Rajua tukiasemasäteilyä Helsingin keskustassa

Tieteellisessä kirjallisuudessa pidetään langattoman teknologian radiotaajuista säteilyä ympäristösaasteen muotona (Hardell 2019).

Maailman terveysjärjestön WHO:n alainen syöväntutkimusinstituutti IARC luokitteli radiotaajuisen säteilyn vuonna 2011 mahdollisesti karsinogeeniseksi (ryhmä 2B). Luokittelu kattaa muun muassa älypuhelinten, WiFin ja matkapuhelintukiasemien säteilyn.

Viime vuonna julkaistiin vertaisarvioidussa tiedelehdessä katsausartikkeli, jonka mukaan IARC:n tulisi luokitella radiotaajuinen säteily kiistatta karsinogeeniseksi eli varmasti syöpää aiheuttavaksi (ryhmä 1). Tutkijat katsoivat uuden tieteellisen näytön edellyttävän sitä (Miller 2018).

Yksistään WHO:n karsinogeenisuusluokittelun olisi pitänyt johtaa maailmanlaajuisesti varovaisuusperiaatteen toimeenpanoon eli radiotaajuiselle säteilylle altistumisen vähentämiseen. Toisin on kuitenkin käynyt.

Suomessa eduskunta muutti säteilylakia viime vuonna niin, että radiotaajuisen säteilyn suurin sallittu tehotiheys kasvoi eräin ehdoin 20-kertaiseksi aiempaan verrattuna. Muutos tehtiin, jotta 5G olisi helppo toteuttaa. Pidän eduskunnan hyväksymää raja-arvon nostoa järjettömänä ja vastuuttomana.

WHO:n karsinogeenisuusluokittelun jälkeen radiotaajuinen säteily on kasvanut myös Helsingissä rajusti, vaikka olisi pitänyt käydä toisin.

Seuraavassa kerron, millaisia säteilylukemia olen mitannut Helsingin kantakaupungin kohteissa. Käytin mittaria Cornet ED78S, jonka mittausalue on 100 MHz–8 GHz.

Espan teatterin pääty, tämä

1. Esplanadin puisto. Ravintola Teatterin puoleisessa päässä Esplanadin puistoa radiotaajuista säteilyä on keskimäärin noin 100 000 µW/m2, maksimissaan 195 000 µW/m2. Esplanadin puistossa on penkkejä, joten paikassa voidaan istua pitkiäkin aikoja. Tällöin altistutaan sitä tietämättä voimakkaalle radiotaajuiselle säteilylle.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

2. Senaatintori. Senaatintorilla radiotaajuista säteilyä on keskimäärin 45 000 µW/m2, korkeimmillaan 131 000 µW/m2. Senaatintori ei ole vain läpikulkupaikka, vaan torilla voidaan viettää pitkiäkin aikoja esimerkiksi portailla istuen tai kun torilla järjestetään myyjäisiä tai juhlia.

 

Rikhardinkatu 1

3. Rikhardinkatu. Rikhardinkatu 2:n kohdalla radiotaajuista säteilyä on keskimäärin noin 200 000 µW/m2, maksimissaan 578 000 µW/m2. Voimakas säteily johtuu vastapäisen talon seinään kiinnitetyistä useista tukiasema-antenneista. Kohtalaisen voimakasta radiotaajuista säteilyä on myös vieressä sijaitsevan Picnic-kahvilan Rikhardinkadun puoleisissa sisätiloissa.

 

Erottajankatu

4. Erottaja. Erottajankatu 17:n kohdalla on radiotaajuista säteilyä keskimäärin 60 000 µW/m2.

 

Narinkkatori

5. Narinkkatori Kampissa. Narinkkatorin keskivaiheilla radiotaajuista säteilyä on keskimäärin noin 70 000 µW/m2 ja maksimissaan 132 000 µW/m2. Narinkkatorilla on töissä feissareita, jotka etsivät kuukausilahjoittajia kansalaisjärjestöille. He ovat jatkuvasti töissä torilla ja siten altistuvat päivästä toiseen voimakkaalle tukiasemasäteilylle.

 

Freda

6. Autotalo Kampissa. Autotalon vierellä bussipysäkillä, Fredrikinkatu 46:n kohdalla, radiotaajuista säteilyä on keskimäärin 65 000 µW/m2. Bussipysäkillä voidaan joutua odottamaan bussia parikymmentäkin minuuttia, joten odottaja joutuu seisomaan niin pitkään voimakkaassa säteilyssä.

 

Armour, Tapahtumapuisto

7. Töölönlahden tapahtumapuisto. Finlandia-talon takana Töölönlahden tapahtumapuistossa on radiotaajuista säteilyä keskimäärin noin 80 000 µW/m2. Korkeimmat lukemat ovat kuvan Armour-veistoksen vierellä, mutta runsasta säteilyä on myös lähistöllä olevalla lasten kiipeilypaikalla.

 

Oikokatu

8. Oikokatu. Talojen Oikokatu 4 ja 6 yhtymäkohdassa on katutasossa tukiasemasäteilyä keskimäärin noin 50 000 µW/m2. Voimakas säteily johtuu vastapäisen talon ränniin asennetuista tukiasemista. Pienistä ko’oistaan huolimatta niiden teho on kova. Voi arvioida, että Oikokatu 4:ssä ja 6:ssa on varsinkin kolmansien ja neljänsien kerrosten asunnoissa voimakasta tukiasemasäteilyä. Jos itse sattuisin asumaan noissa asunnoissa, muuttaisin heti pois.

Kruununhaassa on voimakasta tukiasemasäteilyä myös Kulmakadulla.

 

Cafe Carusel, tämä

9. Cafe Carusel lähiympäristöineen. Cafe Carusel on Merisatamanrannassa oleva suosittu kahvila. Sen katolla on hätkähdyttävä tukiasemapatteristo, jonka vuoksi kahvilan terassilla on radiotaajuista säteilyä 50 000-80 000 µW/m2. Terassin välittömässä ympäristössä radiotaajuista säteilyä on paikoin yli 100 000 µW/m2.

On nurinkurista, että paikassa, johon ihmiset tulevat viettämään vapaa-aikaa, on voimakasta säteilyä.

 

Valtioneuvoston linna

10. Valtioneuvoston linna. Valtioneuvoston linnan edustalla on tukiasemasäteilyä keskimäärin noin 50 000 µW/m2 ja enimmillään 105 000 µW/m2. Tukiasemapaneelin suunnasta voi päätellä, että voimakasta säteilyä suuntautuu myös kohti Valtioneuvoston linnan ikkunoita ja Aleksanterinkadun puoleisia sisätiloja.

Herää kysymys, missä määrin viime vuosien hallitusten hätäisesti valmistellut päätökset johtuvat siitä, että valtioneuvoston tiloissa on voimakasta radiotaajuista säteilyä. Radiotaajuisella säteilyllähän on havaittu olevan haitallisia neuropsykiatrisia vaikutuksia (Pall 2016).

Raju tukiasemasäteily johtuu operaattorien kilpailusta

Raju tukiasemasäteily Helsingissä ja muuallakin Suomen kaupungeissa johtuu operaattorien välisestä kilpailusta. Ne kilpailevat keskenään mobiilidatan nopeudessa. Operaattorit ovat saaneet voimakkaalla mainonnalla kuluttajat uskomaan, että mahdollisimman nopea mobiilidata hintaan mihin hyvänsä olisi heidänkin etunsa, vaikka niin ei tietysti ole. Kansalaisten etu olisi, että heidän terveytensä asetettaisiin etusijalle.

Toinen syy voimakkaaseen tukiasemasäteilyyn on operaattorien liiketaloudellista laskelmista johtuva. Kun tukiasemissa väännetään nupit kaakkoon, operaattorit pystyvät kattamaan suuremman alueen pienemmällä tukiasemamäärällä. Siinäkään ei ajatella kansalaisten terveyttä.

