Kännyköiden säteily on haitallista miehen hedelmällisyydelle

Sähkömagneettisen säteilyn vaikutukset ovat vielä monelta osin kiistanalaisia. Tieteellisen näytön valossa yksi asia on kuitenkin varma: kännyköiden mikroaaltosäteily on haitallista kivesten kudokselle ja heikentää sperman laatua.

Meta-analyysit eli monien tutkimusten koostetutkimukset ovat tieteellisen näytön hierarkiassa korkealla. Huomionarvoista on, että on olemassa jo koostetutkimustasoista näyttöä siitä, että matkapuhelinten säteily heikentää sperman laatua.

Spermaa

Kännykkäsäteily heikentää sperman laatua.

Vuonna 2014 julkaistiin meta-analyysi, jossa selvitettiin kännykkäsäteilyn vaikutusta siittiöiden liikkuvuuteen ja elinvoimaan sekä siittiöiden määrään siemennesteessä. Yhdeksään aiempaan tutkimukseen perustuvan koostetutkimuksen mukaan matkapuhelinten säteily heikentää sperman liikkuvuutta 8 prosentilla ja elävyyttä 9 prosentilla (Adams 2014). Tutkimuksessa oli lisäksi viitteitä siitä, että matkapuhelinten säteily vähentää siittiöiden määrää siemennesteessä. Tältä osin tulokset olivat kuitenkin vähemmän selviä.

Koostetutkimuksessa arvioitiin, että haitallinen vaikutus spermaan ei enimmäkseen johdu lämpövaikutuksesta. Kännyköiden säteilyn arvioitiin vaikuttavan spermaan haitallisesti pääasiassa sillä mekanismilla, että se lisää oksidatiivista stressiä ja edelleen DNA-vaurioita.

Kuvassa on kuvattu erilaisia solutason mekanismeja, joiden välityksellä kännykän mikroaaltosäteilyn haitat välittyvät. Kännyköiden säteily mm. aiheuttaa kalsiumin vuotoa ulos soluista ja lisää oksidatiivista stressiä. Lähde: Center for Reproductive Medicine, Cleveland Clinic, USA.

Kuvassa on kuvattu erilaisia solutason mekanismeja, joiden välityksellä kännykän mikroaaltosäteilyn haitat välittyvät. Kännyköiden säteily mm. aiheuttaa kalsiumin vuotoa ulos soluista ja lisää oksidatiivista stressiä. Lähde: Center for Reproductive Medicine, Cleveland Clinic, USA.

Asiantuntijat: kännyköiden säteily haitallista spermalle

Kännyköiden säteilyn on arvioitu olevan haitallista jo ennen tämän meta-analyysin julkaisua. Stanton Glantz on kalifornialaisen yliopiston (UCSF) lääketieteellisen tiedekunnan professori. Vuonna 2012 julkaistussa, jatko-opiskelijoille tarkoitetussa Primer of Biostatistics -kirjassa hän toteaa:

”Ottaen huomioon kaiken sen informaation, jota olemme käsitelleet matkapuhelimiin ja spermaan liittyen, voimme luottavaisesti todeta, että matkapuhelimet vaikuttavat haitallisesti spermaan.” (Glantz 2012).

Arvostettu epidemiologi, tohtori Devra Davis on puolestaan sanonut marraskuussa 2015 Melbournen yliopistossa pitämässään luennossa:

”Meillä on paljon epävarmuutta tällä alueella, mutta ei spermaa koskien. Siltä osin näyttö alkaa olla aika vahvaa ja on alkanut tulla niin selväksi, että Intian hallitus on antanut varoituksia tästä. Sen seurauksena klinikat, joilla työskennellään hedelmällisyysongelmien kanssa, rutiininomaisesti neuvovat nuoria miehiä ottamaan puhelimet pois taskuistaan tunnustaen, että tämä on piilevä riski terveelle lisääntymiselle.” (Davis 2015)

Kännyköiden lisäksi myös WiFi-yhteydellä varustetun kannettavan tietokoneen on havaittu olevan haitallista miehen hedelmällisyydelle. WiFi-yhteydellä varustetun kannettavan tietokoneen on havaittu vähentävän siittiöiden liikkuvuutta ja aiheuttavan katkeilua niiden DNA:ssa (Avendaño 2010).

Kännyköiden säteily on haitallista kiveskudokselle

Kännyköiden säteilyn haitallisuus miesten hedelmällisyydelle ei rajoitu pelkästään spermaan vaan kännykät ovat myös muilla tavoin haitallisia kiveskudokselle, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

Poikkileikkauskuvassa on kuvattu kännyköiden radiotaajuisen säteilyn vaikutuksia kivesten kudokseen. Klikkaa suuremmaksi tarkastellaksesi lähemmin. Lähde: Center for Reproductive Medicine, Cleveland Clinic, USA.

Poikkileikkauskuvassa on kuvattu kännyköiden radiotaajuisen säteilyn vaikutuksia kivesten kudokseen. Lähde: Center for Reproductive Medicine, Cleveland Clinic, USA.

Mahdollisesti haitallista myös naisten hedelmällisyydelle

Kännyköiden säteilyn vaikutuksesta spermaan on saatu kohtalaisen hyvää näyttöä siksi, että spermaa ja siittiöitä on helppo tutkia. Kännyköiden säteily on kuitenkin mahdollisesti haitallista myös naisten hedelmällisyydelle. On esimerkiksi havaittu, että kännyköiden säteily on vähentänyt munarakkuloiden määrää rotilla (Gul 2009).

Haitallisuus spermalle implikoi biologista haitallisuutta

Kännykän säteilyllä on vaikutuksia kehon eri osiin ja järjestelmiin. Lähde: Center for Reproductive Medicine, Cleveland Clinic, USA.

Kännykän säteilyllä on vaikutuksia kehon eri osiin ja järjestelmiin. Lähde: Center for Reproductive Medicine, Cleveland Clinic, USA.

Spermaa, siittiöitä ja kiveskudosta tutkittaessa on havaittu vaikutuksia, jotka eivät ole spesifejä vain näille solu- ja kudostyypeille. Esimerkiksi oksidatiivinen stressi ja kalsiumin vuoto soluista on haitallista myös muualla kehossa. Sitä, että kännyköiden säteily on haitallista miehen hedelmällisyydelle, tulisikin pitää biologisena indikaattorina sen yleisestä haitallisuudesta.

Ratkaisut

Pidän periaatteellisena virheenä sitä, että matkapuhelimet ja muu langaton teknologia otettiin käyttöön varmistamatta ensin sen turvallisuutta eläville olennoille. Kun nyt kuitenkin olemme tilanteessa, jossa tätä haitallista teknologiaa käytetään, on hyvä pohtia keinoja, joilla voi vähentää terveysriskejä ja -haittoja.

Yksi mahdollisuus olisi toimia kuten itse teen: en käytä kännykkää, tablettia tai WLAN-reititintä vaan kommunikoin muilla tavoin. Järjestelyni ansiosta altistun ainoastaan passiiviselle säteilylle eli muiden ihmisten langattomille laitteille sekä tukiasemien ja reitittimien säteilylle. Pidän kuitenkin tätä passiivistakin altistusta huomattavana ja liiallisena.

Asiakkaita varten järjestettyj Ethernet-portti Amsterdamin julkisessa kirjastossa.

Ethernet-portti asiakkaita varten Amsterdamin julkisessa kirjastossa.

Lapset ovat erityisen herkkiä säteilyn vaikutuksille. Olisikin tärkeintä suojata heitä sähkömagneettiselta säteilyltä. Varsinkaan kouluissa ei tulisi käyttää langatonta teknologiaa vaan sen sijaan voidaan käyttää muita oppimismenetelmiä sekä kaapeloituja tietoliikenneyhteyksiä (valokaapeli, Ethernet-kaapeli), jotka tarjoavat sitä paitsi langatonta teknologiaa nopeammat ja luotettavammat tietoliikenneyhteydet.

Silloin kun kännyköitä kuitenkin käytetään, on hyvä käyttää puhuessa handsfree-laitetta. Tällöin kännykän ei pitäisi olla taskussa eikä mielellään myöskään kädessä vaan mieluummin esimerkiksi vierellä sohvalla, jolloin kehon ja säteilylähteen välillä on välimatkaa.

Viitteet:

Adams JA, et al. Effect of mobile telephones on sperm quality: a systematic review and meta-analysis. Environ Int. 2014 Sep;70:106-12.

Avendaño C, et al. Use of laptop computers connected to internet through Wi-Fi decreases human sperm motility and increases sperm DNA fragmentation. Fertil Steril. 2012 Jan;97(1):39-45.e2.

Davis D. ”The truth about mobile phone and wireless radiation: what we know, what we need to find out, and what you can do now.” Lecture at Melbourne University on Nov. 30, 2015. Katsottavissa tällä sivulla.

Glantz SA. Primer of biostatistics. 7th ed. San Francisco: The McGrawHill Companies; 2011. p. 247.

Gorpinchenko I, et al. The influence of direct mobile phone radiation on sperm quality. Cent European J Urol. 2014;67(1):65-71.

Gul A, et al. The effects of microwave emitted by cellular phones on ovarian follicles in rats. Arch Gynecol Obstet. 2009

Hamada AJ, et al. Cell Phones and their Impact on Male Fertility: Fact or Fiction. Open Reprod Sci J. 2011 Jan;3:125-137.

Liu K, et al. Association between mobile phone use and semen quality: a systemic review and meta-analysis. Andrology. 2014 Jul;2(4):491-501.

Makker K, et al. Cell phones: modern man’s nemesis? Reprod Biomed Online.Reprod Biomed Online. 2009 Jan;18(1):148-57.

Zalata A, et al. In vitro effect of cell phone radiation on motility, DNA fragmentation and clusterin gene expression in human sperm. Int J Fertil Steril. 2015 Apr-Jun;9(1):129-36.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Sähköherkkyys ja mikroaaltoteknologiat (vieraskirjoitus)

Tämän kirjoituksen on laatinut tietokirjailija Erja Tamminen. Hän on mm. toimittanut kirjan Langaton teknologia ja terveys, ja hän on myös sähköherkkien potilasjärjestön Sähköherkät ry:n puheenjohtaja.

Säteilyä asuinalueella

Asuinalueiden voimakas tukiasemasäteily häiritsee sähköherkkiä ja on väestötutkimuksissa yhdistetty neurologisiin oireisiin, kuten unettomuuteen ja stressiin.

