintakyvyksi. Australiassa, Italiassa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa sähköherkät ovat saaneet korvauksia sairaudestaan ainakin jollain tasolla tuomioistuimen päätöksellä.

Suomessa SOTERKO-työryhmä (Säteilyturvakeskus, Sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) tiedotti 2014:

”Ympäristöyliherkkyys on lisätty suomalaiseen ICD-10 -tautiluokitukseen nimikkeellä R68.81: Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille. Ympäristöherkkyydeksi kutsutaan tilaa, jossa ihminen saa terveyttä haittaavia oireita tietyssä työ- tai elinympäristössä, vaikka sama ympäristö ei aiheuta oireita valtaosalle muita ihmisiä. Oireet yhdistetään mm. erilaisiin kemikaaleihin, hajusteisiin, mikrobiologisiin tekijöihin sekä sähkömagneettisiin kenttiin. Tautinimikkeen käyttöön ottaminen edistää potilaiden ohjaamista hoitoon sekä ympäristöherkkyyden tilastointia ja tutkimusta.”

Hoitona sähköherkille Työterveyslaitos suosittelee kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Perusteluna terapian suosittelemiselle on esitetty näkemys, että sähkömagneettiset kentät eivät aiheuttaisi sähköherkkyyttä, koska ihmisen kehoon vaikuttavia mekanismeja ei tunnettaisi. Todellisuudessa vaikutustavoista on kuitenkin monipuolista tietoa:

Uzbekistanilaistutkimuksessa Khamidova (2014) raportoi 119 koehenkilön verihiutaleissa matkapuhelinaltistuksessa tapahtuvista muutoksista:

”Tiedetään, että solut tuottavat sähkömagneettisia kenttiä, joita tarvitaan muun muassa solujen väliseen kommunikaatioon ja solujensisäiseen säätelyyn. Sähkömagneettisen säteilyn altistuksessa tapahtuu ionien siirtymistä, sähköisten varausten uudelleenohjautumista sekä polarisaatiota. Varautuneiden hiukkasten värähtelevä liike johtaa solujen toiminnallisiin muutoksiin, joita havaitaan myös verihiutaleissa. Seurauksena verihiutaleissa esiintyy jatkuvaa yliaktiivisuutta ja asettumista tiettyyn muodostelmaan. Tämän johdosta solukalvon rakenne muuttuu, kalvo tuhoutuu ja molekyylienväliset sidokset vaurioituvat. Verihiutaleiden paakkuuntumista edistävät aineet vapautuvat, ja paakkuuntuminen kiihtyy. Tämä häiritsee veren virtausta ja pienten verisuonien verenkiertoa, mikä johtaa elinten ja järjestelmien häiriintyneeseen toimintaan. On myös huomattavaa, että keho tuottaa erilaisia biotaajuuksia; sydän saa aikaan sähköistä virtausta taajuuksilla 30–700 Hz ja aivot taajuuksilla 200–500Hz. Jos sähkömagneettisen säteilyn altisteet ovat yhteneväisiä näiden taajuuksien kanssa, kehon taajuudet häiriintyvät, ja samalla sen normaali toiminta. Pienten suonien verenkierron ongelmat sekä verihiutaleiden paakkuuntuminen voimistavat ongelmia.”

Emeritusprofessori Martin L. Pall Washingtonin yliopistosta on esittänyt, että sähkömagneettisilla kentillä on sekä terapeuttisia että haitallisia vaikutuksia. Hän perustelee vaikutusmekanismeja ihmisen kehoon: ”Jänniteherkkien kalsiumkanavien stimuloiminen tuottaa ei-termisiä eli biologisia vasteita sekä ihmisissä että kehittyneissä eläimissä erilaisten tapahtumaketjujen kautta. Tämä voi selittää sekä säteilyn terapeuttisia että patofysiologisia vaikutuksia.”

Lääketiede onkin kehittänyt sähkömagneettisia hoitoja, jotka vaikuttavat jo hyvin vaatimattomilla tehoilla ihmisen elimistössä. Mikroaaltoja käytetään lievittämään lihas- ja nivelkipuja ja niiden avulla kuljetetaan hermostoon vaikuttavia lääkeaineita veriaivoesteen läpi. Sähkömagneettisilla kentillä voidaan hoitaa myös syöpää, masennusta, neurologisia sairauksia ja lisääntynyttä hieneritystä. Hoitojen toimivuus on mielestäni osoitus siitä, että teknologioilla voi myös olla mahdollisia haitallisia vaikutuksia.