Suomessa käytössä tieteellisesti vanhentuneet säteilyn raja-arvot

Lukija saattaa kysyä, eikö Suomessa ole säteilyn raja-arvoja. On kyllä mutta radiotaajuisen säteilyn huikean korkeat raja-arvot eivät suojaa väestöä.
Suomessa ovat käytössä ICNIRPin radiotaajuisen säteilyn raja-arvot. Se on järjestö, joka on surullisenkuuluisa yhteyksistään mobiiliteollisuuteen (Investigate Europe).

Radiotaajuisen säteilyn voimassa olevat raja-arvot suojaavat vain 6-30 minuuttia kestävältä lämpövaikutukselta. Ne eivät suojaa radiotaajuisen säteilyn pitkäaikaisilta biologisilta vaikutuksilta, kuten syövältä.

On tieteellisesti osoitettu, että radiotaajuisella säteilyllä on biologisia vaikutuksia ja terveysvaikutuksia, joita aiheutuu paljon alle vanhentuneiden ICNIRPin raja-arvojen (Belpomme 2018).

Tutkijat vaativat varovaisuusperiaatteeseen perustuvia raja-arvoja

Nykyiset radiotaajuisen säteilyn raja-arvot suojaavat vain teknologiateollisuuden etuja, eivät väestön terveyttä.

Kansainvälisen 5G:n vastaisen vetoomuksen on allekirjoittanut 244 sähkömagneettisten kenttien tutkijaa. Nämä allekirjoittaneet tutkijat ovat julkaisseet yhteensä 2 000 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia, kuten Kalifornian yliopisto Berkeleyn osastonjohtaja tohtori Joel Moskowitz on selvittänyt (Moskowitz 2019).

Vetoomuksessa tutkijat vaativat 5G:n toimeenpanon keskeyttämisen lisäksi säteilyn raja-arvoja, jotka perustuvat biologisiin vaikutuksiin ja varovaisuusperiaatteeseen.

Varovaisuusperiaate on järkevä väestötason riskienhallinnan väline. Varovaisuusperiaate pitäisi panna täytäntöön, jos merkittävä osa tiedeyhteisöstä katsoo, että jokin ympäristöaltiste voi aiheuttaa haittaa kansanterveydelle.

Varovaisuusperiaatteella eli ennalta varautumisen periaatteella on myös tunnustettu asema EU:n peruskirjassa. Siinä sanotaan:

”Unionin ympäristöpolitiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon unionin eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen. Unionin ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä…” (EUR-Lex)

Jostain syystä tuota kohtaa ei kuitenkaan EU-tasolla sovelleta, kun on kysymys langattoman teknologian säteilystä. Teknologiateollisuuden taloudelliset intressit jyräävät.

Varovaisuusperiaatteeseen nojaavia raja-arvoja on muualla

Monissa maissa ja Euroopan kaupungeissa noudatetaan varovaisuusperiaatteeseen perustuvia radiotaajuisen säteilyn raja-arvoja. Ne ovat monta kertaa suomalaisia säteilyn raja-arvoja tiukempia.

Esimerkiksi Wienin raja-arvo radiotaajuiselle säteilylle on 10 000 µW/m2 ja Salzburgin 1 000 µW/m2. Liechtenstein asetti vuonna 2013 tavoitearvoksi noin 1 000 µW/m2. Suomea tuntuvasti alempia varovaisuusperiaatteeseen nojaavia säteilyn raja-arvoja on myös monilla muilla alueilla ja monissa muissa kaupungeissa.

Tutkijoiden koostamassa laajassa BioInitiative 2007 -raportissa suositeltiin ulkotilojen enimmäisarvoksi raja-arvoa 1 000 µW/m2. Mielestäni tämä taso sopisi myös Suomeen. Taso mahdollistaisi edelleenkin puhelujen puhumisen ja langattoman nettikäytön mutta vähentäisi tuntuvasti väestön passiivista ja vastentahtoista altistumista säteilylle.

Jos Suomessa välitettäisiin kansalaisten terveydestä, myös täällä asetettaisiin tukiasemasäteilylle varovaisuusperiaatteeseen nojaavat raja-arvot ja operaattorit pantaisiin kuriin.

Viitteet:
Bandara P, Carpenter DO. Planetary electromagnetic pollution: it is time to assess its impact. Lancet Planet Health. 2018 Dec;2(12):e512-e514.
Belpomme D, et al. Thermal and non-thermal health effects of low intensity non-ionizing radiation: An international perspective. Environ Pollut. 2018 Nov;242(Pt A):643-658.
Berkeley Talks transcript: Joel Moskowitz on the health risks of cell phone radiation. Berkeley News. 2019 July, 19.
Clegg FM, et al. Building science and radiofrequency radiation: What makes smart and healthy buildings. Building and Environment. 2019 Aug 6.
EUR-Lex.
Falcioni L, et al. Report of final results regarding brain and heart tumors in Sprague-Dawley rats exposed from prenatal life until natural death to mobile phone radiofrequency field representative of a 1.8 GHz GSM base station environmental emission. Environ Res. 2018 Aug;165:496-503.
Hardell L, et al. Environmental radiofrequency radiation at the Järntorget Square in Stockholm Old Town, Sweden in May, 2018 compared with results on brain and heart tumour risks in rats exposed to 1.8 GHz base station environmental emissions. World Academy Sci J. 2019;1:47-54.
Hardell L, et al. High radiofrequency radiation at Stockholm Old Town: An exposimeter study including the Royal Castle, Supreme Court, three major squares and the Swedish Parliament. Mol Clin Oncol. 2017 Apr;6(4):462-476.
Hardell L, et al. Radiofrequency radiation at Stockholm Central Railway Station in Sweden and some medical aspects on public exposure to RF fields. Int J Oncol. 2016 Oct;49(4):1315-1324.
Hardell L. World Health Organization, radiofrequency radiation and health – a hard nut to crack (Review). Int J Oncol. 2017 Aug;51(2):405-413.
How much is safe? Investigate Europe. March 14, 2019.
Investigate Europe. Mobile phones and health: is 5G being rolled out too fast? ComputerWeekly.com. 24.4.2019.
Levitt B, Lai H. Biological effects from exposure to electromagnetic radiation emitted by cell tower base stations and other antenna arrays. Environ Rev. 2010;18:369-95.
Miller AB, et al. Cancer epidemiology update, following the 2011 IARC evaluation of radiofrequency electromagnetic fields (Monograph 102). Environ Res. 2018 Nov;167:673-683.
Neufeld E, Kuster N. Systematic Derivation of Safety Limits for Time-Varying 5G Radiofrequency Exposure Based on Analytical Models and Thermal Dose. Health Phys. 2018 Sep 21.
Pall ML. Microwave frequency electromagnetic fields (EMFs) produce widespread neuropsychiatric effects including depression. J Chem Neuroanat. 2016 Sep;75(Pt B):43-51.
Russell CL. 5 G wireless telecommunications expansion: Public health and environmental implications. Environ Res. 2018 Aug;165:484-495.
Kategoria(t): Tukiasemasäteily, Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , | 28 kommenttia

High levels of wireless radiation in Helsinki

Helsinki has become a popular tourist destination as many travelers look for alternatives to the more crowded destinations. However, if you are looking for a relaxing holiday, Helsinki might not be the best choice.

The reason is perhaps unexpected. Helsinki has very high levels of wireless radiation because there has not been any attempt to regulate the wireless radiation of mobile phone base stations or Wi-Fi hotspots. Lack of regulation has resulted in very high levels of wireless radiation in public places such as squares, streets, metro and railway stations.

The Senate Square has a high level of radiofrequency radiation.