Ranskalainen lääkäri Dominique Belpomme on sähköherkkyyden asiantuntija. Hän hoitaa ECERI-klinikallaan (European Cancer and Environment Research Institute) sähköherkkiä ja muita ympäristösairaita. Belpomme on laajentanut ympäristösairauden käsitettä myös syöpäpotilaisiin sekä Alzheimerin taudista ja autismista kärsiviin. Belpomme korostaa, että sairauksien taustalta löytyy yhä useammin altistava elinympäristö.

Belpomme on klinikallaan tutkinut yli tuhatta sähköherkkää. Heiltä on löytynyt jopa 2-10-kertaisia veren histamiinipitoisuuksia normaaliarvoihin nähden. Lisäksi on viitteitä veriaivoesteen läpäisevyyden lisääntymisestä, melatoniinitasojen madaltumisesta, aivoverenkierron häiriöitä sekä poikkeavuutta stressiproteiini- ja myeliinitasoja osoittavissa parametreissa. Belpomme korostaa, että kyse on objektiivisista löydöksistä.

Sähköherkkyys yleistyy nopeasti ja syyksi ilmiöön Belpomme näkee sähkömagneettisten kenttien, erityisesti langattomien verkkojen, laajenemisen: ”Langattoman teknologian vaikutus terveyteen kiistetään puhtaasti taloudellisista syistä. Verkkoja myös laajennetaan puhtaasti taloudellisista syistä, vaikka suuri osa tiedemiehistä katsoo teknologiaan liittyvän riskejä.” Myös vallan kabineteissa nähdään riskit.

Bernardo Hernández Batallerin lausunto

Syksyllä 2014 Brysselissä järjestettiin Euroopan Unionissa kuulemistilaisuus, jonka seurauksena erityisjaosto nimeltään ”Liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” antoi sähköherkkyydestä lausunnon Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle käsiteltäväksi tammikuussa 2015.

Otteita Bernardo Hernández Batallerin lausunnosta:

  • Sähköherkkyys on yleistynyt ja johtuu teknologian kasvusta. Sähköherkkien elinpiiri on kaventunut, teknologiaa on kaikkialla – kodeissa, työpaikoilla, kirjastoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Se, että sähköherkät eivät voi oleskella vapaasti kaikkialla, on ristiriidassa EU:n peruskirjaan kirjattujen oikeuksien kanssa.
  • Myös säteilyvapaita vyöhykkeitä tarvitaan. Mikroaaltoteknologialla toimivat matkapuhelinmastot ja langaton WiFi (Wlan) aiheuttavat julkisissa tiloissa sähköherkille oireita: sydämen rytmihäiriöitä, iho-oireita, päänsärkyä, huimausta, unettomuutta ja neurologisia oireita.
  • Päättävien elinten jäsenillä voi olla eturistiriitoja, joten heidän riippumattomuutensa on varmistettava.
  • Sähköherkkyyden ratkaiseminen edellyttää monitasoisia toimenpiteitä. Perusoikeuksien tasolla vallitsee ristiriitaa koskien ruumiillista koskemattomuutta, terveydentilaa ja toisaalta tiedonvälityksen vapautta.
  • Euroopan Unionin on tunnustettava se tosiasia, että sähköherkkyys aiheutuu ympäristön sähkömagneettisista kentistä. Itävallan lääkäriliiton suosituksessa vuodelta 2012 kehotetaan rajoittamaan ympäristön sähkömagneettista altistusta.
  • Lainsäädäntöä on muutettava, ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn biologiset vaikutukset on hyväksyttävä. Ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn raja-arvot ovat vanhentuneet ja niitä on uudistettava.
  • Työperäisen altistuksen lainsäädännön aukot on tutkittava, jotta kukaan ei altistu turhaan esimerkiksi toimistoympäristössä langattomille laitejärjestelmille. Useimmat sähköherkkyystapaukset ovat työperäisiä. Työntekijöitä on suojeltava pitkän aikavälin riskeiltä, koska lopullista näyttöä vaikutuksista ei ole.
  • On perustettava tietokanta, jossa informoitaisiin sähkömagneettisista kentistä, tukiasemien lähetystehoista ja niiden tuottaman mikroaaltosäteilyn terveysriskeistä.
  • Alle 14-vuotiaisiin kohdistuvaa matkapuhelinten mainontaa olisi rajoitettava, kuten myös langattoman laajakaistan (Wi-Fi) käyttöä opetustiloissa.
  • Matkapuhelimen käyttö oppituntien aikana pitäisi kieltää.
  • Langattomien laitteiden oletustilaksi olisi määrättävä ”pois päältä”.

Tuleeko Bernardo Hernández Batallerin kannanotto sähköherkkien kannalta liian myöhään? Parhaillaan olemme todistamassa ympäristömuutosta, joka mittasuhteiltaan on laajin lyhyessä ajassa koskaan aiemmin maapallolla tapahtunut. Mikroaallot ovat kaupallistuneet ja mikroaalloilla toimivista kännyköistä on tullut maailman vaikutusvaltaisin bisnes. Näin on käynyt, vaikka haitallisista vaikutuksista on tiedetty jo kauan.

Mikroaaltoteknologiat ja mikroaaltosyndrooma

Palataan ajassa taaksepäin. Mikroaaltosyndrooma tai sähköherkkyys, miten vain haluatte sitä kutsua, on tunnettu jo vuosikymmeniä. Amerikkalainen, merivoimien tutkijana 1970-luvulla vaikuttanut Zorach L. Glaser, lukeutuu mikroaaltoteknologian vaikutusten pioneeritutkijoihin.

Glaser rikastutti tiedettä kokoamalla laajan rekisterin noin – 2300 viitettä – vuosien 1920–1972 aikana tehdyistä tutkimuksista liittyen erityisesti mikroaaltosäteilyn biologisiin vaikutuksiin ja mikroaaltosyndroomaan (sähköherkkyys). Havaittiin, että sähkömiehet, antenniasentajat, radioamatöörit, voimalaitostyöntekijät ja tutkatyöntekijät olivat riskiryhmässä. Arviolta noin 15 prosenttia antenniasentajista kärsi mikroaaltosyndroomasta.

USA:n hallitus varoittelikin 1970-luvulla: ”Matalien mikroaaltosäteilytasojen pitkäaikaisvaikutusten aliarvioimisella tai väheksymisellä voi olla vakavia kansanterveydellisiä seurauksia.”

WHO järjesti 1973 Varsovassa aihepiiristä seminaarin yhdessä Yhdysvaltojen ja Puolan säteilyasiantuntijoiden kanssa. Tuohon aikaan WHO kantoi suurta huolta siitä, että mikroaaltoteknologioiden käyttöä suunniteltiin laajennettavan voimakkaasti teollisuuden, armeijan, lääketieteen ja kotitalouksien käyttöön.

Varsovan seminaarissa esitelmöinyt Neuvostoliiton lääketieteellisen akatemian tutkija Maria N. Sadčikova kommentoi:

”Hermostossa ja aivoverenkierrossa sekä muissa elintoiminnoissa voi tapahtua muutoksia pitkäaikaisen, työperäisen mikroaalloille altistumisen seurauksena, mikä myöhemmin johtaa syndroomalle tyypillisten monimuotoisten oireiden syntyyn…”

Sadčikovan potilailla esiintyi verenpaineen vaihtelua, päänsärkyä, voimattomuutta, muistiongelmia, unihäiriöitä, sydämen rytmihäiriötä sekä poikkeavia laboratoriolöydöksiä sisäeritystoiminnoissa, entsyymiaineenvaihdunnassa ja aivosähkökäyrässä (EEG).

Sairausloma ja säteilyn välttäminen helpottivat potilaiden tilannetta. Oireet kuitenkin palasivat kun altistus jatkui, erityisesti henkilöillä, joiden oireet olivat hermostoperäisiä. Elimistöllä tiedettiin olevan kyky tiettyyn rajaan asti sopeutua tilanteeseen.

Sähköherkkyyteen suhtautumista eri maissa

Myös Venäjällä on langatonta teknologiaa laajamittaisessa käytössä, mutta siellä sen biologiset vaikutukset ja sähköherkkyys hyväksytään. Korkeimman säteilyviranomaisen edustajan, Oleg Grigorievin, nykyinen luokitus herkistyneistä on seuraavanlainen. He ovat:

1. henkilöitä, jotka ovat työssään altistuneet sähkömagneettisille kentille tai

2. joille on kehittynyt yksilöllinen yliherkkyys sähkömagneettisille kentille tai

3. joille on kehittynyt normaali herkistyminen sähkömagneettisille kentille tai

4. joille on kehittynyt normaali herkistyminen sähkömagneettisille kentille ja joilla on lisäksi psykosomaattisia reaktioita, jotka eivät ole seurausta sähkömagneettisista kentistä.

Sähköherkkien oikeudet ja asema vaihtelevat. Ruotsissa, USA:ssa ja Kanadassa sähköherkkyys on hyväksytty toimintarajoitteeksi tai alentuneeksi toimintakyvyksi. Australiassa, Italiassa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa sähköherkät ovat saaneet korvauksia sairaudestaan ainakin jollain tasolla tuomioistuimen päätöksellä.

Suomessa SOTERKO-työryhmä (Säteilyturvakeskus, Sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) tiedotti 2014:

”Ympäristöyliherkkyys on lisätty suomalaiseen ICD-10 -tautiluokitukseen nimikkeellä R68.81: Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille. Ympäristöherkkyydeksi kutsutaan tilaa, jossa ihminen saa terveyttä haittaavia oireita tietyssä työ- tai elinympäristössä, vaikka sama ympäristö ei aiheuta oireita valtaosalle muita ihmisiä. Oireet yhdistetään mm. erilaisiin kemikaaleihin, hajusteisiin, mikrobiologisiin tekijöihin sekä sähkömagneettisiin kenttiin. Tautinimikkeen käyttöön ottaminen edistää potilaiden ohjaamista hoitoon sekä ympäristöherkkyyden tilastointia ja tutkimusta.”