???????????????????????????????

Kaukojunat ovat vaikeita paikkoja sähköherkille. Mittaus osoittaa hätkähdyttävän korkeita radiotaajuisen säteilyn lukemia kaukojunassa. VR ei ole lukuisista aloitteista huolimatta suostunut järjestämään juniin langattoman teknologian säteilystä vapaita osastoja.

Maailman vaikutusvaltaisin hyvä veli ja sisar -verkosto

Vielä Varsovan seminaarissa 70-luvulla WHO esitti huolensa mikroaaltoteknologioiden laajenemisesta. Laajeneminen onkin toteutunut yli odotusten ja itsensä WHO:n tuella.

Vuonna 1996 perustettiin WHO:n EMF-projekti sähkömagneettisten kenttien vaikutusmekanismien tutkimiseksi. Matkapuhelinteollisuus on lähes alusta asti rahoittanut tätä projektia. WHO aloitti yhteistyön myös ICNIRP-komission (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) kanssa. Organisaation jäseniä on syytetty liian läheisistä suhteista elektroniikkateollisuuteen. Tämä järjestö on vuonna 1998 asettanut nykyiset, teollisuudelle myönteiset raja-arvot, joita monissa maissa noudatetaan.

ICNIRP:n normit perustuvat yksipuolisesti lyhytkestoiseen lämpövaikutukseen, joka huomioi vain kudoksen lämpenemisen ja akuutit vaikutukset kuten palovammat. Biologisia vaikutuksia, joita tapahtuu jo hyvin alhaisilla tasoilla, ei huomioida. ICNIRP:n jäsenistä monet toimivat elimissä, joissa arvioidaan järjestön jäsenten omien tutkimusraporttien luotettavuutta. Komissio valitsee jäsenensä kutsumenettelyllä. Sähköherkkyys on ongelmallinen asia komission jäsenille.

WHO (2005) puolestaan tunnustaa sähköherkkyyden oireet työkykyä alentaviksi ja todellisiksi, mutta katsoo taustalla vaikuttavina tekijöinä sähkömagneettisten kenttien sijaan muun muassa huonon sisäilman, loisteputkien välkevalon tai psyyken häiriöiden kaltaiset ongelmat.

WHO joutui kiusalliseen tilanteeseen 2002, kun sen pääsihteerinä toiminut norjalainen lääkäri Gro Harlem Brundtland kertoi tiedotusvälineissä: ”Olen yliherkkä kännyköille.” Brundtland kärsi päänsärystä, huimauksesta, ihon pistelystä ja polttelusta. Kaikki, jotka tulivat WHO:n tiloissa samaan neuvottelupöytään, joutuivat sulkemaan matkapuhelimensa.

”Säteilyn haittavaikutukset olisi selvitettävä ajoissa ja perusteellisesti. Tästä asiasta voi muuten muodostua suuria terveydellisiä ongelmia”, kommentoi Brundtland.

Brundtlandin toive toteutui vasta 2011, kun WHO:n syöväntutkimuslaitos (IARC) luokitteli radiotaajuisen säteilyn, myös kännykkäteknologian, ”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”, kategoriaan 2B. Työryhmään kuului 30 asiantuntijaa, joiden joukossa oli monia kansainvälisesti arvostettuja, riippumattomia tiedemiehiä. ICNIRP-komissio oli aiempien, teollisuudelle väljempien arvioiden taustalla. Moni tulkitsi, että syöväntutkimuslaitos tunnusti luokittelun myötä myös biologiset vaikutukset. Sähköherkissä, kuten Brundtlandissa, tämä herätti (ennenaikaisia) toiveita.

Tutkimustuloksia sähköherkkyydestä

WHO:n sähköherkkyysasiantuntijana on toiminut James Rubin Isosta-Britanniasta. Rubinin provokaatiotutkimuksiin viitataan ja matkapuhelinteollisuus osin rahoittaa niitä. Koehenkilöiden pitäisi Rubinin testeissä kyetä tunnistamaan, onko matkapuhelin kytketty päälle vai pois. Nämä tutkimukset ovat saaneet osakseen kritiikkiä niiden epätieteellisten käytäntöjen vuoksi. Laboratoriotilassa on esiintynyt taustasäteilyä eikä vaikeasti oireilevien, kokeen keskeyttäneiden henkilöiden tuloksia ole huomioitu lopullisessa koosteessa. Itse altistus ei myöskään ole sisältänyt biologisesti vaikuttavia, alle 100 Hz:n, taajuuksia, joita langattoman mikroaaltoteknologian käyttö tavallisesti tuottaa. Rubinin mallia on jäljitelty Suomessakin.