As proof of the lax regulations, Finland recently received an award from the GSMA, the international body of mobile operators. The award shows that the wireless industry is very pleased with the policy Finland has adopted as it gives the operators a free license to develop wireless technology applications, in my opinion recklessly, without any need to regulate exposure levels of wireless transmitters.

Among the Finnish officials and leading politicians, there has not been any consideration that radiofrequency radiation is a health hazard to the general population and especially to the most vulnerable population groups, such as children, the elderly, the infirm and those with electromagnetic hypersensitivity.

Mobile phone base stations and Wi-Fi routers radiate radiofrequency radiation in the microwave range. The exposure levels in major Finnish cities – Helsinki, Tampere and Turku – are often higher than those measured in the recent case studies in Stockholm.

In those case studies it was found that radiofrequency radiation was high in the Stockholm Old Town and at the railway station in Stockholm (Hardell 2016, Hardell 2017).

Helsinki Senate Square is a popular tourist spot famous for its Empire style architecture and Helsinki Cathedral. Unfortunately, the radiofrequency radiation levels are high at this location. The average radiofrequency level at the center of the square is approximately 45 000 μW/m2, and the highest exposure level was 131 000 μW/m2 at the time of the measurement.

Some of the readers may ask themselves: aren’t there any safety limits of radiofrequency radiation in Finland? Yes, there are. Finland follows the regulatory guidelines by ICNIRP, which is a non-governmental organization infamous for its ties with the mobile industry and membership by invitation only.

ICNIRP’s guidelines are designed to protect only from short-term thermal effects and do not protect against non-thermal long-term effects of low-intensity radiofrequency radiation. Today it is well-established by science that radiofrequency radiation has detrimental biological and health effects that occur well below the obsolete ICNIRP guidelines (Belpomme 2018).

Unfortunately, the regulatory bodies, including the Finnish Radiation and Nuclear Safety Authority (STUK), appear to be in denial by conforming to the interests of mobile industry and failing to implement the precautionary principle.

On the basis of the above I would not recommend Helsinki as a tourist destination. The wireless radiation levels are much lower in many other European cities. Italy and Switzerland, among some others, are countries that have much lower exposure levels than Finland. These are more environmentally friendly tourist destinations to visit than the electrosmog polluted Helsinki.

The wireless radiation exposure is expected to rise even further in Helsinki once 5G becomes fully implemented, since the new technology necessitates a dense network of small-cell mobile phone base stations.

References:
Belpomme D, et al. Thermal and non-thermal health effects of low intensity non-ionizing radiation: An international perspective. Environ Pollut. 2018 Nov;242(Pt A):643-658.
Belyaev I, et al. EUROPAEM EMF Guideline 2016 for the prevention, diagnosis and treatment of EMF-related health problems and illnesses. Rev Environ Health. 2016 Sep 1;31(3):363-97.
Falcioni L, et al. Report of final results regarding brain and heart tumors in Sprague-Dawley rats exposed from prenatal life until natural death to mobile phone radiofrequency field representative of a 1.8 GHz GSM base station environmental emission. Environ Res. 2018 Aug;165:496-503.
Finland given an important recognition for forward-looking communications policy. Ministry of Transport and Communications. Press Release 26.02.2019.
Hardell L, et al. High radiofrequency radiation at Stockholm Old Town: An exposimeter study including the Royal Castle, Supreme Court, three major squares and the Swedish Parliament. Mol Clin Oncol. 2017 Apr;6(4):462-476.
Hardell L, et al. Radiofrequency radiation at Stockholm Central Railway Station in Sweden and some medical aspects on public exposure to RF fields. Int J Oncol. 2016 Oct;49(4):1315-1324.
Hardell L. World Health Organization, radiofrequency radiation and health – a hard nut to crack (Review). Int J Oncol. 2017 Aug;51(2):405-413.
Miller AB, et al. Cancer epidemiology update, following the 2011 IARC evaluation of radiofrequency electromagnetic fields (Monograph 102). Environ Res. 2018 Nov;167:673-683.
Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Mitä Säteilyturvakeskus turvaa?

Tämän vieraskirjoituksen on laatinut Olli Tammilehto.

Säteilyturvakeskus

Vain pari prosenttia Säteilyturvakeskuksen työntekijöistä valvoo radiotaajuisen säteilyn käyttöä.

Olen matkalla Säteilyturvakeskukseen, valtionvirastoon, jonka virallinen tarkoitus on suojella meitä säteilyn haitallisilta vaikutuksilta. Kun lähestyn STUKin Helsingin Herttoniemessä sijaitsevaa virastoa, hämmästyn rakennuksen suuruutta. Valtio lienee antanut kunnon resurssit tärkeälle työlle!

Ala-aulassa tapaan säteilytoiminnan valvontaosaston matkapuhelimista, langattomista verkoista ja voimajohdoista vastaavan yksikön ylitarkastajan Tommi Toivosen. Kuljemme rakennuksen reunalla olevaa käytävää pitkin. Siitä on hyvä näkymä talon keskellä olevaan isoon halliin, jossa on valtavia ilmanvaihtoputkia. Ne näyttävät tuulettavan hallin pohjalla olevien suljettujen tilojen ilmaa. Ilmeisestikin laboratoriotiloja, joiden turvallisuudesta on huolehdittu kunnolla.

Lakkautettu tutkimustoiminta

Toivonen kertoo, että valtio osti aikoinaan tämän entisen teollisuustilan, jotta keskuksen tutkijoille saataisiin asianmukaiset työtilat. Nyt laboratoriotilat ovat kuitenkin tyhjiä. Leikkuritalous on purrut täälläkin: STUKin tutkimustoiminta on lakkautettu.

Periaatteessa säteilytutkimusta on ollut tarkoitus jatkaa yliopistoilla. Käytäntö voi olla toinen: keskustellessamme Toivosen oman tutkimuksen jatkamisesta hän myöntää, että sakset tekevät työtään myös yliopistoilla.

Työhuoneessaan Toivonen kertoo olevansa koulutukseltaan radioinsinööri. Hänellä ei ole biologin pätevyyttä, mutta hän ymmärtää hyvin valvontansa kohteena olevan teollisuusalan toimijoita: hehän ovat käyneet samoja korkeakouluja. Toivonen tuli Säteilyturvakeskukseen, koska täällä tutkittiin radiotekniikkaa ja sen vaikutuksia. Hän teki säteilyn mittausta käsittelevän väitöskirjansa keskuksessa. Stukkilaisilla on hänen mukaansa asiantuntemusta juuri siksi, että he ovat osallistuneet laitoksen tutkimustoimintaan. Nyt pohditaan, miten tietämyksen tasoa voidaan ylläpitää, kun laboratoriot seisovat tyhjillään.

Venyvät valvojat

Vaikka kännyköiden ynnä muiden käyttämän radiotaajuisen säteilyn tekninen käyttö on nyky-Suomessa yleisempää kuin muunlaisen säteilyn, valtaosa STUKin resursseista menee ydinvoimaloiden ja radioaktiivisen säteilyn valvontaan. Vain pari prosenttia keskuksen 323 työntekijästä valvoo radiotaajuisen säteilyn käyttöä.

Voimavarojen vino jakauma johtuu siitä, että STUK voi laskuttaa ydinvoimaloita, sairaaloita ja muita radioaktiivisen ja muun ionisoivan säteilyn käyttäjiä valvonnastaan. Kun toiminta kasvaa, kasvavat myös lupamaksutulot, ja henkilökuntaa palkataan lisää. Kännykkä-, WiFi- ynnä muun sellaisen säteilyn valvonnan sen sijaan kustantaa valtio. Toivonen kertoo, että nykyinen henkilökunta riittää tähän valvontaa juuri ja juuri. Usein he joutuvat ”venymään” ja tekemään ylitöitä.