Hoitona sähköherkille Työterveyslaitos suosittelee kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Perusteluna terapian suosittelemiselle on esitetty näkemys, että sähkömagneettiset kentät eivät aiheuttaisi sähköherkkyyttä, koska ihmisen kehoon vaikuttavia mekanismeja ei tunnettaisi. Todellisuudessa vaikutustavoista on kuitenkin monipuolista tietoa:

Uzbekistanilaistutkimuksessa Khamidova (2014) raportoi 119 koehenkilön verihiutaleissa matkapuhelinaltistuksessa tapahtuvista muutoksista:

”Tiedetään, että solut tuottavat sähkömagneettisia kenttiä, joita tarvitaan muun muassa solujen väliseen kommunikaatioon ja solujensisäiseen säätelyyn. Sähkömagneettisen säteilyn altistuksessa tapahtuu ionien siirtymistä, sähköisten varausten uudelleenohjautumista sekä polarisaatiota. Varautuneiden hiukkasten värähtelevä liike johtaa solujen toiminnallisiin muutoksiin, joita havaitaan myös verihiutaleissa. Seurauksena verihiutaleissa esiintyy jatkuvaa yliaktiivisuutta ja asettumista tiettyyn muodostelmaan. Tämän johdosta solukalvon rakenne muuttuu, kalvo tuhoutuu ja molekyylienväliset sidokset vaurioituvat. Verihiutaleiden paakkuuntumista edistävät aineet vapautuvat, ja paakkuuntuminen kiihtyy. Tämä häiritsee veren virtausta ja pienten verisuonien verenkiertoa, mikä johtaa elinten ja järjestelmien häiriintyneeseen toimintaan. On myös huomattavaa, että keho tuottaa erilaisia biotaajuuksia; sydän saa aikaan sähköistä virtausta taajuuksilla 30–700 Hz ja aivot taajuuksilla 200–500Hz. Jos sähkömagneettisen säteilyn altisteet ovat yhteneväisiä näiden taajuuksien kanssa, kehon taajuudet häiriintyvät, ja samalla sen normaali toiminta. Pienten suonien verenkierron ongelmat sekä verihiutaleiden paakkuuntuminen voimistavat ongelmia.”

Emeritusprofessori Martin L. Pall Washingtonin yliopistosta on esittänyt, että sähkömagneettisilla kentillä on sekä terapeuttisia että haitallisia vaikutuksia. Hän perustelee vaikutusmekanismeja ihmisen kehoon: ”Jänniteherkkien kalsiumkanavien stimuloiminen tuottaa ei-termisiä eli biologisia vasteita sekä ihmisissä että kehittyneissä eläimissä erilaisten tapahtumaketjujen kautta. Tämä voi selittää sekä säteilyn terapeuttisia että patofysiologisia vaikutuksia.”

Lääketiede onkin kehittänyt sähkömagneettisia hoitoja, jotka vaikuttavat jo hyvin vaatimattomilla tehoilla ihmisen elimistössä. Mikroaaltoja käytetään lievittämään lihas- ja nivelkipuja ja niiden avulla kuljetetaan hermostoon vaikuttavia lääkeaineita veriaivoesteen läpi. Sähkömagneettisilla kentillä voidaan hoitaa myös syöpää, masennusta, neurologisia sairauksia ja lisääntynyttä hieneritystä. Hoitojen toimivuus on mielestäni osoitus siitä, että teknologioilla voi myös olla mahdollisia haitallisia vaikutuksia.

???????????????????????????????

Kaukojunat ovat vaikeita paikkoja sähköherkille. Mittaus osoittaa hätkähdyttävän korkeita radiotaajuisen säteilyn lukemia kaukojunassa. VR ei ole lukuisista aloitteista huolimatta suostunut järjestämään juniin langattoman teknologian säteilystä vapaita osastoja.

Maailman vaikutusvaltaisin hyvä veli ja sisar -verkosto

Vielä Varsovan seminaarissa 70-luvulla WHO esitti huolensa mikroaaltoteknologioiden laajenemisesta. Laajeneminen onkin toteutunut yli odotusten ja itsensä WHO:n tuella.

Vuonna 1996 perustettiin WHO:n EMF-projekti sähkömagneettisten kenttien vaikutusmekanismien tutkimiseksi. Matkapuhelinteollisuus on lähes alusta asti rahoittanut tätä projektia. WHO aloitti yhteistyön myös ICNIRP-komission (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) kanssa. Organisaation jäseniä on syytetty liian läheisistä suhteista elektroniikkateollisuuteen. Tämä järjestö on vuonna 1998 asettanut nykyiset, teollisuudelle myönteiset raja-arvot, joita monissa maissa noudatetaan.

ICNIRP:n normit perustuvat yksipuolisesti lyhytkestoiseen lämpövaikutukseen, joka huomioi vain kudoksen lämpenemisen ja akuutit vaikutukset kuten palovammat. Biologisia vaikutuksia, joita tapahtuu jo hyvin alhaisilla tasoilla, ei huomioida. ICNIRP:n jäsenistä monet toimivat elimissä, joissa arvioidaan järjestön jäsenten omien tutkimusraporttien luotettavuutta. Komissio valitsee jäsenensä kutsumenettelyllä. Sähköherkkyys on ongelmallinen asia komission jäsenille.

WHO (2005) puolestaan tunnustaa sähköherkkyyden oireet työkykyä alentaviksi ja todellisiksi, mutta katsoo taustalla vaikuttavina tekijöinä sähkömagneettisten kenttien sijaan muun muassa huonon sisäilman, loisteputkien välkevalon tai psyyken häiriöiden kaltaiset ongelmat.

WHO joutui kiusalliseen tilanteeseen 2002, kun sen pääsihteerinä toiminut norjalainen lääkäri Gro Harlem Brundtland kertoi tiedotusvälineissä: ”Olen yliherkkä kännyköille.” Brundtland kärsi päänsärystä, huimauksesta, ihon pistelystä ja polttelusta. Kaikki, jotka tulivat WHO:n tiloissa samaan neuvottelupöytään, joutuivat sulkemaan matkapuhelimensa.

”Säteilyn haittavaikutukset olisi selvitettävä ajoissa ja perusteellisesti. Tästä asiasta voi muuten muodostua suuria terveydellisiä ongelmia”, kommentoi Brundtland.

Brundtlandin toive toteutui vasta 2011, kun WHO:n syöväntutkimuslaitos (IARC) luokitteli radiotaajuisen säteilyn, myös kännykkäteknologian, ”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”, kategoriaan 2B. Työryhmään kuului 30 asiantuntijaa, joiden joukossa oli monia kansainvälisesti arvostettuja, riippumattomia tiedemiehiä. ICNIRP-komissio oli aiempien, teollisuudelle väljempien arvioiden taustalla. Moni tulkitsi, että syöväntutkimuslaitos tunnusti luokittelun myötä myös biologiset vaikutukset. Sähköherkissä, kuten Brundtlandissa, tämä herätti (ennenaikaisia) toiveita.

Tutkimustuloksia sähköherkkyydestä

WHO:n sähköherkkyysasiantuntijana on toiminut James Rubin Isosta-Britanniasta. Rubinin provokaatiotutkimuksiin viitataan ja matkapuhelinteollisuus osin rahoittaa niitä. Koehenkilöiden pitäisi Rubinin testeissä kyetä tunnistamaan, onko matkapuhelin kytketty päälle vai pois. Nämä tutkimukset ovat saaneet osakseen kritiikkiä niiden epätieteellisten käytäntöjen vuoksi. Laboratoriotilassa on esiintynyt taustasäteilyä eikä vaikeasti oireilevien, kokeen keskeyttäneiden henkilöiden tuloksia ole huomioitu lopullisessa koosteessa. Itse altistus ei myöskään ole sisältänyt biologisesti vaikuttavia, alle 100 Hz:n, taajuuksia, joita langattoman mikroaaltoteknologian käyttö tavallisesti tuottaa. Rubinin mallia on jäljitelty Suomessakin.

Turun neurotieteen laitoksella Myoung Kwon tutkimuksessa koehenkilöille luvattiin jopa palkkio, mikäli he tunnistaisivat 75 prosenttia kokeen altistustoistoista oikein. Toistot seurasivat toisiaan yhden ja 2,5 sekunnin välein, eli aivan liian tiheään, jotta edellinen ei olisi vaikeuttanut seuraavan tunnistamista. Testi esiteltiin sähköherkkyystutkimuksena, vaikka ainoastaan kaksi henkilöä 84:stä arvioi olevansa sähköherkkiä. Lisäksi tutkimustilassa oli runsaasti tunnistusta vaikeuttavia ulkopuolisia kenttiä. Nokia toimitti tutkimukseen kännykät ja rahoitti hanketta TEKES:n kautta yhdessä Finnet-verkkojen, Elisan ja Soneran kanssa. Teollisuuden edustajat istuivat tutkimuksen johtoryhmässä, kuten kaikissa muissakin WHO:n käynnistämissä vastaavissa hankkeissa.

On toki olemassa testejä, joissa sähköherkät kykenevät tunnistamaan sähkömagneettiset kentät. Professori Andrew Marinon ryhmä on kehittänyt ärsyke-vaste-testin, jossa tuloksia analysoitiin epälineaarisin menetelmin. Reaktiot näkyivät altistettaessa koehenkilöitä sekä matalataajuisille kentille että radiotaajuuksille. Viimeisimmässä tutkimuksessa altistettiin sähköherkkää naislääkäriä 60 Hz:n sähkökentälle (300 V/m). Kaksoissokkoutetussa kokeessa ilmeni lihasten nykimistä, päänsärkyä ja väliin jääneitä sydämenlyöntejä 100 sekunnin sisällä kentän kytkeytymisestä päälle. Kun verrattiin vaikutusten lukumäärää ja astetta pulssimoduloidulla ja jatkuvalla säteilyllä lumeärsykkeeseen, havaittiin, että oireita aiheutti ensisijaisesti kenttätyypin muutos.

Uusista laboratoriotutkimuksista italialaisraportti (Luca et al. 2014) on kiinnostava. Sen mukaan sähköherkkyydessä voi olla kyse elimistön fyysis-kemiallisesta stressireaktiosta, mikä ilmeni selvitettäessä hapettuneen ubikinonin ja ubikinonin välistä suhdetta. Sähköherkillä hapettunutta ubikinonia oli merkittävästi enemmän kontrolliryhmään nähden. Ubikinoni on tärkeä ihon suojaamisessa fyysis-kemiallisia stressitekijöitä vastaan. Toinen havainto liittyi genotyyppianalyysiin, jossa nähtiin mutaatio tietynlaisissa geenien muodoissa, mikä ennusti sähköherkkyyden kehittymisen riskin jopa 9,7-kertaiseksi kontrolliryhmään nähden.

Australialaistutkija Rodney Croft Wollongongin yliopistosta osoitti, että matkapuhelinsäteily voi joillakin yksilöillä vaikuttaa aivoaaltoihin enemmän kuin toisilla. Altistuksen jälkeiset EEG-vaikutukset vaihtelivat voimakkuudeltaan yksilöllisesti, ja toistetuissa altistuskokeissa muutokset ilmenivät samoilla koehenkilöillä kuin aiemmassakin kokeessa, mikä Croftin mukaan tukee käsitystä, että keskuudessamme saattaa olla herkemmin sähkömagneettisille kentille reagoiva alaryhmä.