Turun neurotieteen laitoksella Myoung Kwon tutkimuksessa koehenkilöille luvattiin jopa palkkio, mikäli he tunnistaisivat 75 prosenttia kokeen altistustoistoista oikein. Toistot seurasivat toisiaan yhden ja 2,5 sekunnin välein, eli aivan liian tiheään, jotta edellinen ei olisi vaikeuttanut seuraavan tunnistamista. Testi esiteltiin sähköherkkyystutkimuksena, vaikka ainoastaan kaksi henkilöä 84:stä arvioi olevansa sähköherkkiä. Lisäksi tutkimustilassa oli runsaasti tunnistusta vaikeuttavia ulkopuolisia kenttiä. Nokia toimitti tutkimukseen kännykät ja rahoitti hanketta TEKES:n kautta yhdessä Finnet-verkkojen, Elisan ja Soneran kanssa. Teollisuuden edustajat istuivat tutkimuksen johtoryhmässä, kuten kaikissa muissakin WHO:n käynnistämissä vastaavissa hankkeissa.

On toki olemassa testejä, joissa sähköherkät kykenevät tunnistamaan sähkömagneettiset kentät. Professori Andrew Marinon ryhmä on kehittänyt ärsyke-vaste-testin, jossa tuloksia analysoitiin epälineaarisin menetelmin. Reaktiot näkyivät altistettaessa koehenkilöitä sekä matalataajuisille kentille että radiotaajuuksille. Viimeisimmässä tutkimuksessa altistettiin sähköherkkää naislääkäriä 60 Hz:n sähkökentälle (300 V/m). Kaksoissokkoutetussa kokeessa ilmeni lihasten nykimistä, päänsärkyä ja väliin jääneitä sydämenlyöntejä 100 sekunnin sisällä kentän kytkeytymisestä päälle. Kun verrattiin vaikutusten lukumäärää ja astetta pulssimoduloidulla ja jatkuvalla säteilyllä lumeärsykkeeseen, havaittiin, että oireita aiheutti ensisijaisesti kenttätyypin muutos.

Uusista laboratoriotutkimuksista italialaisraportti (Luca et al. 2014) on kiinnostava. Sen mukaan sähköherkkyydessä voi olla kyse elimistön fyysis-kemiallisesta stressireaktiosta, mikä ilmeni selvitettäessä hapettuneen ubikinonin ja ubikinonin välistä suhdetta. Sähköherkillä hapettunutta ubikinonia oli merkittävästi enemmän kontrolliryhmään nähden. Ubikinoni on tärkeä ihon suojaamisessa fyysis-kemiallisia stressitekijöitä vastaan. Toinen havainto liittyi genotyyppianalyysiin, jossa nähtiin mutaatio tietynlaisissa geenien muodoissa, mikä ennusti sähköherkkyyden kehittymisen riskin jopa 9,7-kertaiseksi kontrolliryhmään nähden.

Australialaistutkija Rodney Croft Wollongongin yliopistosta osoitti, että matkapuhelinsäteily voi joillakin yksilöillä vaikuttaa aivoaaltoihin enemmän kuin toisilla. Altistuksen jälkeiset EEG-vaikutukset vaihtelivat voimakkuudeltaan yksilöllisesti, ja toistetuissa altistuskokeissa muutokset ilmenivät samoilla koehenkilöillä kuin aiemmassakin kokeessa, mikä Croftin mukaan tukee käsitystä, että keskuudessamme saattaa olla herkemmin sähkömagneettisille kentille reagoiva alaryhmä.

BMC-Genomics-tiedelehdessä vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa Dariusz Leszczynski altisti kymmenen koehenkilön käsivarren ihoa matkapuhelinsäteilylle (SAR 1.3 W/kg). Altistetulta ja altistamattomalta ihoalueelta otettiin biopsiat, jotka tutkittiin. Tulosten kannalta mielenkiintoista oli se, että samat kahdeksan proteiinia, jotka reagoivat myös aiemmissa solututkimuksissa, osoittivat tilastollisesti merkitseviä muutoksia koehenkilöiden altistetulla iholla (Karinen et al. 2008).