Kysyn Toivoselta, eikö ydinvoimaloiden kohdalla sovellettua rahoitusmuotoa voisi käyttää myös radiotaajuisen säteilyn valvontaan. Se ei hänen mukaansa käy, koska mikroaaltosäteilyn käyttämiseen ei tarvita lupaa ja sen päästäjiä on miljoonia. Intän kuitenkin, että tästäkin säteilystä vastaavat muutamat teollisuusyhtiöt, jotka levittävät kännyköitä ja muita laitteita. Toivosen mukaan niitä tuotetaan kuitenkin siksi, että ihmiset niitä haluavat.

En jatka tätä väittelyä, mutta mietin, kuinka moni halusi kännykkää 1980-luvulla ennen ensimmäisiä mainoskampanjoita ja mainoksen kaltaisia uutisia. Kuinka moni haluaisi niitä nyt, jos STUK kertoisi riskeistä toisella tavalla?

Joka tapauksessa juuri kännykkäsäteily saa ihmiset useimmiten ottamaan yhteyttä Säteilyturvakeskukseen. Toivonen kertoo, että vuodessa tulee pari sataa puhelua ja 300-400 sähköpostikyselyä. Ihmiset tiedustelevat muun muassa, voiko lapselle antaa kännykän ja voiko tämä tai tuo sairaus johtua puhelimesta. Nettisivujen perusteella STUKin vastaukset ovat aina mukavan rauhoittavia.

Nokian ei

Mutta onko STUK riippumaton alan teollisuudesta? Valvooko valvottava valvojaa? Toivonen vakuuttaa, että ainakin kännyköiden ja muiden mikroaaltolaitteiden viranomaiskontrolli on itsenäistä, koska se tapahtuu valtion varoin. Hän myöntää kuitenkin, että ”totta kai teollisuus yrittää vaikuttaa.”

Haastattelen myös Säteilyturvakeskuksessa vuosikymmeniä tutkijana ja tutkimusprofessorina työskennellyttä Dariusz Leszczynskiä. Hän kertoo, että näillä vaikutusyrityksillä on myös seurauksia. Leszczynskin mukaan Nokian painostus johti siihen, että yksi hänen tutkimuksistaan keskeytettiin, vaikka sen jatkamiseen oli luvattu rahoitus. Tutkimuksessa selvitettiin, miten kännykkäsäteily muuttaa vapaaehtoisten koehenkilöiden ihon valkuaisaineita. Leszczynski toteaa, että yhtiö halusi estää tällaisen tutkimuksen, koska on täysin mahdollista, että se olisi antanut vakuuttavaa näyttöä sähköyliherkkyyden yhteydestä mikroaaltosäteilyyn.

Nyt jo STUKista erotetun Leszczynskin vaikutuksesta keskuksen nettisivuilla lukee: ”Etenkin lasten turhaa altistumista on hyvä rajoittaa” (STUK, 2015a). Tätä ei kuitenkaan mainita STUKin yleisölle tarkoitetuissa esitteissä, ja netistäkin se löytyy vasta monen klikkauksen ja tarkan lukemisen jälkeen. Kysyn Toivoselta, miksi näin tärkeästä asiasta ei tiedoteta kunnolla? Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Belgiassa, joka kotiin on valtion varoin jaettu tiedotteita, joissa lasten säteilyherkkyys mainitaan. Toivosen mukaan rahaa ei ole. Toisaalta hän uskoo, että tällainen tiedote hukkuisi muuhun postiin. Hän ei ylipäänsä pidä asiasta kertomista kovin tärkeänä.

Haitat hävittävä kielipeli

Säteilyturvakeskuksen matkapuhelimia käsittelevillä nettisivuilla on iso otsikko ”Terveyshaitoista ei ole näyttöä” (STUK, 2015b). Tekstissä viitataan tuhansiin tutkimuksiin, ja todetaan: ”Johtopäätökset on tiivistettävissä siten, että nykyiset enimmäisarvot alittavalla altistumisella ei ole todennettuja haitallisia terveysvaikutuksia.” Näytän Toivoselle yli sadan vertaisarvioiduissa tiedelehdissä ilmestyneen tutkimuksen luetteloa (Diagnose Funk, 2010). Annan hänelle myös kopion tutkimuksesta, jossa hän itse on ollut mukana (Kwon ym., 2011). Näissä kaikissa todetaan haitallisia terveysvaikutuksia selvästi normit alittavilla säteilyvoimakkuuksilla: hermostollisia sairauksia, lisääntymisterveyden häiriöitä, muistin ja oppimiskyvyn heikkenemistä sekä syöpäriskiä kasvua. Toivonen kuittaa nämä tutkimukset kuitenkin sillä, että ne ovat heidän kielenkäyttönsä mukaan vain viitteitä. Selviää, että STUK kääntää ”limited evidence” -ilmauksen ”viitteeksi”. Siis kun ulkomailla terveyshaitoista on rajoitettua näyttöä, Suomessa näyttöä ei ole lainkaan!

Toivonen perustelee laajan terveyshaittanäytön sivuuttamista sillä, että kyseessä olevia tutkimuksia ei ole toistettu. Kerron kuitenkin, että suuri joukko näistä tutkimuksista on suoritettu useamman kerran ja myös toistoissa on todettu terveyshaittoja. Näytän yhtä sellaista: professori Alexander Lerchlin työryhmän hiiritutkimusta, jossa säteily edisti hiirien syövän kasvua samalla tavalla kuin aiemmissa vastaavissa tutkimuksissa (Lerchl ym., 2015). Saksan säteilysuojelukomission mikroaaltosäteilystä vastaavan osaston johtajana työskennelleen Lerchlin toistotutkimus on merkittävä. Hän on nimittäin aiemmin julkisuudessa väittänyt kiven kovaan, ettei säteilyllä ja syövällä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Hän on myös syyttänyt kollegojaan tulosten väärentämisestä, jos heidän tutkimuksensa ovat osoittaneet haitallisia vaikutuksia.

Ylikansallinen auktoriteetti

Toivonen ei ole kuullut Lerchlin tutkimuksesta. Hän selailee tutkimusraporttia ja sanoo: ”Olen tällaisia aina välillä yrittänyt lukea.” Toivonen kertoo nyt, etteivät he mielellään tee itse johtopäätöksiä edes toistamalla varmistetuista tutkimustuloksista. Eihän heillä enää ole paljon asiantuntemustakaan, kun tutkimustoiminta lakkautettiin. Sen sijaan he omaksuvat säteilyn vaikutuksia koskevat näkemyksensä alan globaaleilta byrokratioilta ja normittajilta kuten Maailman terveysjärjestöltä eli WHO:lta ja Kansainvälinen ionisoimatonta säteilyä käsittelevältä suojelukomissiolta eli ICNIRP:lta.

Onko siis niin, että Säteilyturvakeskuksen sijasta meitä suojelee WHO ja ICNIRP? Voimmeko luottaa niihin? Monet kriitikot puhuvat ”corporate capture” -ilmiöstä eli siitä, että nämä järjestöt ovat suurten yhtiöiden talutushihnassa. On helpompi kaapata muutama kansainvälinen elin kuin lukuisia kansallisia. ICNIRP on yksityinen saksalainen järjestö, jonka alkuperästä ja rakenteesta ei ole selvyyttä ja jonka epäillään olevan lähellä alan teollisuutta. Se valitsee itse uudet jäsenensä eroavien tilalle. Useat sen jäsenistä ovat saaneet tutkimuksiinsa rahaa kännykkäteollisuudelta. WHO:n sähkömagneettisen säteilyn säätelyä käsittelevä työryhmä on toiminut läheisessä yhteistyössä ICNIRPin kanssa. Se on kutsunut teollisuuden edustajia luonnostelemaan säteilynormeja.

Viitteet:

Diagnose Funk. (2010). Wissenschaft bestätigt Mobilfunk-Schäden. Noudettu 5. marraskuuta 2017.