BMC-Genomics-tiedelehdessä vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa Dariusz Leszczynski altisti kymmenen koehenkilön käsivarren ihoa matkapuhelinsäteilylle (SAR 1.3 W/kg). Altistetulta ja altistamattomalta ihoalueelta otettiin biopsiat, jotka tutkittiin. Tulosten kannalta mielenkiintoista oli se, että samat kahdeksan proteiinia, jotka reagoivat myös aiemmissa solututkimuksissa, osoittivat tilastollisesti merkitseviä muutoksia koehenkilöiden altistetulla iholla (Karinen et al. 2008).

”Sähköherkkyyttä täytyy olla olemassa. Muutoin olisi kyse yhdestä ja ainoasta ympäristöfaktorista, jonka vaikutuksille ei olisi olemassa herkemmin reagoivaa alaryhmää. Kaikilla vastaavilla alueilla alaryhmä esiintyy. Miksi sähkömagneettiset kentät olisivat poikkeus? Tarvitsemme tasokasta tieteellistä tutkimusta alaryhmän laajuuden selvittämiseksi ja tietoa siitä, minkä tasoiset sähkömagneettiset kentät oireita aiheuttavat”, kommentoi Helsingin yliopiston dosentti Dariusz Leszczynski. Leszczynski tutki 15 vuoden ajan matkapuhelinsäteilyn biologisia vaikutuksia Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessorina ja laboratorion johtajana.

Eikö teidänkin mielestänne, ja lukemanne perusteella, olisi korkea aika jo tunnustaa tosiasiat?

Viitteitä:

The American Academy of Environmental Medicine.

Bernardo Hernández Bataller ”Liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaoston lausuntoluonnos. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea. Bryssel 19. joulukuuta 2014.

Bioinitiative 2012.

Biologic Effects & Health Hazards of Microwave Radiation. Proceedings of an International Symposium Warsaw, 15-18 October, 1973.

De Luca C, et al. Metabolic and genetic screening of electromagnetic hypersensitive
subjects as a feasible tool for diagnostics and intervention. Mediators Inflamm. 2014;2014:924184.

Electromagnetic fields and public health. Electromagnetic hypersensitivity. WHO December 2005.

Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total
Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.

International Doctors’ Appeal 2012.

Karinen A, et al. Mobile phone radiation might alter protein expression in human skin. BMC Genomics. 2008 Feb 11;9:77.

Kato Y, et al. Reported functional impairments of electrohypersensitive Japanese: A
questionnaire survey. Pathophysiology. 2012 Apr;19(2):95-100.

McCarty DE, et al. Electromagnetic hypersensitivity: evidence for a novel
neurological syndrome. Int J Neurosci. 2011 Dec;121(12):670-6.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | 5 kommenttia

Matkapuhelintukiasemien haittoja osoittavia tutkimuksia

Suomessa matkapuhelintukiasemia asennetaan myös herkkiin kohteisiin, kuten koulujen katoille ja sairaaloihin.

Alle on koottu tukiasemasäteilyn haittoja osoittavia tutkimuksia. Näiden lisäksi on olemassa pienempi joukko tutkimuksia, joissa haittoja ei ole havaittu. Tiedossani ei ole yhtäkään tutkimusta, jossa tukiasemien läheisyys olisi yhdistynyt vähäisempään määrään oireita tai pienempään syöpäriskiin. Lista on päivitetty 29.3.2016.

Abdel-Rassoul G, et al. Neurobehavioral effects among inhabitants around mobile phone base stations. Neurotoxicology. 2007;28:434-440.

Ackermann P, et al. Effect of RF EMF (type GSM)on regional cerebral blood flow: a PET study. 5th COST 281 Workshop “Mobile Telecommunications and the Brain”, Budapest 2003.

Blettner M, et al. Mobile phone base stations and adverse health effects: Phase 1 of a population based, cross-sectional study in Germany. Occup Environ Med. 2009;66:118-123.

Bortkiewicz A, et al. [Subjective symptoms reported by people living in the vicinity of cellular phone base stations: review]. [Article in Polish] Med Pr. 2004;55(4):345-51.

Dode AC, et al. Mortality by neoplasia and cellular telephone base stations in the Belo Horizonte municipality, Minas Gerais state, Brazil. Sci Total Environ. 2011 Sep 1;409(19):3649-65.

Eger H, et al. Einfluss der raumlichen nahe von mobilfunksendeanlagen auf die krebsinzidenz. [The influence of being physically near to a cell phone transmission mast on the incidence of cancer]. Umwelt-Medizin-Gesellschaft. 2004;17:326-332.

Eger H, Jahn M. Spezifische Symptome und Mobilfunkstrahlung in Selbitz (Bayern) – Evidenz für eine Dosiswirkungsbeziehung [Specific Health Symptoms and Cell Phone Radiation in Selbitz (Bavaria, Germany)—Evidence of a Dose-Response Relationship] Umwelt-Medizin-Gesellschaft. 2010 Feb;130-139.

Gadzicka E, et al. Assessment of subjective complaints reported by people living near mobile phone base stations [Abstract]. Biuletyn PTZE Warszawa. 2006;14:23-26.

Goldsmith JR. Epidemiologic evidence of radiofrequency radiation (microwave) effects on health in military, broadcasting, and occupational studies. Int J Occup Environ Health. 1995 Jan;1(1):47-57.

Gómez-Perretta C, et al. Subjective symptoms related to GSM radiation from mobile phone base stations: a cross-sectional study. BMJ Open. 2013 Dec 30;3(12):e003836.

Heinrich S, et al. Association between exposure to radiofrequency electromagnetic field exposure and acute well-being in children and adolescents. Environ Health 2010;9:75.

Hutter HP, et al. Subjective symptoms, sleeping problems, and cognitive performance in subjects living near mobile phone base stations. Occup Environ Med. 2006;63:307-313.

Navarro EA, et al. The microwave syndrome: A preliminary study in Spain. Electromag Biol Med. 2003;22:161–169.

Preece AW, et al. Health response of two communities to military antennae in Cyprus, Occup Environ Med. 2007 June; 64(6): 402–408.

Santini R, et al. Enquête sur la santé de riverains de stations relais de téléphonie mobile : I/Incidences de la distance et du sexe. [Study of the health of people living in the vicinity of mobile phone base stations: I/Incidences of distance and sex.] Pathol Biol (Paris). 2002 Jul;50(6):369-73.

Santini R, et al. Enquête sur la santé de riverains de stations relais de téléphonie mobile: II/ Incidences de l’âge des sujets, de la durée de leur exposition et de leur position par rapport aux antennes et autres sources électromagnétiques. [Symptoms experienced by people in vicinity of base stations: II/ Incidences of age, duration of exposure, location of subjects in relation to the antennas and other electromagnetic factors.] Pathol Biol (Paris). 2003 Sep;51(7):412-5.

Santini R, et al.. Symptômes exprimés par des riverains de stations relais de téléphonie mobile. La Presse Médicale. 2001;30:1594.

Santini R, et al. Survey study of people living in the vicinity of cellular phone base stations. Electromag Biol Med. 2003;22:41-49.

Shahbazi-Gahrouei D, et al. Health effects of living near mobile phone base transceiver station (BTS) antennae: a report from Isfahan, Iran. Electromagn Biol Med. 2014 Sep;33(3):206-10.

Shinjyo T, et al. Recovery of residents’ health following the removal of a mobile phone base station from the roof of a condominium building – A follow-up. Umwelt Medizin Gesellschaft. 2014; 27(4): 294-301.

Singh K, et al. Effect of electromagnetic radiations from mobile phone base stations on general health and salivary function. J Int Soc Prev Community Dent. 2016 Jan-Feb; 6(1):54-59.

Wolf R, Wolf D. Increased incidence of cancer near a cell-phone transmitter station. Int J Cancer Prev. 2004;1:123-128.

Zwamborn APM, et al. Effects of global communication system radio-frequency fields on well-being and cognitive functions of human subjects with and without subjective complaints. TNO Reports 2003 (FEL03C148): 1-89.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | 6 kommenttia

Kännykän käyttö lisää aivosyöpäriskiä

Lapsi kännykkäKirjoitin toimittamassani toisessa blogissa uusimman ja parhaimman näytön pohjalta siitä, että kännykän käyttö lisää aivokasvainriskiä. Näyttö on mielestäni jo aika vakuuttavaa. Käy lukemassa tätä klikkaamalla, jos aihe kiinnostaa.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Päivitys maadoituslakanasta

Viime vuonna sain käyttööni kokeiltavaksi maadoituslakanan. Kerroin pääasiassa myönteisistä kokemuksistani tässä kirjoituksessani.

Maadoittamisella oli monia hyviä vaikutuksia ja esimerkiksi tarkan, runsaat kolme viikkoa kestäneen seurantani mukaan biologinen maadoittaminen alensi normaalin puitteissa olevaa verenpainettani keskimäärin 6/4 mmHg. Havaitsemani verenpaineen aleneminen ei ole niinkään mahdoton asia, sillä tässä kirjoituksessa myös sydänlääkäri Stephen Sinatra kertoo maadoittamisen alentavan verenpainetta.

Kirjoitukseni lopulla mainitsin, että mahdollisesti joskus myöhemmin kertoisin kokemuksistani lisää.

Maadoituslakana

Maadoituslakanaan on ommeltu musta lätkä, jonka keskellä olevaan neppariin maadoituskaapeli painetaan kiinni.

Aloin epäillä lakanan maadoittavuutta

Maadoittaminen on myös pidempään jatkettuna tuntunut hyvältä. Jokin aika sitten aloin kuitenkin epäillä, että lakanan maadoittavuus on kadonnut. Syynä epäilyksiini oli se, että aloin tuntea sähköä kehossani nukkumaan mennessä eri tavalla kuin aiemmin ja myös nukuin aiempaa huonommin.

Niinpä hankin oman yleismittarin (UNI-T UT39B) jollainen minulla oli ollut lainassa arvioidessani maadoituslakanaa ensimmäisen kerran runsas vuosi sitten.

Uudella mittarillani tekemäni mittaukset ovat vahvistaneet epäilykseni, että lakanan maadoittavuus on heikentynyt huomattavasti. Mittari näyttää, että maadoitusjohdoilla on yhä maadoittavuutta ja niin ikään maadoituslakanassa kiinni oleva tumma lätkä toimii eli johtaa sähköä, mutta maadoittavuus ei enää johdu kunnolla lakanassa. Itse epäilen syyksi sitä, että lakana ei kestä monia pesukertoja, vaikka ohjeissa sanotaankin, että sen voi pestä.