”Sähköherkkyyttä täytyy olla olemassa. Muutoin olisi kyse yhdestä ja ainoasta ympäristöfaktorista, jonka vaikutuksille ei olisi olemassa herkemmin reagoivaa alaryhmää. Kaikilla vastaavilla alueilla alaryhmä esiintyy. Miksi sähkömagneettiset kentät olisivat poikkeus? Tarvitsemme tasokasta tieteellistä tutkimusta alaryhmän laajuuden selvittämiseksi ja tietoa siitä, minkä tasoiset sähkömagneettiset kentät oireita aiheuttavat”, kommentoi Helsingin yliopiston dosentti Dariusz Leszczynski. Leszczynski tutki 15 vuoden ajan matkapuhelinsäteilyn biologisia vaikutuksia Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessorina ja laboratorion johtajana.

Eikö teidänkin mielestänne, ja lukemanne perusteella, olisi korkea aika jo tunnustaa tosiasiat?

Viitteitä:

The American Academy of Environmental Medicine.

Bernardo Hernández Bataller ”Liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaoston lausuntoluonnos. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea. Bryssel 19. joulukuuta 2014.

Bioinitiative 2012.

Biologic Effects & Health Hazards of Microwave Radiation. Proceedings of an International Symposium Warsaw, 15-18 October, 1973.

De Luca C, et al. Metabolic and genetic screening of electromagnetic hypersensitive
subjects as a feasible tool for diagnostics and intervention. Mediators Inflamm. 2014;2014:924184.

Electromagnetic fields and public health. Electromagnetic hypersensitivity. WHO December 2005.

Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total
Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.

International Doctors’ Appeal 2012.

Karinen A, et al. Mobile phone radiation might alter protein expression in human skin. BMC Genomics. 2008 Feb 11;9:77.

Kato Y, et al. Reported functional impairments of electrohypersensitive Japanese: A
questionnaire survey. Pathophysiology. 2012 Apr;19(2):95-100.

McCarty DE, et al. Electromagnetic hypersensitivity: evidence for a novel
neurological syndrome. Int J Neurosci. 2011 Dec;121(12):670-6.

Kategoria(t): Sähköherkkyys | Avainsanat: , , | 5 kommenttia

Matkapuhelintukiasemien haittoja osoittavia tutkimuksia

Suomessa matkapuhelintukiasemia asennetaan myös herkkiin kohteisiin, kuten koulujen katoille ja sairaaloihin.

Alle on koottu tukiasemasäteilyn haittoja osoittavia tutkimuksia. Näiden lisäksi on olemassa pienempi joukko tutkimuksia, joissa haittoja ei ole havaittu. Tiedossani ei ole yhtäkään tutkimusta, jossa tukiasemien läheisyys olisi yhdistynyt vähäisempään määrään oireita tai pienempään syöpäriskiin. Lista on päivitetty 29.3.2016.

Abdel-Rassoul G, et al. Neurobehavioral effects among inhabitants around mobile phone base stations. Neurotoxicology. 2007;28:434-440.

Ackermann P, et al. Effect of RF EMF (type GSM)on regional cerebral blood flow: a PET study. 5th COST 281 Workshop “Mobile Telecommunications and the Brain”, Budapest 2003.

Blettner M, et al. Mobile phone base stations and adverse health effects: Phase 1 of a population based, cross-sectional study in Germany. Occup Environ Med. 2009;66:118-123.

Bortkiewicz A, et al. [Subjective symptoms reported by people living in the vicinity of cellular phone base stations: review]. [Article in Polish] Med Pr. 2004;55(4):345-51.

Dode AC, et al. Mortality by neoplasia and cellular telephone base stations in the Belo Horizonte municipality, Minas Gerais state, Brazil. Sci Total Environ. 2011 Sep 1;409(19):3649-65.

Eger H, et al. Einfluss der raumlichen nahe von mobilfunksendeanlagen auf die krebsinzidenz. [The influence of being physically near to a cell phone transmission mast on the incidence of cancer]. Umwelt-Medizin-Gesellschaft. 2004;17:326-332.

Eger H, Jahn M. Spezifische Symptome und Mobilfunkstrahlung in Selbitz (Bayern) – Evidenz für eine Dosiswirkungsbeziehung [Specific Health Symptoms and Cell Phone Radiation in Selbitz (Bavaria, Germany)—Evidence of a Dose-Response Relationship] Umwelt-Medizin-Gesellschaft. 2010 Feb;130-139.

Gadzicka E, et al. Assessment of subjective complaints reported by people living near mobile phone base stations [Abstract]. Biuletyn PTZE Warszawa. 2006;14:23-26.