Kwon, M. S., Vorobyev, V., Kännälä, S., Laine, M., Rinne, J. O., Toivonen, T., … Hämäläinen, H. (2011). GSM Mobile Phone Radiation Suppresses Brain Glucose Metabolism. Journal of Cerebral Blood Flow & Metabolism, 31(12), 2293–2301.

Lerchl, A., Klose, M., Grote, K., Wilhelm, A. F. X., Spathmann, O., Fiedler, T., … Clemens, M. (2015). Tumor promotion by exposure to radiofrequency electromagnetic fields below exposure limits for humans. Biochemical and Biophysical Research Communications, 459(4), 585–590.

STUK. (2015a). Altistumista voi vähentää yksinkertaisin keinoin. Noudettu 5. marraskuuta 2017.

STUK. (2015b). Terveyshaitoista ei ole näyttöä. Noudettu 5. marraskuuta 2017.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Langattomien laitteiden 10 terveyshaittaa

Lähes kaikilla on nykyisin älypuhelin. Niitä käytetään päivittäin niin paljon, että on syytä pohtia myös niiden mahdollisia terveyshaittoja. Kerron seuraavassa haitoista ja riskeistä, joita älypuhelinten käytöllä on havaittu olevan.

1. Älypuhelinten ja tablettien käyttö heikentää näköä

Älypuhelinten ja tablettien käyttö on lisännyt huomattavasti myopiaa eli likinäköisyyttä. Se johtuu optikoiden mukaan kahdesta asiasta: lähelle katsotaan liian pitkiä aikoja eikä ulkona olla riittävästi valoisaan aikaan.

Pari vuotta sitten Nature-tiedelehdessä julkaistiin artikkeli The Myopia Boom. Lehden pääartikkelina ilmestyneessä jutussa käsiteltiin likinäköisyyden rajua, epidemian kaltaista lisääntymistä. Kirjoituksessa pohdittiin syitä likinäköisyyden lisääntymiseen ja sitä, mikä voisi auttaa siihen.

Juttua varten haastatellun tutkijan Ian Morganin mukaan lasten tulisi viettää päivittäin ainakin kolme tuntia vähintään 10 000 luksin valaistuksessa ehkäistäksemme myopiaa. Käytännössä se merkitsee sitä, että lasten tulisi viettää enemmän aikaa ulkosalla päiväsaikaan (Dolgin 2015).

Älypuhelinta käyttävillä on myös havaittu enemmän silmiin liittyviä ongelmia, kuten silmien punoitusta, näköhäiriöitä, eritystä silmistä, tulehdusta, kyynelten vuotamista tai silmien kuivuutta.

Korealaisessa tutkimuksessa selvitettiin älypuhelinten käytön yhteyttä silmäongelmiin teini-ikäisillä. Tutkimuksessa havaittiin, että päivittäin älypuhelimia paljon käyttäneillä teineillä oli yli 2 kertaa enemmän silmiin liittyviä ongelmia kuin niitä vain vähän käyttäneillä.

Samassa tutkimuksessa runsas elinikäinen älypuhelinten käyttö oli vielä voimakkaammin yhteydessä suurempaan riskiin kärsiä useista silmiin liittyvistä ongelmista – eniten elämänsä aikana älypuhelinta käyttäneillä oli monia silmiin liittyviä ongelmia 3 kertaa useammin kuin teineillä, jotka olivat käyttäneet älypuhelinta elämänsä aikana vain vähän (Kim 2016).

Jos haluaisimme tukea lasten näön pysymistä hyvänä, oppitunteja tulisi pitää valoisaan aikaan ulkosalla ja ilman laitteiden samanaikaista tuijottelua. Liikuntaa tulisi harrastaa nykyistä enemmän ulkona, ja monia tunteja voitaisiin pitää luonnossa.

2. Älylaitteiden käyttö heikentää ryhtiä

Älypuhelinten seurassa vietetään päivittäin aikaa tuntien ajan. Useimmiten niitä käytetään kumarassa asennossa, pää painuneena alas. On havaittu, että tällainen käyttö johtaa jo lapsilla yläselän ryhdin kumartumiseen eli ns. someniskaan (Savela 2017).

”Nuorten ja lasten ryhti on muuttunut sellaiseksi istumaryhdiksi, että ollaan vähän kumarassa olkapäät eteenpäin”, kuvaillaan Helsingin Sanomien artikkelissa (Kylmänen 2016).

Suomalaisen Move-tutkimuksen mukaan jopa tuhannet tytöt ja pojat eivät kykene istumaan selkä suorassa. Saman tutkimuksen mukaan 16 prosenttia viidesluokkalaisista pojista ei pääse kunnolla kyykkyyn.

Älypuhelinten vaikutusta niskan ja yläselän asentoon on myös tutkittu. Korealaisessa nuorista aikuisista koostuneessa tutkimuksessa havaittiin, että älypuhelimia vähintään 4 tuntia päivässä käyttäneiden kaularangan asennon kulma oli kumarampi verrattuna kännykkää vähemmän käyttäneiden kaularangan asentoon (Jung 2016).

Samassa tutkimuksessa havaittiin myös, että runsaasti älypuhelinta päivässä käyttäneiden hengityksen toiminta oli heikompaa.

Johtopäätöksissään tutkijat totesivat, että älypuhelinten runsas käyttö voi vaikuttaa haitallisesti niin ryhtiin kuin hengityksen toimintaankin.

3. Älypuhelinten runsas käyttö heikentää kuntoa

Koululaisten liikunta on vähentynyt jatkuvasti, paljastaa suomalainen Liitu-tutkimus, jonka tuloksista kerrottiin vuoden 2016 lopulla. Erityisesti yläkoululaiset liikkuvat liian vähän.

Liikunnan vähyyttä pidetään lapsillakin merkittävänä kansanterveydellisenä riskitekijänä. Lähes 40 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista liikkuu niin vähän ja istuu niin paljon, että riski sairastua myöhemmällä iällä elintasosairauksiin, kuten kakkostyypin diabetekseen, kasvaa merkittävästi.

”Jos heidän tämän hetkinen elämäntapansa jää päälle, niin elintasosairaudet rupeavat olemaan osa heidän arkeaan huomattavasti aiemmin kuin nykyisillä yli viisikymppisillä”, sanoo lääketieteen tohtori Tommi Vasankari Helsingin Sanomien artikkelissa (Kylmänen 2016).

Syynä liikunnan vähäisyyteen pidetään ennen kaikkea langattomien laitteiden liiallista käyttöä. Älypuhelimien näprääminen ja pelaaminen vie monilla lapsilla niin paljon aikaa, että liikunnalle ei jää aikaa. Liitu-tutkimuksen mukaan vain 5 prosenttia suomalaisista lapsista ja nuorista täyttää nykyisin ruutuajan suosituksen, joka on vähemmän kuin kaksi tuntia ruutuaikaa päivässä (Kokko 2015).

Myös runsaasti kännykkää käyttävien opiskelijoiden kunto on heikompi. Yhdysvaltalaistutkimuksessa verrattiin kännykkää runsaasti käyttävien noin 20-vuotiaiden opiskelijoiden kuntoa kännykkää vain vähän vuorokaudessa käyttävien kuntoon. Tuloksena havaittiin, että kännykkää runsaasti käyttävien opiskelijoiden aerobinen kunto on heikompi kuin sitä vain vähän käyttävien (Lepp 2013).

Tutkijat selvittivät lisäksi haastattelukysymyksin sitä, miksi kännykkää runsaasti käyttävien liikunta väheni. Kävi ilmi, että kännykkää käyttäneillä oli tapana ohittaa tilaisuuksia liikuntaan ja viettää sen sijaan aikaa esimerkiksi Facebookissa tai Twitterissä.