Yksinkertaisella testerillä ei voi tarkistaa lakanan maadoittavuutta

Maadoituslakanaa käyttävien tai sellaisen hankkimista suunnittelevien kannattaa huomata, että lakanan maadoittavuutta ei voi tarkistaa Earthing.fi-sivustolla tai Groundology.com-sivustolla myytävällä testerillä, koska se on tarkoitettu kaapelien maadoittavuuden testaamiseen, ei lakanan. Lakanan testaamiseen tarvitaan yleismittari, jota käytin. Yleismittari on kuitenkin sen verran monimutkainen, että sen oikea käyttö edellyttää joko sähkötekniikan ymmärtämistä tai hyviä ohjeita. Itse olin saanut aiemmin havainnolliset ohjeet Earthing.fistä.

Groundologysta vastattiin lakanan maadoittavuuden katoamiseen siten, että lakanoiden valmistaja on kertonut maadoittavuuden säilyvän keskimäärin 2-3 vuotta. Joskus lakanoiden maadoittavuuden väitetään kestävän pidempään. Toisaalta Groundologyssa on törmätty myös siihen, että lakanan johtavuus katoaa alle vuodessa.

Pesuaineet voivat olla syynä

Jos maadoittavuus on hävinnyt kauttaaltaan lakanan pinnassa, sen aiheuttaja on Groundologyn mukaan poikkeuksetta pesu. Syynä voi olla liian korkea pesulämpötila, mutta useammmin syynä on jokin haitallinen aine pesuaineessa.

Itse en allekirjoita Groundologyn väitettä siitä, että syynä maadoituslakanan johtumisen katoamiseen olisi aina pesu. Kokeillessani runsas vuosi sitten ensimmäistä maadoituslakanaani maadoittavuus katosi jostain syystä mielestäni jo ennen ensimmäistäkään pesua. Tällöin syynä pidettiin lakanaan kiinni ommellun mustan lätkän huonoa ompelua.

Tällä hetkellä fiilikseni on se, että maadoituslakana on periaatteessa hieno tuote mutta sen laadussa ja kestävyydessä on ongelmia. Tulisi vähän kalliiksi ostaa vuosittain aina uusi tuote.

Tieteellisiä artikkeleita biologisesta maadoittamisesta:

Chevalier G, et al. Earthing: Health Implications of Reconnecting the Human Body to the Earth’s Surface Electrons. J Environ Public Health. 2012; 2012: 291541.

Jamieson IA, et al. Grounding & human health – a review. Journal of Physics: Conference Series 301 (2011) 012024.

Oschman JL. Can electrons act as antioxidants? A review and commentary. J Altern Complement Med. 2007 Nov;13(9):955-67.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Sähköherkkyystutkimus on huonon tieteen saastuttamaa

Dariusz LeszczynskiSähköherkkyystutkimus on huonon tieteen saastuttamaa, sanoo Säteilyturvakeskuksen viime vuodenvaihteessa irtisanottu tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski kirjoituksessaan.

”Kaikkein naurettavin tieteellinen argumentti, joka esitetään usein julkisesti, on se, että sähköherkät ihmiset eivät kykene erottamaan altistuvatko he säteilylle vai eivät. Tämä esitetään usein ikään kuin perimmäisenä todisteena siitä, että sähköherkkyyttä ei ole olemassa ja sähköherkkyysoireet ovat ei johdu sähkömagneettisista kentistä. Se on todella huonoa tiedettä.”

Lue koko Dariusz Leszczynskin englanninkielinen kirjoitus klikkaamalla tätä.

Lähde:

Leszczynski D. Conclusions of the Canadian report confirm that EHS research, and its review, are polluted by the bad science. BRHP, April 6, 2014.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

15 myyttiä sähkömagneettisesta säteilystä

Sähkömagneettisten kenttien haittoja koskevassa keskustelussa törmää jatkuvasti paikkansapitämättömiin myytteihin. Useimmiten ne johtuvat ennakkoasenteista ja puutteellista tiedoista. Käytännössä nämä myytit palvelevat matkapuhelinteollisuuden ja muun langattoman teollisuuden intressejä.

Kukaan ei tiedä vielä, miten paljon aivosyöpäriski lisääntyy kännykänkäytön jo vauvaiässä aloittavilla.

Kukaan ei tiedä vielä, miten paljon aivosyöpäriski lisääntyy kännykänkäytön jo vauvaiässä aloittavilla.

Myytti 1. ”Langattoman teknologian säteily tuskin on haitallista, koska sitä käytetään niin laajalti.”

Yleisyys ei todista haitattomuutta. Tupakointikin oli hyvin yleistä aiemmin mutta nykyisin tiedämme, että tupakointi aiheuttaa merkittäviä terveyshaittoja. Kesti kuitenkin vuosikymmeniä ennen kuin haitoista saatiin niin vahvaa näyttöä, että ensin tiedeyhteisö ja sitten kansanterveydestä vastaavat organisaatiot uskoivat siihen.

Varhaisia viitteitä tupakoinnin vaarallisuudesta saatiin jo siitä, että saksalaisissa vakuutusyhtiöiden tilastoissa havaittiin jo 1920-luvun alussa tupakoijilla olevan enemmän keuhkosyöpää kuin muilla. Jos varhaisiin varoituksiin olisi reagoitu, olisi vältytty paljolta inhimilliseltä kärsimykseltä ja turhilta kuolonuhreilta. Nyt samaa virhettä toistetaan jälleen.

Langattoman teknologian terveysriskeistä kertoo epäsuorasti se, että suuret vakuutusyhtiöt, kuten Swiss Re ja Lloyds of London, eivät myönnä matkapuhelinvalmistajille vakuutuksia käyttäjien terveysriskejä vastaan. Swiss Re luokittelee sähkömagneettiset kentät korkeimpaan riskiluokkaan, ja runsaan 10 vuoden aikajänteellä yhtiö arvioi korvausriskien olevan suuria.

Myytti 2. ”Kännykkäsäteily tuskin lisää aivosyöpien riskiä, sillä muutenhan se näkyisi aivosyöpien dramaattisena lisääntymisenä.”

Syöpien latenssiaika, eli aika joka kuluu altistuksen alkamisesta syövän ilmaantumiseen, on usein hyvin pitkä. Esimerkiksi Hiroshiman atomipommin jälkeen kului yli 40 vuotta ennen kuin syöpien ilmaantuvuudessa havaittiin kasvua. Tupakoinnin kohdalla keuhkosyövän latenssiaika on keskimäärin 30 vuotta (Weiss 1997).

On huolestuttavaa, että kännykän käytön kohdalla aivosyöpien lisääntymistä havaitaan jo 5–10 vuoden käytön jälkeen runsaasti kännykkää käyttäneillä (Coureau 2014). On lisäksi viitteitä siitä, että riski on huomattavasti suurempi kännykän käytön alle 20-vuotiaina aloittaneilla (Davis 2013).

Nykyisin kännykän ja langattomien laitteiden käyttö aloitetaan usein jopa ennen puhumaan oppimista. Emme vielä tiedä, miten paljon aivosyöpien riski kasvaa kännykän ja Wi-Fi-laitteiden käytön esimerkiksi 2-vuotiaina aloittaneilla ja sitä sen jälkeen jatkuvasti jatkaneilla. Moni ei edes halua ajatella sitä.

Myytti 3. ”Kännykkäsäteily on liian heikkoa aikaansaadakseen DNA-vaurioita. Siksi se ei voi aiheuttaa syöpää.”

Väite on yleinen ja jopa suomalaisten fyysikoiden esittämä, mutta ei pidä paikkaansa. Vaikkakaan kännykkäsäteilyllä ei ole tarpeeksi energiaa, jotta se voisi välittömästi aikaansaada DNA-vaurioita, niitä syntyy välillisten mekanismien välityksellä pidemmän ajan kuluessa.

Kymmenissä tutkimuksissa on havaittu kännykkäsäteilyn tai sitä muistuttavan altistuksen aikaansaavan oksidatiivista stressiä, joka lisää DNA-vaurioiden riskiä:

”Selventääksemme kuvaa analysoimme vertaisarvioituja julkaisuja radiotaajuisen säteilyn oksidatiivisesta vaikutuksesta, ja löysimme kaikkiaan 80 saatavilla olevaa paperia, joista huomattavassa osassa, 76 paperissa (92,5%), raportoitiin havainto merkittävästä oksidatiivisesta stressistä.” (Yakymenko 2014)

Lisäksi monissa tutkimuksissa radiotaajuisen säteilyn on havaittu aikaansaavan DNA-vaurioita sekä viivästyttävän niiden korjausta (Liu 2013).

Tutkimukset osoittavat siis haittoja, mutta ilman biologista ja lääketieteellistä koulutusta sitä voi olla vaikeaa ymmärtää.

Tutkijat, kuten esimerkiksi Devra Davis, ovat usein sitä mieltä, että kännykkäsäteilyn haitallisia vaikutuksia solutasolla lisäävät merkittävästi jatkuvat äkkinäiset tehon vaihtelut.

Myytti 4. ”Haittoja osoittavat tutkimukset ovat huonoa tiedettä.”

Säteilyturvakeskuksen ja skeptikkojen edustajat väittävät usein, että langattoman teknologian haittoja osoittavat tutkimukset olisivat aina huonoa tiedettä, minkä vuoksi niitä ei tarvitsisi ottaa huomioon. Näin ei ole vaan esimerkiksi tohtori Lennart Hardellin tutkimuksia, joissa haittoja on havaittu, on pidetty laadukkaimpiin kuuluvina, kuten erikoislääkäri Seppo Kinnunen kertoo:

”Hardellin tutkimukset ovat rahoitustaustaltaan riippumattomia ja havaittu Interphone-tutkimusta metodologisesti laadukkaammiksi. Hardellin tutkimuksissa on nähty yli kaksinkertainen gliooma-riski sekä kuulohermokasvainriski pitkäaikaiskäytössä.” (Tamminen 2011)

Tosiasia on, että huonoa ja hyvää tiedettä on molemmilla puolilla rajalinjaa. Kuitenkin on niin, että mobiiliteollisuuden rahoittamia tutkimuksia varjostaa rahoitusbias. On perusteltua syytä epäillä, että niissä on selvästi enemmän rahoituksen vaikutusta tutkimustuloksiin, koska yksityisrahoitteisissa tutkimuksissa haittoja havaitaan paljon harvemmin kuin julkisrahoitteisissa tutkimuksissa, jotka ovat vähemmän alttiita rahoituslähteen vaikutukselle.

Myytti 5. ”Jos tutkimuksia ei ole toistettu eli replikoitu, näyttöä haitoista ei ole.”