Goldsmith JR. Epidemiologic evidence of radiofrequency radiation (microwave) effects on health in military, broadcasting, and occupational studies. Int J Occup Environ Health. 1995 Jan;1(1):47-57.

Gómez-Perretta C, et al. Subjective symptoms related to GSM radiation from mobile phone base stations: a cross-sectional study. BMJ Open. 2013 Dec 30;3(12):e003836.

Heinrich S, et al. Association between exposure to radiofrequency electromagnetic field exposure and acute well-being in children and adolescents. Environ Health 2010;9:75.

Hutter HP, et al. Subjective symptoms, sleeping problems, and cognitive performance in subjects living near mobile phone base stations. Occup Environ Med. 2006;63:307-313.

Navarro EA, et al. The microwave syndrome: A preliminary study in Spain. Electromag Biol Med. 2003;22:161–169.

Preece AW, et al. Health response of two communities to military antennae in Cyprus, Occup Environ Med. 2007 June; 64(6): 402–408.

Santini R, et al. Enquête sur la santé de riverains de stations relais de téléphonie mobile : I/Incidences de la distance et du sexe. [Study of the health of people living in the vicinity of mobile phone base stations: I/Incidences of distance and sex.] Pathol Biol (Paris). 2002 Jul;50(6):369-73.

Santini R, et al. Enquête sur la santé de riverains de stations relais de téléphonie mobile: II/ Incidences de l’âge des sujets, de la durée de leur exposition et de leur position par rapport aux antennes et autres sources électromagnétiques. [Symptoms experienced by people in vicinity of base stations: II/ Incidences of age, duration of exposure, location of subjects in relation to the antennas and other electromagnetic factors.] Pathol Biol (Paris). 2003 Sep;51(7):412-5.

Santini R, et al.. Symptômes exprimés par des riverains de stations relais de téléphonie mobile. La Presse Médicale. 2001;30:1594.

Santini R, et al. Survey study of people living in the vicinity of cellular phone base stations. Electromag Biol Med. 2003;22:41-49.

Shahbazi-Gahrouei D, et al. Health effects of living near mobile phone base transceiver station (BTS) antennae: a report from Isfahan, Iran. Electromagn Biol Med. 2014 Sep;33(3):206-10.

Shinjyo T, et al. Recovery of residents’ health following the removal of a mobile phone base station from the roof of a condominium building – A follow-up. Umwelt Medizin Gesellschaft. 2014; 27(4): 294-301.

Singh K, et al. Effect of electromagnetic radiations from mobile phone base stations on general health and salivary function. J Int Soc Prev Community Dent. 2016 Jan-Feb; 6(1):54-59.

Wolf R, Wolf D. Increased incidence of cancer near a cell-phone transmitter station. Int J Cancer Prev. 2004;1:123-128.

Zwamborn APM, et al. Effects of global communication system radio-frequency fields on well-being and cognitive functions of human subjects with and without subjective complaints. TNO Reports 2003 (FEL03C148): 1-89.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | 6 kommenttia

Kännykän käyttö lisää aivosyöpäriskiä

Kategoria(t): Aivokasvainriski | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Päivitys maadoituslakanasta

Viime vuonna sain käyttööni kokeiltavaksi maadoituslakanan. Kerroin pääasiassa myönteisistä kokemuksistani tässä kirjoituksessani.

Maadoittamisella oli monia hyviä vaikutuksia ja esimerkiksi tarkan, runsaat kolme viikkoa kestäneen seurantani mukaan biologinen maadoittaminen alensi normaalin puitteissa olevaa verenpainettani keskimäärin 6/4 mmHg. Havaitsemani verenpaineen aleneminen ei ole niinkään mahdoton asia, sillä tässä kirjoituksessa myös sydänlääkäri Stephen Sinatra kertoo maadoittamisen alentavan verenpainetta.

Kirjoitukseni lopulla mainitsin, että mahdollisesti joskus myöhemmin kertoisin kokemuksistani lisää.

Maadoituslakana

Maadoituslakanaan on ommeltu musta lätkä, jonka keskellä olevaan neppariin maadoituskaapeli painetaan kiinni.

Aloin epäillä lakanan maadoittavuutta

Maadoittaminen on myös pidempään jatkettuna tuntunut hyvältä. Jokin aika sitten aloin kuitenkin epäillä, että lakanan maadoittavuus on kadonnut. Syynä epäilyksiini oli se, että aloin tuntea sähköä kehossani nukkumaan mennessä eri tavalla kuin aiemmin ja myös nukuin aiempaa huonommin.