Johtopäätöksissään tutkijat totesivat, että kännyköiden käyttö voi vähentää liikuntaa ja heikentää aerobista kuntoa.

4. Päänsärkyä pitkistä kännykkäpuheluista

Korealaisessa tutkimuksessa selvitettiin kännyköiden käytön yhteyttä huonoon terveyteen. Tutkimuksessa havaittiin, että kännykän käyttö on päänsäryn riskitekijä. Erityisesti pitkät kännykkäpuhelut yhdistyivät päänsäryn riskiin. Tutkimuksessa arvioitiin myös, että päänsärkyä aiheuttava vaikutus voi olla krooninen (Cho 2016).

Viime aikoina on myös havaittu, että pikkulasten migreenit ovat yleistyneet huomattavasti. Syynä voi olla huomattavasti lisääntynyt langattoman teknologian radiotaajuinen säteily.

5. Kännykän käyttö lisää tinnituksen riskiä

Tinnitus on korvien soimista tai huminaa, jolle ei yleensä löydy elimellistä syytä. Vuonna 2010 julkaistussa tapaus-kontrollitutkimuksessa havaittiin, että yli 4 vuotta jatkunut kännykän käyttö lähes kaksinkertaisti tinnituksen riskin verrattuna kännykkää käyttämättömiin (Hutter 2010).

Myöhemmän katsausartikkelin johtopäätösten mukaan kännyköiden käytössä kannattaa olla varovainen, jotta voidaan ehkäistä kuulovaurioita sekä tinnituksen alkamista tai pahenemista (Medeiros 2016).

6. Älypuhelinten käyttö aiheuttaa voimakasta riippuvuutta

Unkarilaisen yliopiston tekemässä tutkimuksessa selvitettiin, miten 18–26-vuotiaat nuoret aikuiset reagoivat, kun he joutuvat eroon älypuhelimistaan. Tutkittavien puhelimet vietiin lukittuun kaappiin, ja tutkijat seurasivat, miten tutkittavat siihen reagoivat.

Tutkijat havaitsivat, että puhelimesta eroon joutuminen aiheutti nuorille aikuisille traumaperäisen stressin oireita, kuten nopeutunutta sydämen sykettä, nykimistä ja raapimista. Samanlaisia oireita esiintyy esimerkiksi pikkulapsilla, kun heidän erotetaan vanhemmistaan. Tutkittavat, jotka oli erotettu puhelimistaan, yrittivät korjata tilaa lähestymällä kaappia, johon puhelimet oli lukittu (Konok 2017).

Olisi tervettä, että kiintymyssuhteita muodostuu esimerkiksi lapsen ja vanhemman välille tai puolisoiden välille. Sen sijaan on epätervettä, että voimakasta riippuvuutta muodostuu ihmisen ja teknisen laitteen välille.

7. Kännyköiden käyttö haittaa koululaisten unta

Kännykät haittaavat lasten ja teinien unta 20 tutkimukseen perustuvan koostetutkimuksen mukaan. Jama Pediatric -tiedelehdessä julkaistun koosteen mukaan langattomien laitteiden käyttö vuoteessaoloaikana yhdistyi voimakkaasti riittämättömään unen määrään, huonoon unen laatuun sekä voimakkaaseen päiväaikaiseen väsymykseen (Carter 2016).

Huomionarvoista tutkimustuloksissa on se, että pelkkä tekninen mahdollisuus langattoman teknologian käyttöön yöllä, siis ilman laitteiden käyttöä tuohon aikaan, yhdistyi riittämättömään unen määrään, heikkoon unen laatuun ja voimakkaaseen päiväaikaiseen väsymykseen.

Viimeiset havainnot voivat johtua esimerkiksi siitä, että päällä olevat langattomat verkot heikentävät yöunta radiotaajuisen säteilyn vuoksi. Toinen mahdollisuus on se, että laitteiden päiväaikainen käyttö voi haitata unta myöhemmin yöllä.

8. Langattomien laitteiden käyttö heikentää sperman laatua

Meta-analyysit eli monien tutkimusten koostetutkimukset ovat tieteellisen näytön hierarkiassa korkealla. Merkittävää on, että on olemassa jo koostetutkimustasoista näyttöä siitä, että matkapuhelinten säteily heikentää sperman laatua.

Vuonna 2014 julkaistiin meta-analyysi, jossa selvitettiin kännykkäsäteilyn vaikutusta siittiöiden liikkuvuuteen ja elinvoimaan sekä siittiöiden määrään siemennesteessä. Yhdeksään aiempaan tutkimukseen perustuvan koostetutkimuksen mukaan matkapuhelinten säteily heikentää sperman liikkuvuutta 8 prosentilla ja elävyyttä 9 prosentilla (Adams 2014). Tutkimuksessa oli lisäksi viitteitä siitä, että matkapuhelinten säteily vähentää siittiöiden määrää siemennesteessä. Tältä osin tulokset olivat kuitenkin vähemmän selviä.

Koostetutkimuksessa arvioitiin, että haitallinen vaikutus spermaan ei enimmäkseen johdu lämpövaikutuksesta. Kännyköiden säteilyn arvioitiin vaikuttavan spermaan haitallisesti pääasiassa sillä mekanismilla, että se lisää oksidatiivista stressiä ja edelleen DNA-vaurioita.

Kännyköiden säteilyn on arvioitu olevan haitallista jo ennen tämän meta-analyysin julkaisua. Stanton Glantz on kalifornialaisen yliopiston (UCSF) lääketieteellisen tiedekunnan professori. Vuonna 2012 julkaistussa, jatko-opiskelijoille tarkoitetussa Primer of Biostatistics -kirjassa hän toteaa:

”Ottaen huomioon kaiken sen informaation, jota olemme käsitelleet matkapuhelimiin ja spermaan liittyen, voimme luottavaisesti todeta, että matkapuhelimet vaikuttavat haitallisesti spermaan.” (Glantz 2012).

Kännyköiden lisäksi myös WiFi-yhteydellä varustetun kannettavan tietokoneen on havaittu olevan haitallista miehen hedelmällisyydelle. WiFi-yhteydellä varustetun kannettavan tietokoneen on havaittu vähentävän siittiöiden liikkuvuutta ja aiheuttavan katkeilua niiden DNA:ssa (Avendaño 2010).

Kännyköiden käyttö on yhdistetty myös erektiohäiriöihin. Eräässä pienessä tutkimuksessa verrattiin 20 erektiohäiriöistä valittavaa miestä 10 mieheen, joilla ei ollut erektio-ongelmia.

Tutkimuksessa havaittiin, että ryhmien välillä ei ollut eroa iässä, painossa, pituudessa eikä testosteronitasoissa. Sen sijaan erektiohäiriötä valittaneiden miesten havaittiin pitävän kännykkää pidempään päällä kuin miesten, joilla ei ollut erektiohäiriötä (Al-Ali 2013).

9. Älypuhelinten käyttöä epäillään kilpirauhassyöpien yleistymisen syyksi

Kilpirauhassyövät ovat yleistyneet maailmanlaajuisesti, ja Etelä-Koreassa ne ovat nykyisin yleisin syöpä. Kilpirauhassyöpien on havaittu yleistyneen myös Pohjoismaissa (Carlberg 2016).

Kilpirauhassyöpien lisääntymisen syyksi epäillään parantunutta diagnostiikkaa mutta myös tietokonetomografioiden yleistymistä ja älypuhelinten käyttöä. Toisin kuin vanhemman sukupolven kännyköissä, älypuhelimissa on antenneja myös puhelimen alaosassa. Siten kaulan alueelle ja kilpirauhaseen kohdistuu paljon radiotaajuista säteilyä, varsinkin jos puhelimella puhutaan paljon ilman handsfreetä.