Joillakin sähkömagneettisen säteilyn tutkimusalueilla on olemassa replikoitua näyttöä eli toistettuja satunnaistettuja ja kontrolloituja tutkimuksia. Esimerkiksi radiotaajuisen säteilyn haittoja sperman laadulle osoittavia tutkimuksia on replikoitu (Adams 2014).

Ei ole kuitenkaan niin, että näyttöä ei ole lainkaan, jos tutkimuksia ei ole toistettu. Tutkimusnäytön olemassaolo ei ole mustavalkoinen joko-tai-asia vaan jokainen tutkimus kerryttää näyttöä vähitellen eli näyttö vahvistuu vähän kerrassaan. Asiaa voi verrata siihen, mitä eräs juristi kerran sanoi:

”Oikeudessakaan näyttö on vain harvoin sataprosenttisen varmaa. Useammin on niin, että syyttömyys ei enää tunnu uskottavalta selitykseltä.”

Myytti 6. ”Ihmisten kokemat haitat johtuvat nosebovaikutuksesta.”

Sähkömagneettisen säteilyn haittoja on havaittu lukuisissa tutkimuksissa myös koe-eläimillä sekä vapaana luonnossa elävillä eläimillä ja kasveilla (Cucurachi 2013). Nämä eivät osaa pelätä säteilyä, joten biologiset haitat eivät voi johtua nosebovaikutuksesta eli kielteisistä odotuksista.

Myöskään uuden tieteellisen artikkelin mukaan sähköherkkyys ei selity nosebovaikutuksella:

”Kaiken kaikkiaan oireet ilmenevät ennen kuin henkilöt alkavat pohtia sähkömagneettisten kenttien vaikutusta terveyteensä, mikä ei tue sitä hypoteesia, että idiopaattinen ympäristöherkkyys sähkömagneettisille kentille johtuisi nosebovasteesta käsitettyyn sähkömagneettiseen säteilyyn.” (Dieudonné 2015)

Myytti 7. ”Epidemiologiset tutkimukset eivät osoita kausaalisuutta vaan ainoastaan assosiaatioita, ja sen vuoksi niillä ei ole paljonkaan arvoa.”

Epidemiologisten tutkimusten halveksunnasta on tullut muoti-ilmiö, mikä johtuu pitkälti siitä, että näyttöön perustuvan lääketieteen (engl. evidence-based medicine) periaatteita yritetään soveltaa liian tiukasti. Vaikkakin mahdollisimman hyvä ja luotettava näyttö on tavoittelemisen arvoista, joskus on hyvä tajuta käytännön rajoitukset.

Esimerkiksi ihmisillä ei voi eettisistä eikä käytännön syistä tehdä sellaista tutkimusta, että heidät pantaisiin kontrolloituun tutkimukseen ja katsottaisiin, aiheuttaako kännykkäsäteily syöpää. Sen vuoksi kännykkäsäteilyn haittoja täytyy tutkia muilla tutkimustyypeillä – mm. tapaus-kontrollitutkimuksilla ja prospektiivisilla seurantatutkimuksilla eli juuri niillä epidemiologisilla tutkimuksilla, joita halveksitaan.

Se mihin tulisi panostaa enemmän, on epidemiologisten tutkimusten laatu. Esimerkiksi tutkittavien kännykän käytön minuuttimääristä olisi hyvä saada tarkempaa tietoa. Tutkimusten laatuun panostamalla epidemiologisistakin tutkimuksista tulee luotettavampia.

Myytti 8. ”Provokaatiotutkimukset osoittavat, että sähköherkkyys on kuviteltua.”

Sähköherkkyyttä koskevissa altistus- eli provokaatiotutkimuksissa on ollut useimmiten vakavia metodologisia ongelmia (Genuis 2012). Ensinnäkin koehenkilöt ovat altistuneet sähkömagneettiselle säteilylle jo matkalla tutkimuspaikalle tai he ovat altistuneet langattoman teknologian säteilylle tutkimuspaikassa, vaikka olisivat kuuluneet kontrolliryhmään.

Lisäksi ei ole mitään perusteltua syytä, miksi sähköherkkyyden diagnostisena kriteerinä tulisi pitää sitä, että sähköherkkä erottaa altistuksen lähes heti. Tällainen koetilanne ei vastaa tosielämän sähkömagneettista altistusta, joka on tyypillisesti pitkäaikaista. Siksi provokaatiotutkimukset toimivat huonosti eivätkä tee oikeutta sille suurelle osalle sähköherkkiä, joiden oireet ilmaantuvat viiveellä.

Sähköherkkyyden viiveellä ilmaantuvia oireita voi verrata esimerkiksi auringon ultraviolettisäteilyyn. Se ei aiheuta mitään näkyvää ongelmaa 5 minuutin altistuksella, mutta 2-3 tuntia auringossa voi polttaa ihon. Myöskään sähköherkät eivät välttämättä koe mitään lyhyen 5-15 minuuttia kestävän altistuksen aikana mutta tunnin tai kahden tunnin altistuksen jälkeen olo voi olla todella huono.

Osa sähköherkistä saa kuitenkin oireita välittömästi, mikä on havaittu esimerkiksi tohtori Magda Havasin sokkoutetuissa tutkimuksissa. Niissä osa tutkittavista sai välittömiä sydänoireita altistuksesta langattomalle DECT-puhelimelle. Oireet näkyivät dramaattisen selvästi sydänfilmissä (Havas 2010).

Myytti 9. ”Haittoja tutkimuksissa havainneet tutkijat ovat alarmisteja, joita ei tarvitse ottaa vakavasti”

Väitteen esittäjä on ymmärtänyt syy-seuraussuhteen väärin. Tutkijat eivät ole löytäneet haittoja sen vuoksi, että he ovat ”alarmisteja” vaan päinvastoin heistä on tullut haitoista varoittajia tutkimustulostensa vuoksi. Monet haittoja löytäneet tutkijat ovat päättäneet kertoa julkisesti tutkimustuloksistaan, koska kokevat tutkimustulosten avaamisen sekä väestön ja päättäjien varoittamisen moraaliseksi velvollisuudekseen. Sen ei pitäisi antaa vaikuttaa siihen, miten heidän tieteellistä työtään arvioidaan.

Myytti 10. ”BioInitiative-raportti on huonoa tiedettä, koska siihen on kerätty vain haittoja osoittavia tutkimuksia.”

BioInitiative 2012 -raportti on laaja, sähkömagneettisen säteilyn biologisia ja terveydellisiä haittoja tutkimusnäytön perusteella kokoava raportti. Sen laadintaan on osallistunut 29 kirjoittajaa 10 maasta. Kymmenellä kirjoittajista on lääkärinkoulutus ja kahdellakymmenelläyhdellä on tohtorin tutkinto.

Väite siitä, että BioInitiative 2012 -raportti olisi huonoa tiedettä, ei ota huomioon raportin olennaista luonnetta. Raportilla halutaan osoittaa, että näyttöä haitoista löytyy merkittävästi monilta sähkömagneettisen säteilyn osa-alueilta. Raportilla ei pyritä kiistämään sitä, että osassa tutkimuksia haittoja ei ole havaittu.

Myytti 11. ”Kun tiedeyhteisö ei ole yksimielinen sähkömagneettisen säteilyn haitallisuudesta, altistusta ei tarvitse rajoittaa.”

Tämä on yksi yleisimmistä luuloista, jonka varassa poliitikot ja virkamiehet usein toimivat. Käsityksen esittäjät eivät ymmärrä, että varovaisuusperiaate on olemassa juuri sellaisia tilanteita varten, joissa tiedeyhteisö ei ole vielä yksimielinen riskeistä mutta merkittäviä viitteitä haitoista on olemassa. Vähintäänkin näin on sähkömagneettisen säteilyn kohdalla.

WHO:n syöväntutkimuslaitos on luokitellut vuonna 2002 matalataajuiset magneettikentät mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi ja vuonna 2011 radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi. Jo yksistään nämä luokittelut antavat aiheen varovaisuusperiaatteen täytäntöön panemiseen, kuten Säteilyturvakeskuksen entinen tutkimusprofessori Dariusz
Leszczynski on arvioinut (Leszczynski 2012). Lisäksi on paikallaan huomata, että näiden riskiluokitteluiden jälkeen tieteellinen näyttö haitoista on vain vahvistunut (Davis 2013, Coureau 2014).

Varovaisuusperiaatteen tarkoituksena on toteuttaa käytännössä vanhaa kansanviisautta, jonka mukaan mahdollisesti vaarallisessa tilanteessa on parempi olla varovainen, jotta ei tarvitsisi myöhemmin katua: ”Better safe than sorry.”

Myytti 12. ”Jos jokaiseen tutkimuksen osoittamaan haittaan reagoitaisiin, se johtaisi vääriin hälytyksiin ja turhiin rajoituksiin.”

Tämä on yleinen harhakäsitys. Euroopan ympäristöviraston EEA:n vuonna 2013 ilmestyneessä raportissa ’Late Lessons from Early Warnings’ tarkastellaan suhtautumista aiempiin terveysriskeihin ja niiden pohjalta päädytään suositukseen, että varhaisiin varoituksiin tulisi reagoida aiempaa herkemmin.

Se, että varhaisia varoituksia ei kuunnella, on aiheuttanut EEA:n mukaan paljon tarpeetonta inhimillistä kärsimystä sekä lisännyt sairastuvuutta ja ennenaikaista kuolleisuutta. EEA esittää esimerkkeinä mm. asbestin ja tupakan. Vain ani harvoin varhaisiin varoitussignaaleihin reagointi on johtanut niin sanottuihin vääriin hälytyksiin.

EEA on jo vuosien ajan suositellut varovaisuusperiaatteen soveltamista radiotaajuisen säteilyn vähentämiseksi. Hallitukset, poliitikot ja viranomaistahot eivät ole välittäneet näistä suosituksesta.

Myytti 13. ”Säteilyturvakeskus noudattaa varovaisuusperiaatetta – onhan se joskus lehtihaastatteluissa käyttänyt varovaisuuteen kehottavia sanankäänteitä.”

Varovaisuusperiaatteen toimeenpanemista ei ole varovaisten sanankäänteiden käyttäminen silloin tällöin, koska se ei johda väestön tosiasiallisen säteilyaltistuksen vähenemiseen. Säteilyturvakeskus on päinvastoin ehdoin tahdoin ja harhaanjohtavia lausuntoja antaen sallinut väestön sähkömagneettisen säteilyn altistuksen kasvun.