Niinpä hankin oman yleismittarin (UNI-T UT39B) jollainen minulla oli ollut lainassa arvioidessani maadoituslakanaa ensimmäisen kerran runsas vuosi sitten.

Uudella mittarillani tekemäni mittaukset ovat vahvistaneet epäilykseni, että lakanan maadoittavuus on heikentynyt huomattavasti. Mittari näyttää, että maadoitusjohdoilla on yhä maadoittavuutta ja niin ikään maadoituslakanassa kiinni oleva tumma lätkä toimii eli johtaa sähköä, mutta maadoittavuus ei enää johdu kunnolla lakanassa. Itse epäilen syyksi sitä, että lakana ei kestä monia pesukertoja, vaikka ohjeissa sanotaankin, että sen voi pestä.

Yksinkertaisella testerillä ei voi tarkistaa lakanan maadoittavuutta

Maadoituslakanaa käyttävien tai sellaisen hankkimista suunnittelevien kannattaa huomata, että lakanan maadoittavuutta ei voi tarkistaa Earthing.fi-sivustolla tai Groundology.com-sivustolla myytävällä testerillä, koska se on tarkoitettu kaapelien maadoittavuuden testaamiseen, ei lakanan. Lakanan testaamiseen tarvitaan yleismittari, jota käytin. Yleismittari on kuitenkin sen verran monimutkainen, että sen oikea käyttö edellyttää joko sähkötekniikan ymmärtämistä tai hyviä ohjeita. Itse olin saanut aiemmin havainnolliset ohjeet Earthing.fistä.

Groundologysta vastattiin lakanan maadoittavuuden katoamiseen siten, että lakanoiden valmistaja on kertonut maadoittavuuden säilyvän keskimäärin 2-3 vuotta. Joskus lakanoiden maadoittavuuden väitetään kestävän pidempään. Toisaalta Groundologyssa on törmätty myös siihen, että lakanan johtavuus katoaa alle vuodessa.

Pesuaineet voivat olla syynä

Jos maadoittavuus on hävinnyt kauttaaltaan lakanan pinnassa, sen aiheuttaja on Groundologyn mukaan poikkeuksetta pesu. Syynä voi olla liian korkea pesulämpötila, mutta useammmin syynä on jokin haitallinen aine pesuaineessa.

Itse en allekirjoita Groundologyn väitettä siitä, että syynä maadoituslakanan johtumisen katoamiseen olisi aina pesu. Kokeillessani runsas vuosi sitten ensimmäistä maadoituslakanaani maadoittavuus katosi jostain syystä mielestäni jo ennen ensimmäistäkään pesua. Tällöin syynä pidettiin lakanaan kiinni ommellun mustan lätkän huonoa ompelua.

Tällä hetkellä fiilikseni on se, että maadoituslakana on periaatteessa hieno tuote mutta sen laadussa ja kestävyydessä on ongelmia. Tulisi vähän kalliiksi ostaa vuosittain aina uusi tuote.

Tieteellisiä artikkeleita biologisesta maadoittamisesta:

Chevalier G, et al. Earthing: Health Implications of Reconnecting the Human Body to the Earth’s Surface Electrons. J Environ Public Health. 2012; 2012: 291541.

Jamieson IA, et al. Grounding & human health – a review. Journal of Physics: Conference Series 301 (2011) 012024.

Oschman JL. Can electrons act as antioxidants? A review and commentary. J Altern Complement Med. 2007 Nov;13(9):955-67.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Sähköherkkyystutkimus on huonon tieteen saastuttamaa

Dariusz LeszczynskiSähköherkkyystutkimus on huonon tieteen saastuttamaa, sanoo Säteilyturvakeskuksen viime vuodenvaihteessa irtisanottu tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski kirjoituksessaan.

”Kaikkein naurettavin tieteellinen argumentti, joka esitetään usein julkisesti, on se, että sähköherkät ihmiset eivät kykene erottamaan altistuvatko he säteilylle vai eivät. Tämä esitetään usein ikään kuin perimmäisenä todisteena siitä, että sähköherkkyyttä ei ole olemassa ja sähköherkkyysoireet ovat ei johdu sähkömagneettisista kentistä. Se on todella huonoa tiedettä.”

Lue koko Dariusz Leszczynskin englanninkielinen kirjoitus klikkaamalla tätä.

Lähde:

Leszczynski D. Conclusions of the Canadian report confirm that EHS research, and its review, are polluted by the bad science. BRHP, April 6, 2014.

Kategoria(t): Sähköherkkyys | Kommentoi