Tähän mennessä ainakin 11 tieteellisessä artikkelissa on arvioitu kännykkäsäteilyn vaikutusta kilpirauhasen toimintaan. Esimerkiksi israelilaistutkimuksessa on havaittu, että radiotaajuinen säteily kiihdyttää ihmisen kilpirauhassolujen jakautumista.

Tutkimusnäyttöä kännykkäsäteilyn ja kilpirauhasen toiminnan yhteydestä on selostanut tohtori Joel M. Moskowitz tiedebloginsa kirjoituksessa (Moskowitz 2016).

10. Kännyköiden radiotaajuinen säteily aiheuttaa aivokasvaimia

Uudessa systemaattisessa katsauksessa on havaittu, että pitkäaikainen kännykänkäyttö lisää aivokasvainten riskiä. Kaiken kaikkiaan katsauksessa havaittiin, että pitkäaikainen tai runsas kännykän käyttö yhdistyy 33 prosenttia suurempaan aivokasvainten riskiin. Pitkäaikainen käyttö määriteltiin katsauksessa vähintään 10 vuotta kestäneeksi käytöksi.

Kun tutkijat tarkastelivat erikseen menetelmiltään laadukkaimpia tutkimuksia, he havaitsivat, että näissä tutkimuksissa kännyköiden käyttö yhdistyi voimakkaammin riskiin kuin menetelmiltään heikompilaatuisissa tutkimuksissa. Laadukkaimmissa tutkimuksissa aivokasvainriski kasvoi pienimmillään 1,2-kertaisesti ja suurimmillaan 2,6-kertaisesti verrattuna kännykkää käyttämättömiin (Prasad 2017).

Todellisuudessa riski voi olla vieläkin suurempi, sillä useimmiten tutkimuksissa on tutkittu vain kännykänkäyttöä aikuisilla mutta nykyisinhän kännykän käyttö aloitetaan hyvin varhain, Suomessa yleensä jo alle kouluikäisenä. Tiedelehden artikkelissa todetaan:

”Ruotsissa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että langattomien puhelinten tai matkapuhelinten käytön alle 20 vuoden iässä aloittaneilla on suurempi kuin nelinkertainen ipsilateraalisen gliooman riski.” (Davis 2013)

Interphone-tutkimuksen tarkemmat analyysit osoittavat lisäksi kasvainten on havaittu muodostuvan todennäköisemmin lähelle sitä aivojen aluetta, jonka lähellä kännykkää on käytetty. Se vahvistaa tieteellistä näyttöä siitä, että kännykät todellakin ovat kasvainten syytekijä (Grell 2016).

Tieteellistä näyttöä, että kännykät aiheuttavat syöpää, vahvistavat myös kalliin ja laajan yhdysvaltalaisen NTP-tutkimuksen tulokset. Tässä laadukkaaksi arvioidussa suurtutkimuksessa havaittiin, että kännyköiden radiotaajuinen säteily aiheutti kasvaimia tai niiden esiasteita joka kahdennelletoista koirasrotista (Wyde 2016).

Monet merkittävät instanssit, kuten Euroopan ympäristökeskus EEA ja Yhdysvaltain lastenlääkärien järjestö, suosittelevat varovaisuusperiaatteen soveltamista kännykänkäytön haittavaikutusten vähentämiseksi. Käytännössä se voi tarkoittaa esim. kännykän käytön vähentämistä ja handsfreen käyttöä silloin, kun kännykällä puhutaan, sekä langattomien verkkojen korvaamista langallisilla Internet-yhteyksillä kouluissa ja kodeissa.

Tarvitaan toimenpiteitä älylaitteiden käytön vähentämiseksi

Älylaitteiden runsas käyttö heikentää siis terveyttä monella osa-alueella. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että älypuhelinten ja tablettien ympärillä pyörivästä elämästä on tullut kansanterveydellinen ongelma. Siihen pitäisi siksi myös suhtautua sellaisena.

Maailman Terveysjärjestö WHO onkin jo ilmaissut huolensa asiasta (Pasha-Robinson 2017). Meillä Suomessa sen sijaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Säteilyturvakeskus tai Sosiaali- ja terveysministeriö eivät toistaiseksi ole tehneet mitään älylaitteiden liikakäytön vähentämiseksi. Näiden instanssien toimettomuuden taustalla saattaa olla korruptiota tai se voi olla vain mobiiliteollisuuden voimakkaan lobbauksen seurausta.

Asiassa olisi viimein järkevää tarttua ripeästi toimeen. Älylaitteiden runsaaseen käyttöön tulisi alkaa suhtautua tupakan kaltaisena riskitekijänä. Laitteiden terveydelle haitallista liikakäyttöä, joka on hyvin yleistä etenkin nuorissa ikäluokissa, tulisi vähentää konkreettisilla toimenpiteillä.

Lähteitä päivitetty 12.3.2018.

Viitteet:

Adams JA, et al. Effect of mobile telephones on sperm quality: a systematic review and meta-analysis. Environ Int. 2014 Sep;70:106-12.

Ahlfors K. Kännyköiden ja tablettien käyttö lisännyt lasten näköongelmia – silmälihakset jumissa, ei näe lähelle eikä kauas. MTV Uutiset. 2.2.2017.

Al-Ali BM, et al. Cell phone usage and erectile function. Cent European J Urol. 2013;66(1):75-7.

Avendaño C, et al. Use of laptop computers connected to internet through Wi-Fi decreases human sperm motility and increases sperm DNA fragmentation. Fertil Steril. 2012 Jan;97(1):39-45.e2.

Carlberg M, et al. Increasing incidence of thyroid cancer in the Nordic countries with main focus on Swedish data. BMC Cancer. 2016 Jul 7;16:426.

Carter B, et al. Association Between Portable Screen-Based Media Device Access or Use and Sleep Outcomes: A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA Pediatr. 2016 Dec 1;170(12):1202-1208.

Cho YM, et al. A follow-up study of the association between mobile phone use and symptoms of ill health. Environ Health Toxicol. 2016 Dec 29.

Davis DL, et al. Swedish review strengthens grounds for concluding that radiation from cellular and cordless phones is a probable human carcinogen. Pathophysiology. 2013 Apr;20(2):123-9.

Dolgin E. The myopia boom. Nature. 2015 Mar 19;519(7543):276-8.

Glantz SA. Primer of biostatistics. 7th ed. San Francisco: The McGrawHill Companies; 2011. p. 247.

Grell K, et al. The Intracranial Distribution of Gliomas in Relation to Exposure From Mobile Phones: Analyses From the INTERPHONE Study. Am J Epidemiol. 2016 Dec 1;184(11):818-828.

Gustafsson E, et al. Texting on mobile phones and musculoskeletal disorders in young adults: A five-year cohort study. Appl Ergon. 2017 Jan;58:208-14.

Hutter HP, et al. Tinnitus and mobile phone use. Occup Environ Med. 2010 Dec;67(12):804-8.

Jansson K. Ota lapselta puhelin pois yöksi – Professori: Meillä on valtavasti kroonisesta univajeesta kärsiviä nuoria. Yle Uutiset. 12.3.2018.

Jung SI, et al. The effect of smartphone usage time on posture and respiratory function. J Phys Ther Sci. 2016 Jan;28(1):186-9.

Kim J, et al. Association between Exposure to Smartphones and Ocular Health in Adolescents. Ophthalmic Epidemiol. 2016 Aug;23(4):269-76.

Kokko S, Hämylä R (toim.). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2.

Konok V, et al. Mobile attachment: Separation from the mobile phone induces physiological and behavioural stress and attentional bias to separation-related stimuli. Computers in Human Behavior 71 (2017) 228e239.

Kylmänen E. Osa lapsista ei pääse enää kyykkyyn eikä pysty istumaan selkä suorassa – tutkimus piirtää karun kuvan koululaisista. Helsingin Sanomat. 15.12.2016.

Lepp A, et al. The relationship between cell phone use, physical and sedentary activity, and cardiorespiratory fitness in a sample of U.S. college students. Int J Behav Nutr Phys Act. 2013 Jun 21;10:79.

Medeiros LN, Sanchez TG. Tinnitus and cell phones: the role of electromagnetic radiofrequency radiation. Braz J Otorhinolaryngol. 2016 Jan-Feb;82(1):97-104.

Moskowitz JM. Long-term cell phone use increases brain tumor risk. Electromagnetic Radiation Safety blog. Feb. 20, 2017.

Moskowitz, JM. Thyroid Cancer & Mobile Phone Use. Electromagnetic Radiation Safety blog. Dec. 20, 2016.

Pasha-Robinson L. Dramatic rise in screen time putting children’s health at risk, WHO warns. Independent. 16 May 2017.

Prasad M, et al. Mobile phone use and risk of brain tumours: a systematic review of association between study quality, source of funding, and research outcomes. Neurol Sci. 2017 May;38(5):797-810.

Rosen LD, et al. Media and technology use predicts ill-being among children, preteens and teenagers independent of the negative health impacts of exercise and eating habits. Comput Human Behav. 2014 Jun;35:364-375.

Savela S. Keski-ikäisten vaivat iskevät jo lapsena – entinen emännänkyhmy on nyt someniska. Yle Uutiset 13.3.2017.

Smartphone addiction creates imbalance in brain. EurekAlert 30.11.2017.

Wyde M, et al. Report of Partial findings from the National Toxicology Program Carcinogenesis Studies of Cell Phone Radiofrequency Radiation in Hsd: Sprague Dawley® SD rats (Whole Body Exposure). bioRxiv. 2016 Jun 23.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , | 2 kommenttia

Vakuuttava katsausartikkeli langattoman teknologian säteilyn haitoista

umwelt-medizinSaksalaisessa ympäristölääketieteellisessä lehdessä Umwelt-Medizin-Gesellschaftissa on julkaistu todella vakuuttava artikkeli langattoman teknologian haitoista. Artikkeli on englanninkieliseltä nimeltään Wireless communication technologies: New study findings confirm risks of nonionizing radiation. Nyt se on luettavissa englanninkielisenä käännöksenä tässä.

Suomalaiset skeptisesti asennoituneet fyysikot ovat monesti julkisuudessakin väittäneet, että langattomien laitteiden ionisoimaton säteily on energialtaan niin heikkoa, että se ei voi aiheuttaa terveyshaittoja. Tässä saksalaisessa katsauksessa kumotaan jälleen kerran tämä vanhentunut ja dogmaattinen väärinkäsitys.

Viite:

Hensinger P, Wilke I. Wireless communication technologies: New study findings confirm risks of nonionizing radiation. Umwelt-Medizin-Gesellschaft. 29.3.2016.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Yli 200 tutkimusta osoittaa, että langattomien laitteiden säteily voi aiheuttaa haittoja

perhe.png

Yli 200 tutkimusta ja 6 tutkimuskatsausta osoittaa, että langattomien laitteiden radiotaajuinen säteily voi aiheuttaa haittoja, vaikka säteily ei lämmittäisi kudoksia.

Radiotaajuista säteilyä levittävät esimerkiksi älypuhelimet, tablettitietokoneet, langaton nettiyhteys eli WiFi, matkapuhelintukiasemat, itkuhälyttimet, etäluettavat sähkömittarit sekä esineiden Internet (IoT).

Lähde:

References of over 200 scientific studies and six (6) reviews reporting potential harm at non-thermal (not heating) levels of radiofrequency/microwave radiation that are below Safety Code 6 (2015). Canadians for Safe Technology (C4ST). March 5th, 2017.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kouluun on asennettu WiFi-kytkimet

Fiskarsin ruukissa sijaitsevan Fiskarin koulun jokaiseen luokkaan on asennettu joulukuussa kytkimet, joilla luokan katossa olevan WiFi-säteilijän saa päälle tai pois päältä. Aiemmin säteilijät olivat jatkuvasti toiminnassa eli tilanne oli sama kuin muissa Raaseporin kouluissa. Nyt mikroaaltosäteilyä lähettävä tukiasema on normaalisti pois päältä. Opettajat laittavat tukiaseman päälle vain silloin, kun käytetään tablettitietokoneita ja tarvitaan verkkoyhteyttä. Kytkimessä oleva ajastin huolehtii siitä, ettei tukiasema jää vahingossa säteilemään pitkäksi aikaa.

Opettajat ovat olleet tyytyväisiä kytkimiin. Niiden asentaminen on tuntunut järkevältä, koska varsinkin alemmilla luokilla käytetään tabletteja vain harvoin.

Kytkimet asennettiin oppilaiden vanhempien aloitteesta. Työn suoritti sähköalan ammattilainen. Asennuksen rahoitti kokonaisuudessaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton Fiskarin paikallisyhdistys. Raaseporin kaupunki ei siihen osallistunut, mutta antoi kuitenkin luvan kytkinten asentamiseen.

Kytkinhankkeen taustalla on vanhempien pitkään jatkunut tyytymättömyys kaupungin aikomukseen siirtyä käyttämään tabletteja ja langatonta verkkoa kouluopetuksessa. Heidän kriittistä suhtautumistaan puoltavat Euroopan neuvoston suositukset ja WiFi-säteilyn terveysriskit. Lisäksi kriittisyys on liittynyt pedagogiaan, tablettien rajoituksiin tietokoneina ja haluun pitää lasten ruutuaika kohtuullisena.

Viime keväänä kerättiin nimiä kansalaisadressiin, jossa vaadittiin langattomaan tablettikouluun siirtymisen lykkäämistä Fiskarsissa. Sen allekirjoitti 90 vanhempaa, joiden lapset käyvät Fiskarin koulua tai alkavat käydä sitä lähitulevaisuudessa. Allekirjoitusten määrä on merkittävä, kun sitä vertaa koulun oppilasmäärään, joka on vain 60.

Opettajat ja vanhemmat halusivat kytkimet WiFi-säteilijöihin jo silloin, kun ne vuoden 2014 lopulla asennettiin luokkien kattoihin. Kun kytkimiä seuraavana vuonna vaadittiin kaupungilta, opetusviranomaiset väittivät, että kytkinten asentaminen on teknisesti mahdotonta. Tätä oli vaikea uskoa, koska Ranskassa kytkimet on asennettu kaikkiin langatonta verkkoa käyttäviin kouluihin Ranskan lain edellyttäessä sitä.

Kommentti

Fiskarin koulun WiFi-kytkimet ovat selvä parannus aiempaan tilanteeseen. Muissakin Suomen kouluissa olisi järkevää seurata Fiskarin koulun esimerkkiä.

WiFi-kytkimet eivät silti ole ihanteellinen ratkaisu asiaan, koska lasten ja opettajien säteilyaltistuksen vähentämiseksi olisi suositeltavinta suosia langallisia, Ethernet- tai USB-kaapeleihin sekä valokuituun perustuvia Internet-yhteyksiä. Kaapeloituja yhteyksiä tulisi pitää päämääränä.

Olen aiemmin mm. tässä kirjoituksessa kertonut WiFi-säteilyn haitoista ja riskeistä. Tälle ulkomaiselle sivulle puolestaan on kerätty WiFin tai sen taajuisen mikroaaltosäteilyn haitoista kertovia tutkimuksia.

Mainittakoon, että aivan hiljattain Marylandin osavaltion neuvoa-antava elin on suositellut kaapeloituja yhteyksiä kaikkiin kouluihin ja WiFi-säteilyn rajoittamista. Suosituksesta kerrotaan tässä artikkelissa.

Viite:

Fiskarin koulu kan knäppa av och på sitt trådlösa internet. Yle Nyheter. 1.3.2017.

Kategoria(t): WiFi | Avainsanat: , , , | Kommentoi