Alkuvuodesta 2012 Säteilyturvakeskus antoi eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle lausunnon, jossa se arvioi, että 4G-teknologian käyttöönotto ei merkittävästi lisäisi väestön säteilyaltistusta: ”Säteilyturvakeskus on valiokunnalle antamassaan lausunnossa todennut, että 4G-tekniikkaan siirtyminen ei vaikuta väestön säteilyturvallisuuteen merkittävästi aiempiin matkaviestinjärjestelmiin verrattuna.”(LiVM 12/2012 vp)

Kenttämittaukset kuitenkin osoittavat tukiasemasäteilyn lisääntyneen dramaattisesti sen jälkeen, kun 4G-tukiasemia on asennettu. Säteilyturvakeskus ei toimi vastuullisesti.

Myytti 14. ”Kännykkäsäteily voi olla haitallista, mutta tukiasemasäteily on liian heikkoa, jotta sillä olisi merkittävää vaikutusta.”

Tästä käsityksestä pidetään kiinni sitkeästi, koska se on langattoman teknologian käytön perusta. Kuitenkin useat väestötutkimukset ovat yhdistäneet tukiasemien läheisyyden suurempaan neurologisten oireiden riskiin (Khurana 2010).

Tukiasemien lähellä asuvilla on havaittu olevan enemmän päänsärkyä ja unettomuutta, ja he kärsivät muita useammin myös väsymyksestä, stressistä ja ärtyneisyydestä. Myös laboratoriotutkimuksissa ja koe-eläimillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että tukiasematasoinen säteily ja sitä heikompikin aiheuttaa haitallisia biologisia vaikutuksia. Jos haluaisimme pitää huolta ihmisten hyvinvoinnista, meidän ei tulisi hyväksyä tukiasemasäteilyä.

Vaikka tukiasemasäteily on heikompaa kuin kännykkäsäteily, se on jatkuvaa – sille altistutaan ympäri vuorokauden kaikkina viikonpäivinä, 24/7. Siksi sen aikaansaama altistus muodostaa merkittävän osan päivittäisestä sähkömagneettisen säteilyn kuormasta. Lisäksi erona kännykkäsäteilyyn on se, että kännykkäsäteilyä kukin pystyy säätelemään itse mutta tukiasemasäteilylle altistutaan myös vastentahtoisesti.

Henkilön tahdosta riippumaton altistus tukiasemasäteilylle herättää myös eettisiä kysymyksiä: miten on perusteltavissa, että ihmisiä altistetaan heiltä kysymättä tukiasemien säteilylle, vaikka tutkimusnäyttö viittaa sen biologiseen ja terveydelliseen haitallisuuteen? Se on kiusallinen kysymys, jota monikaan ei halua pysähtyä tarkastelemaan rehellisesti.

Myytti 15. ”Langattoman teknologian vastustajat ovat teknologian vastustajia.”

Näin ei useinkaan ole vaan esimerkiksi tämän kirjoittaja on teknologisen kehityksen kannalla. Ollakseen todella kehittynyttä teknologian tulisi kuitenkin ottaa huomioon biologiset ja ekologiset reunaehdot. Meidän tulisi pidättyä sellaisten teknologioiden käytöstä, joilla on biologista tai terveydellistä haittaa ihmisille, eläimille ja kasveille.

Usein teknologia kehittyy vaatimusten paineessa. Jos yrityksiltä vaadittaisiin, että käytetyn teknologian tulee olla myös hienovaraisella tavalla haitatonta ihmisille, se pakottaisi yrityksiä uusiin innovaatioihin.

Uusia keksintöjä odotellessa voimme hyödyntää tietoteknologiaa ja Internetiä turvallisesti käyttämällä kaapeloitua teknologiaa ja varsinkin valokuitua. Se on paitsi turvallisempi, myös langatonta teknologiaa nopeampi ja luotettavampi tiedonsiirtomenetelmä.

Kirjoitusta on päivitetty 15.1.2016.

Viitteet:

Adams JA, et al. Effect of mobile telephones on sperm quality: a systematic review and meta-analysis. Environ Int. 2014 Sep;70:106-12.

BioInitiative 2012 Report.

Coureau G, et al. Mobile phone use and brain tumours in the CERENAT case-control study. Occup Environ Med. 2014 Jul;71(7):514-22.

Cucurachi S, et al. A review of the ecological effects of radiofrequency electromagnetic fields (RF-EMF). Environ Int. 2013 Jan;51:116-40.

Davis DL, et al. Swedish review strengthens grounds for concluding that radiation from cellular and cordless phones is a probable human carcinogen. Pathophysiology. 2013 Apr;20(2):123-9.

Dieudonné M. Does electromagnetic hypersensitivity originate from nocebo responses? Indications from a qualitative study. Bioelectromagnetics. 2015 Sep 15.

Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.

Hardell L, Carlberg M. Using the Hill viewpoints from 1965 for evaluating strengths of evidence of the risk for brain tumors associated with use of mobile and cordless phones. Rev Environ Health. 2013;28(2-3):97-106.

Havas M, et al. Provocation study using heart rate variability shows microwave radiation from 2.4 GHz cordless phone affects autonomic nervous system. Eur J Oncol. 2010;5:273-300.

Khurana VG, et al. Epidemiological evidence for a health risk from mobile phone base stations. Int J Occup Environ Health. 2010 Jul-Sep;16(3):263-7.

Late lessons from early warnings: science, precaution, innovation. EEA (European Environment Agency). EEA Report No 1/2013.

Leszczynski D. Implications of IARC classification that are not spoken aloud. The Washington Times Communities. August 2, 2012

Tamminen E. (toim.). Langaton teknologia ja terveys. HouseProtector 2011.

Weiss W. Cigarette smoking and lung cancer trends. A light at the end of the tunnel? Chest. 1997 May;111(5):1414-6.

Yakymenko I, et al. Low intensity radiofrequency radiation: a new oxidant for living cells. Oxid Antioxid Med Sci. 2014; 3(1):1-3.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | 4 kommenttia

Monet toivovat säteilyvapaita alueita

Monet langattoman teknologian säteilystä kärsivät haluaisivat nähdä tällaisen merkin kahvilan tai kauppakeskuksen ovessa. On varmasti olemassa markkinasegmentti, joka haluaisi suosia matalan säteilyn tiloissa toimivia yrityksiä.

Monet langattoman teknologian säteilystä kärsivät haluaisivat nähdä tällaisen merkin kahvilan tai kauppakeskuksen ovessa. On varmasti olemassa markkinasegmentti, joka haluaisi suosia matalan säteilyn tiloissa toimivia yrityksiä.

Samaan aikaan kun langattoman teknologian mikroaaltosäteily jatkuvasti lisääntyy, monet toivovat säteilystä vapaita tai ainakin matalan säteilyn alueita. On tarvetta matalan säteilyn ulkoilualueille, asunnoille, kahviloille, ravintoloille, sairaaloille ja kouluille.

Matalan säteilyn alueiden luominen on myös varovaisuusperiaatteen ja monien kansainvälisten suositusten mukaista. Esimerkiksi Euroopan ympäristövirasto suosittelee varovaisuusperiaatteen soveltamista, ja Euroopan neuvosto suosittelee päätöslausemassaan nro 1815/2011, että sähköherkkiä varten perustetaan alueita, joilla langattomat verkot eivät toimi.

Matalan säteilyn alueiden luominen on myös varovaisuusperiaatteen ja monien kansainvälisten suositusten mukaista. Esimerkiksi Euroopan ympäristövirasto EEA suosittelee varovaisuusperiaatteen soveltamista, ja Euroopan neuvosto suosittelee päätöslauselmassaan nro 1815/2011, että sähköherkkiä varten perustetaan alueita, joissa langattomat verkot eivät toimi.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Sähkösuunnittelija, arkkitehti — älä tee näin

Arkkitehtien ja sähkösuunnittelijoiden työllä on suuri merkitys sille, miten voimakkaille sähkömagneettisille kentille asukkaat altistuvat. Samalla näissä ammateissa toimivat ovat hämmästyttävän usein tietämättömiä siitä, miten heidän tulisi toimia, jotta he voisivat vähentää sähkösaastetta eivätkä aiheuttaisi tarpeettomia terveysriskejä.

Edes rakennusvalvontavirastot tai isännöitsijät eivät tiedä asiasta paljon mitään.

Sähköverkon synnyttämät magneettikentät ongelmana

Monet tietävät sen, että voimalinjat synnyttävät matalataajuisen magneettikentän, joka on haitallinen. Se kohottaa varsinkin lapsuuden leukemiariskiä, mutta myös aikuisten. Tästä syystä ei ole hyvä asua lähellä voimalinjoja.

Harva sen sijaan tietää, että myös sähköverkko, muuntajat sekä talojen sähkökeskukset ja sähkökaapit synnyttävät voimakkaan matalataajuisen magneettikentän, jonka voimakkuus voi olla useita satoja nanotesloja (nT), pahimmillaan jopa tuhansia.

Valitettavasti monien talojen sähköt on rakennettu huonosti ja ajattelemattomasti.

Huonoa sähkösuunnittelua

Pienkerrostalossa makuuhuoneen seinän taakse sijoitettu sähkökaappi synnyttää voimakkaan magneettikentän. Asunnon sijainti merkitty keltaisella viivalla.

Yllä olevasta kuvasta näkyy sähkösuunnittelijan ja mahdollisesti myös arkkitehdin tiedon puutteesta tai piittaamattomuudesta syntynyt virhe. Rakennuksen sähkökaappi on sijoitettu ajattelemattomasti pienen kaksion makuuhuoneen seinän taakse porraskäytävään.

Sähkökaapin sijainti on sikälikin onneton, että makuuhuoneen pienuuden vuoksi parisänky on käytännössä pakko sijoittaa niin, että sängyn toinen reuna ja pääty ovat hyvin lähellä sähkökaappia. Lähempänä seinää nukkuvan pää voi olla pahimmillaan vain 20 senttimetrin päässä sähkökaapista eikä seinä eristä magneettikentältä käytännössä lainkaan. Jos sähkökaapissa vielä sijaitsevat etäluettavat sähkömittarit, nukkujat altistuvat myös niiden säteilylle.

Ammattimaiset mittaukset ovat osoittaneet korkeita, useiden satojen nanoteslojen magneettikenttiä tässä asunnossa. Syynä ei ole pelkästään seinän takana oleva sähkökaappi vaan myös se, että kerrostalon muihin asuntoihin kulkevat sähköjohdot on vedetty kuvaan merkityn asunnon eteisen alakaton läpi.

Huomio rakennusbiologiaan

Tällaisten karkeiden suunnitteluvirheiden estämiseksi ja laatuongelmien vähentämiseksi sähkösuunnittelijoiden ja arkkitehtien koulutuksessa olisi syytä kiinnittää huomiota rakennusbiologiaan. Rakennusmääräyksissä tulisi myös antaa selkeitä ohjeita sähkökaappien, sähkökeskusten, muuntajien ja hissien konehuoneiden sijoituksesta.

Tekniset ja arkkitehtoniset ratkaisut eivät saa aiheuttaa asukkaille terveydellistä haittaa eivätkä vähentää asumismukavuutta. Esimerkiksi kuvatussa asunnossa asukas kärsii magneettikenttien vuoksi jatkuvasta unettomuudesta ja väsymyksestä. Sen lisäksi magneettikentät voivat kohottaa kroonisten rappeutumissairauksien riskiä.

Saksalainen Institut für Baubiologie suosittelee makuuhuoneisiin alle 20 nanoteslan magneettikenttiä. Kuvatussa asunnossa tasot ovat instituutin luokittelun mukaan erittäin huolestuttavat.

Saksalainen Institut für Baubiologie suosittelee makuuhuoneisiin alle 20 nanoteslan magneettikenttiä. Kuvatussa asunnossa tasot ovat instituutin luokittelun mukaan vakavaa huolta aiheuttavat.

IARC: Magneettikentät mahdollisesti syöpää aiheuttavia

Maailman terveysjärjestön WHO:n alainen syöväntutkimuslaitos IARC on vuonna 2001 luokitellut matalataajuiset magneettikentät mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi. Vahvimmin magneettikentät on yhdistetty lapsuuden leukemian riskiin — IARC pitää riskirajana keskimäärin 300–400 nanoteslan ylittävää magneettivuon tiheyttä. Tämä taso ylittyy monissa asunnoissa.

13 vuotta sitten tehdyn luokittelun jälkeen tieteellinen näyttö matalataajuisten magneettikenttien haitoista on vain vahvistunut. Siitä huolimatta Säteilyturvakeskus tai THL eivät ole tehneet juuri mitään väestön altistumisen vähentämiseksi asuinalueilla.

Viranomaiset noudattavat ”maan tapaa”

Myöskään kaupunkien tai kuntien ympäristökeskuksista ei ole apua tällaisissa asioissa. ”Maan tapa” on se, että viranomaiset piiloutuvat Säteilyturvakeskuksen selän taakse, ja kun tämä ei sovella varovaisuusperiaatteen mukaisia raja-arvoja, asukkaat eivät käytännössä saa viranomaisilta mitään suojaa. Esimerkiksi Helsingin ympäristökeskus toimi näin tässä nimenomaisessa asiassa.

Se, että muut viranomaiset piiloutuvat pelkästään Säteilyturvakeskuksen selän taakse ei ole kuitenkaan hyvän hallintotavan mukaista. Juristien näkemyksen mukaan hyvä hallintotapa nimittäin edellyttäisi viranomaisilta parhaaseen saatavilla olevaan näyttöön tukeutumista — ei vetoamista vain yhteen toiseen viranomaiseen, jonka kantojen ajantasaisuus on sitä paitsi laajalti asetettu kyseenalaiseksi.

Lähteitä ja lisätietoa:

Building Biology Evaluation Guidelines.  Supplement to the Standard of Building Biology Testing Methods SBM-2008. Institut für Baubiologie und Ökologie Neubeuern IBN.

ELF Free Radical Abstracts (2012). BioInitiative.org

Extremely low frequency fields and cancer. WHO Fact Sheet N° 263, October 2001.

The Institute of Building Biology.

Panagopoulos DJ. Electromagnetic interaction between environmental fields and living systems determines health and well-being. Kirjassa Kwang, MH, Yoon, SO (toim.), Electromagnetic Fields: Principles, Engineering Applications and Biophysical Effects. Nova Publishers. 2013.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , | 24 kommenttia

Langaton teknologia, yritysetiikka ja sijoitustoiminnan riskit

Suomi elää teknologiahuumassa. Monet toivovat langattoman teknologian ja sen sovellusten vauhdittavan maan talouden uuteen kiitoon.

Langattoman teknologian ympärille muodostuneeseen teollisuuteen liittyy kuitenkin sisäänrakennettu riski, joka tekee siitä haavoittuvaisen. Riski on siinä, että langaton teknologia perustuu mikroaaltoteknologian käyttöön. Tällä teknologialla on terveydellisiä haittoja, joista on jo paljon tieteellistä näyttöä.

Erityisen riskialttiita tässä suhteessa ovat yritykset, jotka perustuvat vaihtoehdottomasti langattomaan teknologiaan ilman, että kiinteiden verkkojen rakentaminen olisi osa niiden liiketoimintaa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan verkkoyhtiö Nokia Solutions and Networks (NSN) on tällainen.

Toistaiseksi mikroaaltoteknologian hyväksikäyttöön perustuvat yrityksen pyrkivät pitämään piilossa sen, että tämän teknologian käyttöön sisältyy merkittäviä terveydellisiä riskejä.

Esimerkiksi vuoden 2012 Nokian ympäristövastuuta korostavassa laajassa 172-sivuisesssa raportissa sähkömagneettisten kenttien mahdolliset terveyshaitat kyllä mainitaan, mutta sivumääräisesti ne ovat täysin marginaalisessa asemassa, vaikka kännyköiden ja tukiasemien säteily on näiden laitteiden merkittävin terveydellinen ja ehkä ekologinenkin haitta. Lisäksi raportin tekstimuotoilut pyrkivät hälventämään lukijan mielikuvaa, että matkapuhelin- ja verkkoteknologia olisi terveydelle haitallista.

Korvauksia syntyneistä aivokasvaimista

Langattomaan teknologiateollisuuteen sisältyy terveysriskien vuoksi myös sijoitustoiminnan riskejä. Esimakua näiden riskien toteutumisesta saatiin viime vuonna, kun Italian korkein oikeus totesi, että runsaasti matkapuhelinta käyttäneen Innocenzo Marcolinin aivokasvain oli aiheutunut matkapuhelimen säteilystä.

Korkein oikeus tukeutui päätöksessään mm. kuulemaansa mutaatioasiantuntijaan, professori Angelo Gino Levis’iin. Hän piti kasvaimia mahdollisina, koska kännykän radiotaajuinen säteily ja magneettikenttä aiheuttavat esimerkiksi DNA-vaurioita ja heikentävät aivoja suojaavaa veri-aivoestettä.

Tällä hetkellä Yhdysvalloissa lakiasiaintoimisto Bernstein Liebhard LLP valmistelee kuluttajakanteita langatonta teknologiaa vastaan. Alla lakiasiaintoimiston video matkapuhelinten aiheuttamasta riskistä.

Vakuutusyhtiöt kieltäytyvät vakuuttamasta

Myös vakuutusyhtiöt ovat havahtuneet riskeihin. Swiss Re, joka on maailman toiseksi suurin jälleenvakuutusyhtiö, ei jälleenvakuuta matkapuhelimia terveysriskien vuoksi. Yhtiö luokittelee sähkömagneettiset kentät korkeimpaan riskiluokkaan, ja runsaan 10 vuoden aikajänteellä yhtiö arvioi korvausriskien olevan suuria.

Myöskään vakuutusyhtiö Lloyds of London ei myönnä matkapuhelinvalmistajille vakuutuksia käyttäjien terveysriskejä vastaan.

Oikeudenkäynnit ja oikeusistuinten langettamat korvaukset saattavat vähentää langattoman teknologian kannattavuutta ja houkuttelevuutta. Korvaukset potilaille voivat jo sinänsä olla merkittävä kuluerä teollisuudelle, mutta sen lisäksi oikeudenkäynnit tulevat muovaamaan kuluttajien käsitystä kännyköiden, tablettitietokoneiden, tukiasemien ja muiden langattoman teknologian laitteiden turvallisuudesta. Kun sijoittajat ymmärtävät, että terveysriskien aktualisoituminen saattaa vähentää kannattavuutta tulevaisuudessa, langattoman teknologian houkuttelevuus sijoituskohteena vähenee.

Myös valtiovallan, poliitikkojen ja teknologiateollisuuden tuotekehitykseen panostavien Tekesin ja Sitran olisi hyvä olla perillä siitä, että langaton teknologia on terveyshaittojensa vuoksi hiekalle rakennettu toimiala. Sen tukemista voi verrata siihen, että tuettaisiin tupakkateollisuuden tuotekehitystä ja sovelluksia.

Vaikkakin langaton teknologia voi olla lyhyellä aikavälillä hyvin kannattava toimiala, sen ulkoishaitat saattavat tulla yhteiskunnalle pitkällä tähtäimellä arvaamattoman kalliiksi.

Esimerkiksi viime keväänä julkaistussa tieteellisessä artikkelissa varoitetaan, että yhteiskunnilta saattavat loppua varat hoitaa kännykänkäytön aiheuttamia aivokasvaimia (Davis 2013). Samassa tieteellisessä katsauksessa todetaan, että aivosyövät ovat vain jäävuoren huippu — koko keho kärsii laajalti mikroaaltosäteilyn terveydellisistä haitoista.

Langaton teknologia on epäeettinen toimiala

Haitallisten terveysvaikutusten vuoksi langattomaan teknologiaan perustuva teollisuus on epäeettinen toimiala. Se altistaa globaalisti lähes kaikki ihmiset mikroaaltosäteilylle, jonka haitoista on yhä enenevää näyttöä.

Kestävän kehityksen mukaista olisi se, että tajuaisimme mikroaaltosäteilyn haitat tänään eikä sitten, kun se on liian myöhäistä ja ongelma on jo levähtänyt käsiin.

Liiketoimintaan sisältyvien riskien vähentämiseksi langattoman teknologian yritysten olisi hyvä laajentaa toimialaansa eettisesti ja ekologisesti kestäville aloille — samaan tapaan kuin öljy-yhtiöt ovat panostaneet myös aurinkoenergiaan.

Viitteet:

Cell Phone Radiation. Bernstein Liebhard LLP. Nov 17, 2011.

Dart P. Health Effects of Microwave Radio Exposures. Presentiation materials before a special session of the Eugene Water and Electric Board by Dr. Paul Dart. July 23, 2013 (92-sivuinen kuvitettu PDF-esitys).

Davis DL, et al. Swedish review strengthens grounds for concluding that radiation from cellular and cordless phones is a probable human carcinogen. Pathophysiology. 2013 Apr;20(2):123-9.

Mobile phones can cause brain tumours, court rules. The Telegraph. 19 Oct, 2012.

Nokia People & Planet Report 2012. Nokia.

Swiss Re SONAR Emerging risk insights. Swiss Re. June 2013.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi